Kun kes\u00e4 tulee, suomalaisten k\u00e4yt\u00f6s muuttuu urbaanimmaksi. Sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyneet, jurot ja happamat hahmot vaihtuvat hymyileviin, v\u00e4rikk\u00e4isiin ja puheliaisiin henkil\u00f6ihin. T\u00e4m\u00e4 on ainakin yleisesti levinnyt k\u00e4sitys ja empiirisesti se on havaittavissa jo vappuna.<\/p>\n\n\n\n
Vappu on oiva esimerkki vuodenaikojen merkityksest\u00e4 suomalaiselle kaupungille, sill\u00e4 vaikka sen perimm\u00e4inen merkitys on valon, l\u00e4mm\u00f6n ja her\u00e4\u00e4v\u00e4n luonnon juhla, se vied\u00e4\u00e4n l\u00e4pi antaumuksella s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta. Vuodenajan ja n\u00e4in ollen luonnon vaikutus on kulttuurimme syv\u00e4sti sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4 ja symbolisesti artikuloitunutta merkityst\u00e4. Lis\u00e4ksi vapulla on intensiivisyydest\u00e4\u00e4n johtuen hidastava vaikutus el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sen tiet\u00e4\u00e4 jokainen perusteellinen vapunviett\u00e4j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kun valo ja l\u00e4mp\u00f6 vet\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4 ulos asunnoistaan, julkiseen tilaan, puistoihin tai katukahviloihin, ilmi\u00f6 ei muitta mutkitta ole samastettavissa kulttuuritalouskonsulttien hehkuttamaan kaupunkikulttuuriin. Siin\u00e4 vuorovaikutus s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti linkittyy kulutukseen ja monikulttuurisuus on viihdett\u00e4 ja suvaitsevaisuuden merkkikielt\u00e4. Tuota kaupunkikulttuuria jokainen kaupunki nyt haluaa: se on seksik\u00e4st\u00e4 ja kivaa, se lis\u00e4\u00e4 verotuloja eik\u00e4 rasita julkista taloutta ainakaan l\u00e4hitulevaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n
Konsultit korostavat, ett\u00e4 kaupunkikulttuuri on taloudellisesti tuottavaa. Totta se on, tavallaan, onhan liiketoimintakin oma kulttuurinsa. Kaikki kulttuuri ei kuitenkaan ole taloudellisesti tuottavaa: se voi olla tappiollista yht\u00e4 hyvin kuin taloudellisesti vailla merkityst\u00e4. Siksi konsulttien kaupunkikulttuuria pit\u00e4isi selvyyden vuoksi kutsua talouskulttuuriksi. Onhan se my\u00f6s taloudellista siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 kaikille maksakykyisille ja se kuuluu ja n\u00e4kyy my\u00f6s niille, jotka eiv\u00e4t ole sit\u00e4 tilanneet. Talouskulttuuri sykkii ja jotkut v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niin tekee kaupunkikulttuuri ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Palatkaamme hidastumiseen. Ei ole mit\u00e4\u00e4n tylsemp\u00e4\u00e4 kuin talvisunnuntai asuinalueella: ihmisi\u00e4 liikkeell\u00e4 niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 heit\u00e4 tuskin havaitsee. T\u00e4m\u00e4 voisi olla hitauden ja talven perikuva. Asiassa on kuitenkin kaksi tasoa. Maailma ymp\u00e4rill\u00e4 on hidas, jopa pys\u00e4htynyt, siksi ihmiset kulkevat nopeasti ja vilkuilematta sen l\u00e4pi, kukaan ei j\u00e4\u00e4 oleskelemaan. Kes\u00e4ll\u00e4 sen sijaan ymp\u00e4rist\u00f6 on t\u00e4ynn\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, tuoksuja, kutsuvaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Ihminen hidastuu, j\u00e4\u00e4 puistonpenkille, kahvilan tuolille tai parvekkeelle: ei ole kiirett\u00e4 pois, mit\u00e4\u00e4n ei tarvitse tapahtua, asioita tapahtuu koko ajan. Maailma on antelias.<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisen kaupungin urbaani kes\u00e4kulttuuri on vain osin, eik\u00e4 edes olennaisesti tai ensisijaisesti, talouskulttuuria. Talous – kuppilat, kaupat, kioskit ja tapahtumat – palvelee ja tukee kulttuuria, mutta sen merkitys on muualla. Se on hidastumisessa. Hidastuminen ei tee meist\u00e4 parempia kuluttajia ja veronmaksajia, pikemmin p\u00e4invastoin. Oleskelu ja joutilaisuus ovat sen sijaan vapauden, luovuuden ja kriittisyyden ehtoja: ilman niit\u00e4 ei ole aikaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia asentoja ja n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n\n\n\n
Ilment\u00e4v\u00e4tk\u00f6 talouskulttuurin katetut, kaupalliset ulkotilat vapauden pelkoa? Oleskelu on otettava haltuun: joutilaisuus, joka ei ole kansan- tai kuntataloudellisesti tuottavaa, ei ole moraalisesti hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Urbaani rakentaminen on unohtanut puistot eik\u00e4 juuri ajattele ulkotilaa. Talvi on hankala ja puut roskaavat kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Silti kehotan unohtamaan katetut julkiset tilat ja maanalaiset reitit, erikoiset valaisimet ja maisemien puita korvaavat mastot. Unohtamaan, sill\u00e4 niit\u00e4 ei kannata ajatella – ja niiss\u00e4 ajattelee huonommin kuin puiden alla.<\/p>\n\n\n\n
01.03.2005<\/p>\n\n\n\n
Pauline Von Bonsdorff<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun kes\u00e4 tulee, suomalaisten k\u00e4yt\u00f6s muuttuu urbaanimmaksi. Sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyneet, jurot ja happamat hahmot vaihtuvat hymyileviin, v\u00e4rikk\u00e4isiin ja puheliaisiin henkil\u00f6ihin. T\u00e4m\u00e4 on ainakin yleisesti levinnyt k\u00e4sitys ja empiirisesti se on havaittavissa jo vappuna. Vappu on oiva esimerkki vuodenaikojen merkityksest\u00e4 suomalaiselle kaupungille, sill\u00e4 vaikka sen perimm\u00e4inen merkitys on valon, l\u00e4mm\u00f6n ja her\u00e4\u00e4v\u00e4n luonnon juhla, se vied\u00e4\u00e4n l\u00e4pi … <\/p>\n