Olin marraskuun lopulla G\u00f6teborgissa vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n\u00e4. V\u00e4it\u00f6skirjan aiheena oli kansainv\u00e4listen suojelupoliittisten ohjelmien tavoitteiden suhde arkkitehtuuriperinn\u00f6n todellisuuteen, esimerkkin\u00e4 Zanzibarin Stone Town, joka on vuodesta 2000 kuulunut Maailmanperint\u00f6kohteiden luetteloon. Tutkimuksen ytimess\u00e4 oli ns. suuri kysymys, jota kansainv\u00e4liset ja kansalliset instituutiot aivan liian harvoin asettavat omalle toiminnalleen: mit\u00e4 vaikutusta niiden poliittisilla ohjelmilla ja sopimuksilla on todellisuudessa.<\/p>\n\n\n\n
Suuret kysymykset ovat monikerroksisia. Zanzibarin kivikaupunki muodostui It\u00e4-Afrikan rannikon swahilikulttuurissa arabiyhteis\u00f6jen uskonnon ja el\u00e4m\u00e4ntapojen osana. Sen arkkitehtuuria ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia. Tansanian kaltaisen k\u00f6yh\u00e4n Kolmannen Maailman maan mahdollisuudet hoitaa rapistumaan p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 kulttuurihistoriallista milj\u00f6\u00f6t\u00e4 ovat rajoitetut, vaikka rakennussuojelun asiantuntemusta ja rahoitustukea on ollut saatavilla my\u00f6s kansainv\u00e4lisesti mm. Unescon kautta. Tavanomaista terveemm\u00e4n pohjan Zanzibarin kulttuuriarvojen s\u00e4ilytt\u00e4miselle antaa muuhunkin kuin matkailijavirtoihin nojautuva elinkeinorakenne. Yksipuolisesti turismista saatavista tuloista n\u00e4kyy jo huolestuttavia seurauksia swahilikulttuurinkin piiriss\u00e4, mm. Lamussa Kenian rannikolla.<\/p>\n\n\n\n
Zanzibariin liittyy kuitenkin ongelmallisia piirteit\u00e4. Tansanian poliittisessa historiassa vuosi 1964 merkitsi kumousta, joka johti Zanzibarin kivikaupungin perinteisen ja vallitsevan arabiyhteis\u00f6n pakoon ulkomaille. Rakennuksiin muuttivat muuta kuin swahilikulttuuria edustaneet tansanialaiset. Heid\u00e4n intressins\u00e4 tai voimavaransa eiv\u00e4t ole riitt\u00e4neet toisenlaiseen kulttuuriperint\u00f6\u00f6n kuuluvan rakentamisen suojeluun.<\/p>\n\n\n\n
Tilannetta on vaikeuttanut tonttien ja rakennusten omistuksen ep\u00e4selvyys. Ennen vuotta 1964 omistajina oli yksitt\u00e4isi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, sukuja ja uskonnollisia yhteis\u00f6j\u00e4. Sittemmin Tansanian laki kielsi ulkomaiden kansalaisilta oikeuden omistaa kiinteist\u00f6j\u00e4, mutta bulvaanein t\u00e4t\u00e4 kierret\u00e4\u00e4n. Arabimaihin asettunut omistaja ei vahvista kaupunkiyhteis\u00f6\u00e4 eik\u00e4 sen el\u00e4m\u00e4ntapoja. Mekanismi muistuttaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla Venetsian tilannetta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 Venetsiassa poissaolevat omistajat usein ovat l\u00e4nsimaista (yhdysvaltalaisia tai keskieurooppalaisia), Zanzibarissa arabimaista. (Ks. kolumnini \u0094Muistan Venetsian\u0094 viime helmikuulta.)<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 voi syyst\u00e4 kysy\u00e4, mit\u00e4 vaikutusta kansainv\u00e4lisill\u00e4 suojelupoliittisilla ohjelmilla voi yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n olla. V\u00e4ittelij\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtana oli, ett\u00e4 kansalliset suojeluohjelmat voivat toimia kansainv\u00e4listen ohjelmien p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4 tai niiden paikallisina sovellutuksina. Tuloksissaan h\u00e4n esitti vahvoja ep\u00e4ilyj\u00e4 kansainv\u00e4listen suojelupoliittisten ohjelmien vaikuttavuudesta erityisesti tutkimansa esimerkin valossa ja korosti paikallisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen keskeist\u00e4 merkityst\u00e4 todellisten muutosten synnytt\u00e4miseksi Zanzibarissa.<\/p>\n\n\n\n
Mutta muukin on mahdollista. K\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmaa. Ent\u00e4 jos kansainv\u00e4lisi\u00e4 suojelupoliittisia ohjelmia ei n\u00e4ht\u00e4isi vain asiakirjoina vaan my\u00f6s prosessina, yhten\u00e4 muutosten v\u00e4lineen\u00e4? Ohjelmien valmisteluun voidaan eri vaiheissa saada mukaan kustakin maasta sek\u00e4 poliittista ja virkakunnan johtoa ett\u00e4 kansalaisryhmi\u00e4 ja asiantuntijoita. Silloin suojelupolitiikasta tulee yhteis\u00f6jen yhteinen projekti, johon osapuolet v\u00e4hitellen sitoutuvat ilman allekirjoitusseremonioita. Prosessin kuluessa my\u00f6s valtahierarkioita voidaan madaltaa: parhailla argumenteilla ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ill\u00e4 saa todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Pohjoismaissa t\u00e4llaisista kansalaisyhteiskunnalle ominaisista toimintatavoista on kulttuuriperint\u00f6\u00f6nkin liittyen jo muodostunut vahvoja malleja, joilla on kansainv\u00e4list\u00e4 vientipotentiaalia.<\/p>\n\n\n\n
Tutkimuskohteena kulttuuriperint\u00f6 kuuluu suuriin kysymyksiin, jotka edellytt\u00e4v\u00e4t aina monitieteisyytt\u00e4. Euroopassa teollinen kulttuuriperint\u00f6 yhdist\u00e4\u00e4 kaupunkihistorian, taloushistorian, yhteiskuntahistorian, arkkitehtuurihistorian, poliittisen historian ja teknologian historian tutkijoita. Kansainv\u00e4lisesti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olisi tutkia sit\u00e4, miten monikulttuurisuus ja kansainv\u00e4listyminen ovat vaikuttaneet kulttuuriperinn\u00f6n jatkuvuuteen ja miten siin\u00e4 yhteydess\u00e4 tulisi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kulttuuriperinn\u00f6n suojelun etiikka. Suuret kysymykset odottavat vastauksia.<\/p>\n\n\n\n
08.12.2007<\/p>\n\n\n\n
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olin marraskuun lopulla G\u00f6teborgissa vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n\u00e4. V\u00e4it\u00f6skirjan aiheena oli kansainv\u00e4listen suojelupoliittisten ohjelmien tavoitteiden suhde arkkitehtuuriperinn\u00f6n todellisuuteen, esimerkkin\u00e4 Zanzibarin Stone Town, joka on vuodesta 2000 kuulunut Maailmanperint\u00f6kohteiden luetteloon. Tutkimuksen ytimess\u00e4 oli ns. suuri kysymys, jota kansainv\u00e4liset ja kansalliset instituutiot aivan liian harvoin asettavat omalle toiminnalleen: mit\u00e4 vaikutusta niiden poliittisilla ohjelmilla ja sopimuksilla on todellisuudessa. Suuret kysymykset ovat … <\/p>\n