Olin joulukuussa Venetsiassa sen yliopiston kutsumana puhumassa kaupunkihistorian kirjoittamisesta, mik\u00e4 tarjosi tilaisuuden pys\u00e4hty\u00e4 arvioimaan eurooppalaista kaupunkikulttuuria toisesta horisontista. Vaikka olen ollut kaupungissa kolmasti aikaisemminkin, viimeksi vain kaksi vuotta sitten marraskuussa, t\u00e4m\u00e4nkertainen kokemus oli pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Venetsia lienee yksi niist\u00e4 paikoista, jotka her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t romanttisia mielleyhtymi\u00e4: koristeellinen arkkitehtuuri, katujen salaper\u00e4inen verkosto, veden heijastumat kanavissa. Jotkut ehk\u00e4 muistavat muitakin tunnelmia Hannu Raittilan Finlandia-palkinnon saaneesta Canal Grande-kirjasta. Todellinen Venetsia ei tarjoa romantiikkaa, ellei matkusta sopivassa seurassa (eik\u00e4 siihen silloin en\u00e4\u00e4 Venetsiaa tarvita), mutta avaa kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 kansainv\u00e4lisest\u00e4 br\u00e4ndist\u00e4 voi kaupungeille seurata ja mit\u00e4 rakennettujen kaupunkien suojelun pit\u00e4isi tarkoittaa.<\/p>\n\n\n\n
Sain koulussa 1960-luvulla lukea Portian roolin Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Venetsian kauppias, jonka olen aina mieless\u00e4ni liitt\u00e4nyt paikan erityiseen ilmapiiriin. Jo silloin n\u00e4ytelm\u00e4n tapahtumien ymp\u00e4rille kietoutunut 1600-luvun alun kaupunki tuntui el\u00e4v\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 kuin se kulissimainen Venetsia, joka matkailijoille suunnatuista kuvista ja filmeist\u00e4 v\u00e4littyi. Ensimm\u00e4isiin kokemuksiini kaupungista elokuussa 1975 sis\u00e4ltyiv\u00e4t hienot vesibussimatkat is\u00e4ni kanssa telakka- ja teollisuusalueiden kautta; gondoleista emme kumpikaan olleet kiinnostuneita. Viel\u00e4 1950-luvun alussa kaupungissa asui yli 170 000 asukasta, t\u00e4n\u00e4\u00e4n vain runsaat 60 000.<\/p>\n\n\n\n
Nyt saattoi helposti havaita, ett\u00e4 kaupungin elinkeinorakenne oli muuttunut. Siit\u00e4 oli tehty er\u00e4\u00e4nlainen Disneyland, jossa amerikkalaiset ja japanilaiset (miksei eurooppalaisetkin) turistit saattavat tuntea olonsa kotoisaksi, mutta josta oikea el\u00e4m\u00e4 on kadonnut. Jo korttelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4reiteilt\u00e4 monet rakennukset n\u00e4yttiv\u00e4t autioilta tai asuttuinakin uskomattoman huonokuntoisilta. Huoneistoja myyd\u00e4\u00e4n korkeaan hintaan ulkomaalaisille, joilla ei ole aikomustakaan asua siell\u00e4 kuin kuukauden tai kaksi vuodessa. Kun pysyv\u00e4\u00e4 asiakaskuntaa ei synny, l\u00e4hipalvelut katoavat.<\/p>\n\n\n\n
Niin kauan kuin muistan, on sanottu, ett\u00e4 Venetsia vajoaa, ett\u00e4 se tuhoutuu uppoamalla v\u00e4hitellen mereen. Ajatuksena on, ett\u00e4 sen pelastaminen edellytt\u00e4\u00e4 teknisi\u00e4 toimenpiteit\u00e4 ja \u0096 tietysti \u0096 rahaa korjauksiin. Joulukuinen kokemukseni kaupungista viittaa pikemminkin siihen, ett\u00e4 Venetsia kuolee, koska sen urbaania el\u00e4m\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6 on kuihtumassa tai jo h\u00e4vitetty. Tekninen tuhoutuminen on vain t\u00e4m\u00e4n seuraus, eiv\u00e4tk\u00e4 tekniset operaatiot muuta tilannetta ellei taloudellisiin ja sosiaalisiin perussyihin puututa.<\/p>\n\n\n\n
Venetsian valinta UNESCOn Maailmanperint\u00f6kohteiden luetteloon vuonna 1987 sai laajan kannatuksen. Suojelun tarvetta kukaan ei kiist\u00e4nyt, ja valinnan kautta oli saatavissa lis\u00e4\u00e4 kansainv\u00e4lisi\u00e4 panostuksia. Mutta mihin kaupunkisuojelu on kohdistunut? Esimerkiksi: rakenteisiin, perustuksiin, teknisiin j\u00e4rjestelmiin, rakennusmateriaaleihin; k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksiin ja taloudellisuuteen; julkisivuihin ja kaupunkikuvaan. Jo rakennustekninen teht\u00e4v\u00e4 on valtava. Kaupunkilaisyhteis\u00f6j\u00e4 ei kuitenkaan suojella, ja keinot vaikuttaa suojelulla yhteiskunnallisiin prosesseihin ovat minimaalisia. Tuskin sit\u00e4 on edes asetettu tavoitteeksi.<\/p>\n\n\n\n
Paikka on kansainv\u00e4lisesti tunnetuimpia kaupunkeja, monien ehdoton matkakohde. Kun teollisuuden rakennemuutos johti tehtaiden lakkauttamisiin tai siirtoihin 1970-luvulta alkaen, muutos uhkasi my\u00f6s Venetsiaa. Aluksi massaturismin nopea levi\u00e4minen varmaan n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4 keinolta korvata teollisia ty\u00f6paikkoja ja jatkaa taloudellista kasvua. Mutta kun matkailun pitempiaikaiset sy\u00f6vytt\u00e4v\u00e4t vaikutukset alkoivat n\u00e4ky\u00e4, oli jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 \u0096 ainakin Italian kaltaisessa, ep\u00e4virallisten hallitsemisj\u00e4rjestelmien maassa. T\u00e4ss\u00e4 kehyksess\u00e4 kaupunkisuojelu vaikuttaa laimealta yritykselt\u00e4 sulkea silm\u00e4ns\u00e4 kansainv\u00e4listymisen paikallisilta seurauksilta.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkisuojelua on meill\u00e4kin. Helsingin empirekortteleiden suojelusta keskusteltiin jo 1930-luvulla, vaikka Valtioneuvosto teki asiasta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen vasta 1952. Rakennuslain muutos 1958 kumosi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja siirsi kaupungille vastuun historiallisen kaupunginosan suojelusta asemakaavalla. Erityisesti piti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 rakennusten katujulkisivut. Kun Kaupungintalokorttelia 1960-luvulla uudistettiin, kaupunkikuva s\u00e4ilyi mutta julkisivujen taakse, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin, tuli p\u00e4\u00e4osin uudisrakennuksia.<\/p>\n\n\n\n
Nyt Pihlajam\u00e4en l\u00e4hi\u00f6n suojelusta on p\u00e4\u00e4tetty suuren yhteisymm\u00e4rryksen vallitessa. Kaupunkisuojelua ei todellakaan ole liikaa tarjolla. Mutta kysymyksi\u00e4 suojelu her\u00e4tt\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 silloin suojellaan, kun suojellaan l\u00e4hi\u00f6, esimerkiksi Pihlajam\u00e4ki? Suojellaanko rakennuksia, kaupunkikuvaa, niiden alkuper\u00e4ist\u00e4 ideaa sellaisena kuin arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat sen tarkoittivat? Vaiko kaupunkikuvan nykyisyytt\u00e4, sit\u00e4 miksi se on tullut viimeisten nelj\u00e4nkymmenen vuoden aikana? Vai sen monikerroksista historiaa? Suojellaanko samalla my\u00f6s kaupunginosan yhteis\u00f6j\u00e4, heid\u00e4n tapojaan el\u00e4\u00e4 l\u00e4hi\u00f6t\u00e4 ja niit\u00e4 merkityksi\u00e4, joita he rakennetulle kaupunginosalleen ovat antaneet? Keiden Pihlajam\u00e4ki on suojelun kohteena?<\/p>\n\n\n\n
Muistan Venetsian, mutta en filmien romanttista kaupunkia, vaan paikan, joka k\u00e4y taistelua kuoleman kanssa. Sielunsa kansainv\u00e4liselle matkailuteollisuudelle luovuttanut yhteis\u00f6 ei siit\u00e4 selvi\u00e4, vaikka sille yritet\u00e4\u00e4n rakennussuojelun rajallisin keinoin antaa tekohengityst\u00e4. Helsingin vaatimattomampi mittakaava tekee toivottavasti hallittavaksi sen kaupunkikulttuurin muutoksen, mik\u00e4 Venetsiassa on jo menetetty.<\/p>\n\n\n\n
(16.2.2007)<\/em><\/p>\n\n\n\n Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olin joulukuussa Venetsiassa sen yliopiston kutsumana puhumassa kaupunkihistorian kirjoittamisesta, mik\u00e4 tarjosi tilaisuuden pys\u00e4hty\u00e4 arvioimaan eurooppalaista kaupunkikulttuuria toisesta horisontista. Vaikka olen ollut kaupungissa kolmasti aikaisemminkin, viimeksi vain kaksi vuotta sitten marraskuussa, t\u00e4m\u00e4nkertainen kokemus oli pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Venetsia lienee yksi niist\u00e4 paikoista, jotka her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t romanttisia mielleyhtymi\u00e4: koristeellinen arkkitehtuuri, katujen salaper\u00e4inen verkosto, veden heijastumat kanavissa. Jotkut ehk\u00e4 muistavat muitakin … <\/p>\n