Vaikka yksik\u00e4\u00e4n tieteenala ei tohdi lukea kaupunkitutkimusta yksinoikeudekseen, tieteidenv\u00e4linen keskustelu on kaupunkitutkijoidenkin kesken usein vaikeaa. Omasta koulutusperinteest\u00e4 kasvavaa tutkimusta on luontevaa moittia ja kiitt\u00e4\u00e4 selkeist\u00e4 syist\u00e4, mutta vieraasta tiede- tai koulukunnasta nousevaa tutkimusta voi olla hankala ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Joskus l\u00e4hinaapurikin tuntuu tutkimuksessaan ohittavan juuri ne kaupungin ominaisuudet tai ulottuvuudet, jotka min\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4nasettelunsa mukaan luulin kirjasta l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Koin t\u00e4m\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n vahvasti kirjoittaessani 1980-luvulla ars Suomen taide -sarjaan artikkelia maamme rakentamisesta 1920- ja 30-luvulla. Selailin yliopiston kirjastossa metritolkulla kaupunkien, pit\u00e4jien ja teollisuusyritysten historiikkeja. L\u00f6ysin tietenkin loputtomasti kiinnostavia asioita, mutta aina ei kaupunki tai kunta isossakaan kirjassa hahmottunut lainkaan paikkana – siin\u00e4 mieless\u00e4 kuin min\u00e4 sit\u00e4 etsin, fyysisen\u00e4 todellisuutena, jolla on ajan my\u00f6t\u00e4 muuttuva visuaalinen hahmo.<\/p>\n\n\n\n
Joillakin paikallishistorian kirjoittajilla oli tutkimusty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ollut mieless\u00e4 my\u00f6s se, milt\u00e4 paikka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, useimmille tutkimuskohde oli ensisijaisesti asiakirjoista l\u00f6ydettyjen kunnallisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten ohjaamaa toimintaa, jonka tulokset olivat erilaisia instituutioita ja yhteis\u00f6j\u00e4. Luulen, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin vasta silloin, miten vahvasti humanistinen tutkimusty\u00f6 on ankkuroitu tutkijan persoonallisuuteen. Yhdelle maailma hahmottuu ensisijaisesti n\u00e4k\u00f6aistin kautta, toiselle se on ennen muuta ihmisten verkostoja ja toimintaa – ja t\u00e4ss\u00e4 puhun vain taide- ja muista historioitsijoista. Enempi\u00e4 kaupunkitutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmia en t\u00e4ss\u00e4 edes yrit\u00e4 tavoittaa.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka kaupunkitutkimuksesta on tuon j\u00e4lkeen keskusteltu paljon ja viisaasti ja kaikki tuntuvat vannovan monen tieteen nimiin, erilaisten teorioiden ja n\u00e4k\u00f6kulmien yhteensovittamisesta on kasvanut aika v\u00e4h\u00e4n aidosti monitieteist\u00e4 tai tieteidenv\u00e4list\u00e4 uutta kaupunkitutkimusta. Meill\u00e4 on kaikilla omat kaupunkimme, joita haluamme tutkia.<\/p>\n\n\n\n
Mieke Bal on tavoittanut suorasukaisesti tieteidenv\u00e4lisen keskustelun ongelmia kirjassaan Travelling Concepts in the Humanities. A Rough Guide (University of Toronto Press 2002). H\u00e4n kirjoittaa haluavansa auttaa tutkijoita siirtym\u00e4\u00e4n ”sameasta monitieteisyydest\u00e4 produktiiviseen tieteidenv\u00e4lisyyteen”. Bal l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sitteet eiv\u00e4t koskaan ole yksinkertaisesti deskriptiivisi\u00e4, vaan ne ovat aina my\u00f6s ohjelmaa rakentavia ja normatiivisia. Balin mukaan tieteidenv\u00e4liset keskustelut eiv\u00e4t onnistu siksi, ett\u00e4 kukin pit\u00e4\u00e4 kiinni omista k\u00e4sitteist\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4nkuin ne olisivat itsest\u00e4\u00e4n selvyyksi\u00e4. K\u00e4sitteiden avaaminen yhteiseen keskusteluun on vaikeaa siksi, ett\u00e4 niiden varaan on jokaisen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan rakennettu niin paljon.<\/p>\n\n\n\n
Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti Bal jopa puolustaa omissa rajoissaan pysyttelev\u00e4\u00e4 monotieteist\u00e4 tutkimusta. Selke\u00e4t rajat ovat tutkimuksen kannalta hedelm\u00e4llisempi\u00e4 kuin pinnallisen monitieteisyyden aiheuttama k\u00e4sitteiden laimentuminen, joka johtaa vain yleiseen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyyteen.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkitutkimuksen seura on jo ansiokkaasti her\u00e4tellyt Suomessa tieteidenv\u00e4list\u00e4 keskustelua, mutta tekemist\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Uusi kaksiportainen tutkintomalli antaa maisteriohjelmien puitteissa yliopistoille periaatteessa t\u00e4rke\u00e4n mahdollisuuden tieteiden v\u00e4liseen yhteisty\u00f6h\u00f6n. Kaupunkitutkimukseen on houkuttelevaa luonnostella vaikka kuinka monenlaisia monitieteisi\u00e4 maisteriohjelmia. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ongelmaksi voi t\u00e4ss\u00e4kin kohtaa muodostua resurssien puute. Kovin monenlaisia opinto-ohjelmia eiv\u00e4t yhdet ja samat professorit pysty yht\u00e4 aikaa hoitamaan. Toivotaan kuitenkin parasta. T\u00e4ss\u00e4 voisi olla ainutlaatuinen mahdollisuus.<\/p>\n\n\n\n
01.08.2006<\/p>\n\n\n\n
Riitta Nikula<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vaikka yksik\u00e4\u00e4n tieteenala ei tohdi lukea kaupunkitutkimusta yksinoikeudekseen, tieteidenv\u00e4linen keskustelu on kaupunkitutkijoidenkin kesken usein vaikeaa. Omasta koulutusperinteest\u00e4 kasvavaa tutkimusta on luontevaa moittia ja kiitt\u00e4\u00e4 selkeist\u00e4 syist\u00e4, mutta vieraasta tiede- tai koulukunnasta nousevaa tutkimusta voi olla hankala ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Joskus l\u00e4hinaapurikin tuntuu tutkimuksessaan ohittavan juuri ne kaupungin ominaisuudet tai ulottuvuudet, jotka min\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4nasettelunsa mukaan luulin kirjasta … <\/p>\n