Suomessa ja muissa Pohjoismaissa asiantuntijoilla on perinteisesti ollut hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 rooli kaupunkeja rakennettaessa ja kaupunkien palveluja kehitett\u00e4ess\u00e4. Kun tarkastellaan tilannetta 1900-luvun alkupuolella, ero Pohjoismaiden ja esimerkiksi Ison-Britannian v\u00e4lill\u00e4 oli silmiinpist\u00e4v\u00e4n selv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Pohjoismaiden kaupungeissa terveyslautakuntaan kuului yleens\u00e4 itseoikeutetusti useitakin l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, kun taas Isossa-Britanniassa l\u00e4\u00e4ketieteellinen asiantuntemus saattoi puuttua terveyslautakunnasta kokonaan. Saarivaltakunnan kaupungeissa terveyspolitiikan suunnasta p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t – toki yhteisty\u00f6ss\u00e4 kaupunginl\u00e4\u00e4k\u00e4rin ja muiden kaupungin virkamiesten kanssa – kauppiaat, tehtailijat, lakimiehet ja heid\u00e4n joukossaan ehk\u00e4 joku tehdasty\u00f6l\u00e4inen ja ”rouvakin”. Samanlainen oli tilanne lautakunnissa, jotka vastasivat asemakaavoista ja kaupungin rakentamisesta. Pohjoismaisissa lautakunnissa istui usein vieri vieress\u00e4 arkkitehteja ja insin\u00f6\u00f6rej\u00e4, kun taas Isossa-Britanniassa kokousp\u00f6ytien \u00e4\u00e4ress\u00e4 asemakaavoja tarkastelivat usein niin sanotut maallikot.<\/p>\n\n\n\n
Pohjoismaissa arvostettiin asiantuntijoita ja heid\u00e4n tietoaan niin paljon, ett\u00e4 asiantuntijat olivat yleens\u00e4 valmistelemassa, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja toteuttamassa uudistuksia. Eik\u00e4 ollut ollenkaan harvinaista, ett\u00e4 yksi ja sama asiantuntija oli kaikissa n\u00e4iss\u00e4 rooleissa. Britanniassa asiantuntijoiden vaikutusvallan kasvuun suhtauduttiin selv\u00e4sti ep\u00e4ilev\u00e4mmin ja sit\u00e4 jarruteltiin monissa tilanteissa antamalla poliittiselle mandaatille asiantuntijuutta suurempi merkitys. Ero suhtautumisessa asiantuntijuuteen s\u00e4ilyi pohjoismaisen ja brittil\u00e4isen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon v\u00e4lill\u00e4 toisen maailmansodan j\u00e4lkeenkin, vaikkakaan ei yht\u00e4 voimakkaana.<\/p>\n\n\n\n
Niin asiantuntijat kuin poliitikotkin joutuivat puolustuskannalle toisen maailmansodan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4, kun vaatimuksia yhteiskunnan ja sen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon demokratisoimisesta esitettiin monelta suunnalta. Molemmilla ryhmill\u00e4 oli nyt tarve osoittaa, ett\u00e4 he kuuntelivat my\u00f6s asukkaita kaupunkia ja sen palveluja suunnitellessaan. Muutoksen tarpeesta oltiin usein samaa mielt\u00e4 retoriikan tasolla, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 muutokset olivat hyvin v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 ja hitaita.<\/p>\n\n\n\n
Kun esimerkiksi Isossa-Britanniassa j\u00e4lleenrakennettiin kaupunkeja sotaa seuranneina vuosina, suunnitelmia esiteltiin kaupunkilaisille pienoismallien avulla. Tapa, jolla n\u00e4yttelyt rakennettiin ja jolla ne yleis\u00f6lle esiteltiin, paljasti kuitenkin niiden tarkoituksen. Pienoismallit tuotiin kaupunkilaisten katsottavaksi, koska haluttiin heid\u00e4n hyv\u00e4ksynt\u00e4ns\u00e4 uudistuksille. Kukaan ei odottanut eik\u00e4 halunnut kaupunkilaisten tekev\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muutosehdotuksia. Jos joku omap\u00e4inen kaupunkilainen niit\u00e4 teki, kukaan ei kuunnellut. Samalla tavoin toimittiin Helsingiss\u00e4, kun suunniteltiin Puu-K\u00e4pyl\u00e4n uudelleenrakentamista 1960-luvulla. Ymm\u00e4rrettiin, ett\u00e4 asukkaiden haastattelu oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6sten legitimoinnin kannalta ja ett\u00e4 t\u00e4llaiset haastattelut vahvistaisivat kuvaa demokratian toimivuudesta. Kukaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6ist\u00e4 ei kuitenkaan odottanut k\u00e4pyl\u00e4l\u00e4isilt\u00e4 uusia avauksia keskusteluun.<\/p>\n\n\n\n
Nykyisin vuorovaikutus asukkaiden kanssa on virallisesti hyv\u00e4ksytty osaksi kaupunkisuunnittelua ja ainakin joidenkin palvelujen kehitt\u00e4mist\u00e4. Esteit\u00e4 hedelm\u00e4llisen vuorovaikutuksen tiell\u00e4 on kuitenkin viel\u00e4 runsaasti. Monet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00e4t (niin poliitikot kuin asiantuntijatkin) n\u00e4kev\u00e4t kaupunkilaisten konsultoinnin edelleen enemm\u00e4n osana p\u00e4\u00e4t\u00f6sten legitimointiprosessia kuin osana uusien innovatiivisten ratkaisujen hakemista. Monet kaupunkilaiset taas ovat periaatteessa kiinnostuneita vaikuttamisesta, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 heill\u00e4 ei ole tarpeeksi aikaa eik\u00e4 energiaa perehty\u00e4 asioihin.<\/p>\n\n\n\n
On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa my\u00f6s se, ettei p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon ole yht\u00e4 oikeaa ratkaisua. Kuten Doreen Massey on muistuttanut, valta ei aina ole jotain negatiivista. Asiantuntijoiden ja poliitikkojen tiivis yhteisty\u00f6 ei ole tuottanut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n huonoja tuloksia. Eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia lis\u00e4nneet uudistukset puolestaan ole olleet menestystarinoita. Kaupunkilaisilla on kuitenkin arvokasta tietoa (eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mielipiteit\u00e4) omasta elinymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n ja k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4\u00e4n palveluista. T\u00e4m\u00e4n tiedon k\u00e4ytt\u00e4minen j\u00e4tt\u00e4minen on silkkaa resurssien tuhlausta.<\/p>\n\n\n\n
01.06.2005<\/p>\n\n\n\n
Marjaana Niemi<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa asiantuntijoilla on perinteisesti ollut hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 rooli kaupunkeja rakennettaessa ja kaupunkien palveluja kehitett\u00e4ess\u00e4. Kun tarkastellaan tilannetta 1900-luvun alkupuolella, ero Pohjoismaiden ja esimerkiksi Ison-Britannian v\u00e4lill\u00e4 oli silmiinpist\u00e4v\u00e4n selv\u00e4. Pohjoismaiden kaupungeissa terveyslautakuntaan kuului yleens\u00e4 itseoikeutetusti useitakin l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, kun taas Isossa-Britanniassa l\u00e4\u00e4ketieteellinen asiantuntemus saattoi puuttua terveyslautakunnasta kokonaan. Saarivaltakunnan kaupungeissa terveyspolitiikan suunnasta p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t – toki … <\/p>\n