Sain syksyn aluksi kutsun pihajuhlaan. Tied\u00e4tteh\u00e4n: haitarimusiikkia, makkaranpaistoa ja virvokkeita. N\u00e4it\u00e4 juhlia ei tosin j\u00e4rjestetty maaseudun tai pientaloalueen puutarhamaisissa olosuhteissa, vaan Helsingin ydinkeskustassa. Yrj\u00f6nkadun ja Eerikinkadun kulmassa – pienenpienell\u00e4 kivipihalla – haluttiin juhlistaa asunto-osakeyhti\u00f6 Harjulan piharemonttia ja samalla talon satavuotista historiaa. Yhti\u00f6\u00f6n olin tutustunut, kun yli kymmenen vuotta sitten kirjoitin osana pro gradu -ty\u00f6t\u00e4ni sen historian. Nyt olin siis itsekin muuttunut pieneksi osaksi yhti\u00f6n menneisyytt\u00e4 ja mukana tilaisuudessa er\u00e4\u00e4nlaisena muistona eletyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Piha, jonka k\u00e4ytt\u00f6 sata vuotta sitten oli muodostunut varsin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisten toimintojen ymp\u00e4rille, on 2000-luvun alussa suunniteltu asukkaiden yhteiseksi oleskelutilaksi. Ulkohuoneiden ja pyykkituvan sijasta pihalle houkuttelee nyt oleskeluryhm\u00e4 viherkasveineen. Juhla siis heijasti ainakin muutosta pieness\u00e4 osassa kaupunkitilaamme, mutta kertoiko se my\u00f6s muista muutoksista kaupunkikulttuurissamme?<\/p>\n\n\n\n
Kun helsinkil\u00e4isi\u00e4 1990-luvun lopussa pyydettiin kaupungin historiahanketta varten kirjoittamaan suhteestaan – my\u00f6s tunteistaan – kotikaupunkiaan kohtaan, toivat monet kertojat positiivisina piirtein\u00e4 esiin kaupungin tarjoaman anonymiteetin ja vapauden ymp\u00e4rist\u00f6n kontrollista. Samoin argumentein helsinkil\u00e4isyytt\u00e4 puolustaa my\u00f6s Anne Helsingin Sanomien Verkkoliitteess\u00e4 t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4: ”’Kohtelias huomaamattomuus’ ja yksityisyys ovat helsinkil\u00e4isten suoja ja suurkaupungin suoma mahdollisuus.” Paikallisyhteis\u00f6n puuttuminen kuvataan luontevaksi osaksi kaupunkiasumista, ja yhteis\u00f6llisyyden rakentaminen erilaisin tapahtumin on koettu keinotekoiseksi. ”Kuka on koskaan n\u00e4hnyt makkarailtoja Wecksellintiell\u00e4? Tai Manskulla?”, kysyy er\u00e4s muistelija kriittisesti. H\u00e4nt\u00e4 olisin tuskin saanut mukaani pihajuhlaan iltaansa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Samalla kun muistelijat korostavat kaupunkilaista anonymiteetti\u00e4, tuovat he kuitenkin vahvasti esille tunnesiteens\u00e4 omaan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja sen arkeen. Fyysinen ymp\u00e4rist\u00f6 korostuu asukkaiden j\u00e4\u00e4dess\u00e4 muistojen taustalle. Vaikka naapuruuteen perustuva sosiaalisuus katsotaan kaupunkiin kuulumattomaksi, korostetaan muistoissa oman asuinalueen el\u00e4m\u00e4ntapaa ja ymp\u00e4rist\u00f6n aktiivista hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4. N\u00e4ille muistelijoille helsinkil\u00e4isyys on syntynyt omien el\u00e4m\u00e4nkokemusten kautta, eik\u00e4 sen muotoutumiseen haluta ulkoap\u00e4in tulevia vaikutteita.<\/p>\n\n\n\n
Oliko Harjulan pihajuhlissa sitten kyse yhteis\u00f6llisyyden rakentamisesta ja kapinasta kaupungin anonymiteetti\u00e4 vastaan? Ulkopuolisen on vaikea tulkita yhteis\u00f6llisyyden olemassaoloa tai sen vahvuutta. Pihajuhla on kuitenkin helppo n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s pienimuotoisena kaupunkitapahtumana, jossa yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 voidaan kokea loppujen lopuksi melko anonyymisti, itsest\u00e4\u00e4n paljoakaan paljastamatta. Sosiologi Pasi M\u00e4enp\u00e4\u00e4 on analysoinut kirpputorien, Kaivopuiston ja Taiteiden y\u00f6n tapahtumia katuseurallisuuden ilmentymin\u00e4. H\u00e4nen mukaansa n\u00e4iss\u00e4 tapahtumissa kohdataan sattumanvaraisesti jotain tuttua ja itse\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevaa anonyymin massan keskell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Harjulan pihajuhlassa osallistujat eiv\u00e4t olleet massaa, eik\u00e4 kohtaaminen sattumanvaraista. Kaikille tuttu ja l\u00e4heinen oli kuitenkin oma l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6, asuintalo, ja sen pitk\u00e4 historia. T\u00e4t\u00e4 voitiin kokoontua juhlistamaan kertaluontoisesti pihaseurallisuuden merkeiss\u00e4. Kaupunki ei lopulta kuitenkaan ole vain tapahtuma, vaan my\u00f6s koti.<\/p>\n\n\n\n
01.05.2005<\/p>\n\n\n\n
Pia Olsson<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Sain syksyn aluksi kutsun pihajuhlaan. Tied\u00e4tteh\u00e4n: haitarimusiikkia, makkaranpaistoa ja virvokkeita. N\u00e4it\u00e4 juhlia ei tosin j\u00e4rjestetty maaseudun tai pientaloalueen puutarhamaisissa olosuhteissa, vaan Helsingin ydinkeskustassa. Yrj\u00f6nkadun ja Eerikinkadun kulmassa – pienenpienell\u00e4 kivipihalla – haluttiin juhlistaa asunto-osakeyhti\u00f6 Harjulan piharemonttia ja samalla talon satavuotista historiaa. Yhti\u00f6\u00f6n olin tutustunut, kun yli kymmenen vuotta sitten kirjoitin osana pro gradu -ty\u00f6t\u00e4ni sen … <\/p>\n