Oulussa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n elokuussa 2007 yhdyskuntasuunnittelun yhteispohjoismainen tutkijasymposiumi \u0094Beyond Dichotomies\u0094. Tarkoituksena on koota yhteen tutkijoita, jotka pyrkiv\u00e4t ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnittelututkimuksen hedelm\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tai vanhentuneiksi k\u00e4yneit\u00e4 k\u00e4sitteellisi\u00e4 vastakkainasetteluja.<\/p>\n\n\n\n
Keskeinen dikotomia yhdyskuntasuunnittelun tutkimuksen \u0094paradigmojen\u0094 v\u00e4lill\u00e4 liittyy vastakkainasetteluun habermasilaisen konsensus-orientoituneen kommunikatiivisen suunnittelun teorian ja foucault\u0092laisen konfliktiorientoituneen teorian kanssa. J\u00e4lkimoderni nojautuminen yhteiseen transsendenttiin el\u00e4mismaailmaan konsensuaalisten suunnittelup\u00e4\u00e4t\u00f6sten perustalla on joutunut tekem\u00e4\u00e4n tilaa konstruktionistiselle k\u00e4sitykselle alakulttuurien ja yhteis\u00f6jen vakaumuksellisesta erillisyydest\u00e4, jolloin suunnittelussa korostuu n\u00e4iden v\u00e4listen konfliktien k\u00e4sittely. Toisaalta viime aikoina on ilmaantunut my\u00f6s suunnitteluteoreetikoita, jotka pyrkiv\u00e4t ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n konsensus\/konflikti-dikotomian. N\u00e4ihin lukeutuu Jean Hillier, jonka \u0092agonistisen suunnittelun\u0092 teoriaan sis\u00e4ltyy habermasilainen normatiivisuus, mutta my\u00f6s foucault\u0092lainen konfliktisuuden hyv\u00e4ksyminen realiteettina.<\/p>\n\n\n\n
Habermas\/Foucault-vastakkainasetteluun liittyv\u00e4t my\u00f6s tutkimusmetodologiset dikotomiat teoria- ja empirial\u00e4ht\u00f6isen tutkimuksen sek\u00e4 yleist\u00e4v\u00e4n ja case-tutkimuksen v\u00e4lill\u00e4. Bent Flyvbjergin viitoittama tihe\u00e4 empiirinen case-tutkimus on ollut tervetullut vastareaktio k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 vieraantuneelle habermasilaiselle teoreettis-ideologiselle tutkimukselle. Mutta mik\u00e4 on t\u00e4ll\u00f6in case-tutkimusten yleinen merkitys empiiriselle suunnittelututkimukselle? \u0092Froneettisen tutkimuksen\u0092 k\u00e4sitteell\u00e4\u00e4n Flyvbjerg pyrkii formuloimaan suunnittelun case-tutkimuksen ohjelmaksi, jossa juuri tunnollisen ja yksityiskohtaisen tapauksiin pureutumisen kautta voidaan suunnitteluk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 niihin liittyvine ajattelu- ja toimintatapoineen ja valtasuhteineen tehd\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrett\u00e4viksi. Samaan tavoitteeseen pyrkii my\u00f6s \u0094suunnittelutarinoita\u0094 (practice stories) aineistonaan k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 tutkimus.<\/p>\n\n\n\n
Samalla, kun t\u00e4llainen laadullisiin menetelmiin nojaava empiirinen tutkimus on yleistym\u00e4ss\u00e4, edellytykset m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen tutkimuksen tekemiseen paranevat koko ajan, erityisesti paikkatietoaineistojen osalta. Euroopan tasolla aluerakenteiden vertailutietokantoja on koottu ESPON-ohjelman (European Spatial Planning Observation Network) puitteissa ja kotimaassakin yhdyskunta- ja aluerakenteen paikkatietoj\u00e4rjestelm\u00e4t ovat kansainv\u00e4list\u00e4 k\u00e4rke\u00e4, joskin k\u00e4ytt\u00f6oikeudet n\u00e4ihin ovat olleet rajoitettuja. Vastakkainasettelu laadullisen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen tutkimuksen v\u00e4lill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n usein ideologisin perustein, jolloin torjutaan mahdollisuus n\u00e4iden tutkimusotteiden rinnasteiselle hy\u00f6dynt\u00e4miselle samassa tutkimushankkeessa. Kuten Pertti T\u00f6tt\u00f6 on selkiytt\u00e4nyt, laadullisessa ja m\u00e4\u00e4r\u00e4llisess\u00e4 tutkimuksessa on kyse erityyppisist\u00e4 tutkimusmenetelmist\u00e4, joiden avulla vastataan erityyppisiin tutkimuskysymyksiin. Poikkitieteisiss\u00e4 yhdyskuntasuunnittelun tutkimushankkeissa relevantit tutkimusongelmat usein sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4llisin menetelmin ett\u00e4 laadullisin menetelmin selvitett\u00e4vi\u00e4 tutkimuskysymyksi\u00e4. Yksioikoisen laadullinen\/m\u00e4\u00e4r\u00e4llinen-dikotomian sijaan on silloin tarpeellista kehitt\u00e4\u00e4 metodologiaa, jolla laadulliset ja m\u00e4\u00e4r\u00e4lliset tutkimusotteet saadaan mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla vuoropuheluun ja t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n toisiaan.<\/p>\n\n\n\n
Globaalitalous ja uusi teknologia niihin liittyvine yhteiskunnallisine rakennemuutoksineen edellytt\u00e4v\u00e4t osaltaan dikotomioiden \u0096 kuten globaali\/lokaali, kaupunki\/maaseutu, paikka\/verkosto, kasvun\/supistumisen suunnittelu \u0096 uudelleenarviointia, kun pyrimme ottamaan k\u00e4sitteellisesti haltuun k\u00e4ynniss\u00e4 olevia murroksia kaupunki- ja aluerakenteissa. Oulun symposiumiin odotetaan uusia avauksia my\u00f6s n\u00e4iden osalta.<\/p>\n\n\n\n
01.09.2006<\/p>\n\n\n\n
Raine M\u00e4ntysalo<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Oulussa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n elokuussa 2007 yhdyskuntasuunnittelun yhteispohjoismainen tutkijasymposiumi \u0094Beyond Dichotomies\u0094. Tarkoituksena on koota yhteen tutkijoita, jotka pyrkiv\u00e4t ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnittelututkimuksen hedelm\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tai vanhentuneiksi k\u00e4yneit\u00e4 k\u00e4sitteellisi\u00e4 vastakkainasetteluja. Keskeinen dikotomia yhdyskuntasuunnittelun tutkimuksen \u0094paradigmojen\u0094 v\u00e4lill\u00e4 liittyy vastakkainasetteluun habermasilaisen konsensus-orientoituneen kommunikatiivisen suunnittelun teorian ja foucault\u0092laisen konfliktiorientoituneen teorian kanssa. J\u00e4lkimoderni nojautuminen yhteiseen transsendenttiin el\u00e4mismaailmaan konsensuaalisten suunnittelup\u00e4\u00e4t\u00f6sten perustalla on joutunut tekem\u00e4\u00e4n tilaa konstruktionistiselle … <\/p>\n