{"id":431,"date":"2007-12-20T14:58:00","date_gmt":"2007-12-20T12:58:00","guid":{"rendered":"http:\/\/uusi.kaupunkitutkimuksenseura.fi\/?p=431"},"modified":"2021-04-15T15:06:41","modified_gmt":"2021-04-15T12:06:41","slug":"12-2007-valokuvauksellinen-maailmankaupunki-lontoo-suomalaisten-silmin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/2007\/12\/20\/12-2007-valokuvauksellinen-maailmankaupunki-lontoo-suomalaisten-silmin\/","title":{"rendered":"12\/2007: Valokuvauksellinen maailmankaupunki: Lontoo suomalaisten silmin"},"content":{"rendered":"

Toimittaja Lauri Kar\u00e9n, joka ty\u00f6skenteli Lontoossa BBC:n suomenkielisell\u00e4 osastolla 1950-luvulla, vertasi kirjassaan Lontoon kaduilta ja kujilta<\/em> (1960) Lontoota ja Pariisia. Maantieteellisest\u00e4 l\u00e4heisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta n\u00e4m\u00e4 kaksi suurkaupunkia olivat Kar\u00e9nin mielest\u00e4 kuin kaksi eri maailmaa: \u0094Pariisia maalataan, Lontoota valokuvataan. Asiallinen kaupunki vaatii asiallisemman kuvaustavan\u0094.<\/p>\n\n\n\n

Kar\u00e9nin mietelm\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 hienosti sen, miten Lontoossa 1800- ja 1900-luvuilla vierailleet suomalaiset kirjailijat ja muut kulttuurivaikuttajat ikuistivat maailmankaupungin kirjoituksiinsa. Asiallinen kaupunki sai asiallisen kuvauksen. Lontoossa kirjoitetuissa matkakertomuksissa ja kirjeiss\u00e4 on selv\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n herkk\u00e4\u00e4 tunnelmointia kuin esimerkiksi Pariisin ja Rooman kuvauksissa: tunnelmoinnin sijasta lukijalle tarjoillaan usein vakavaa pohdintaa ja tarkkoja havaintoja. Suomalaiset Lontoon-k\u00e4vij\u00e4t h\u00e4ik\u00e4istyiv\u00e4t toki Piccadillyn valoreklaameista ja ihastelivat British Museumin aarteita, he nauttivat rauhallisista hetkist\u00e4 tea-roomeissa<\/em> tai eksoottisista makuel\u00e4myksist\u00e4 East Endin ravintoloissa, mutta hyvin pian he p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t takaisin analysoimaan maailmankaupungin luonnetta.<\/p>\n\n\n\n

Monet Lontoossa matkailleet tai asuneet suomalaiset kiinnittiv\u00e4t huomionsa metropolissa vallinneisiin yhteiskuntaluokkien v\u00e4lisiin jyrkkiin eroihin, ja varsinkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjoituksissa suoranaisesti moitittiin brittej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sallivat t\u00e4llaisten erojen olemassaolon p\u00e4\u00e4kaupungissaan. Rivien v\u00e4list\u00e4 saattoi helposti lukea, ett\u00e4 kirjoittajien mielest\u00e4 kotimaisissa kaupungeissa asiat olivat sent\u00e4\u00e4n toisin. Vaikka brittej\u00e4 kritisoitiin, harva suomalainen l\u00e4hti voimakkaasti kyseenalaistamaan niit\u00e4 ajatusmalleja, jotka osaltaan pitiv\u00e4t yll\u00e4 voimakasta segregaatiota Lontoossa. Suomalaismatkailijat olivat aikansa lapsia ja useimmat heist\u00e4 ajattelivat, ett\u00e4 paitsi brittiyhteiskunnan parhaimmisto my\u00f6s he itse \u0096 suomalainen sivistyneist\u00f6 \u0096 olivat toki korkeammalla tasolla kuin East Endin k\u00f6yh\u00e4t tai Thamesin rantojen kodittomat kulkurit.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 mielt\u00e4 tahansa suomalaiset kirjailijat ja kulttuurivaikuttajat olivatkaan slummien perimm\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4, he olivat hyvin kiinnostuneita tutustumaan suurkaupungin laitapuolen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kertomaan siit\u00e4 lukijoilleen. East End oli 1900-luvun alkupuolella yksi suosituimmista n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4 \u0096 jotakin jota kotimaassa ei voinut n\u00e4hd\u00e4 ja kokea \u0096 ja siihen tutustuttiin joko yksin, jonkun tuttavan opastamana tai matkatoimiston j\u00e4rjest\u00e4mill\u00e4 opastetuilla retkille. Esimerkiksi kirjailija Helmi Krohn osallistui 1920-luvun lopulla t\u00e4llaiselle retkelle, jonka oli j\u00e4rjest\u00e4nyt matkailualan uranuuurtaja Thomas Cook & Co. Krohn kertoi kirjassaan Englantia oppimassa (1931), miten h\u00e4nen kiinnostuksensa slummiel\u00e4m\u00e4\u00e4n muuttui ep\u00e4mukavuudeksi vaunujen kulkiessa yh\u00e4 syvemm\u00e4lle East Endiin, \u0094sill\u00e4 eih\u00e4n ole oikein asettaa ihmisi\u00e4, olkoot he miten kurjia tahansa, toisten parempiosaisten uteliaisuuden maalitauluiksi.\u0094<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta suomalaiset matkailijat toivat esiin my\u00f6s sen, miten suurkaupunkiel\u00e4m\u00e4 saattoi murentaa hierarkioita. Zacharias Topelius, joka vieraili Lontoossa jo vuonna 1862, korosti suurkaupunkiel\u00e4m\u00e4n opettavan ihmiselle n\u00f6yryytt\u00e4. Topelius toivotti kaikki itse\u00e4\u00e4n korvaamattomina pit\u00e4v\u00e4t pikkukaupunkien pomot Lontoon vilin\u00e4\u00e4n. Jos he olisivat varomattomia, ihmisvirta talloisi heid\u00e4tkin jalkoihinsa aivan samoin kuin vaununpy\u00f6r\u00e4t \u0094kieriv\u00e4t tiell\u00e4 olevan sontiaisen yli\u0094. Arkkitehti Sigurd Frosterus ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Ester Linnankoski puolestaan kiinnittiv\u00e4t huomionsa suurkaupungissa syntyneisiin eri yhteiskuntaryhmien kohtaamispaikkoihin. Frosterus kuvasi vuonna 1903, kuinka eri yhteiskuntaluokat istuivat \u0094veljellisess\u00e4\u0094 sovussa Lontoon maanalaisessa, ja Linnankoski puolestaan tarkkaili huonosti puettuja ty\u00f6miehi\u00e4 hienoissa taidegallerioissa.<\/p>\n\n\n\n

Koska Lontooseen liitettiin asiallisuus, traditionaalisuus ja jopa vanhoillisuus, sit\u00e4 ei 1900-luvun alkupuolella pidetty samalla tavalla moderniuden tyyssijana kuin esimerkiksi Pariisia, Berliini\u00e4 tai New Yorkia. Monien Lontoon-k\u00e4vij\u00f6iden mielest\u00e4 kaupungin vanhoillinen maine oli kuitenkin enimm\u00e4kseen ennakkoluulojen tuotetta. He l\u00f6ysiv\u00e4t Lontoosta aivan samoja modernin suurkaupunkiel\u00e4m\u00e4n merkkej\u00e4 kuin mit\u00e4 liitettiin sen kilpakumppaneihinkin: kiireisten ihmisjoukkojen vuolaat virrat, maan alla kulkevien junien s\u00e4hk\u00f6iset liikkeet, voimakkaan valaistuksen ja mainosvalojen v\u00e4rikyll\u00e4isyyden. Osa suomalaisista pohti Lontoon moderniutta \u0096 ja samalla oman maansa moderniutta tai takapajuisuutta \u0096 sukupuoliroolien kautta ja erityisesti tarkastelemalla naisten asemaa ja roolia. Esimerkiksi Lontoossa 1880-luvun lopulla vieraillut runoilija J. H. Erkko raportoi suomalaisille lukijoilleen, mink\u00e4laisissa \u0094virkatoimissa\u0094 naisia n\u00e4kyi Lontoossa ja kuinka heid\u00e4n liikkumiseensa suurkaupungissa suhtauduttiin. Kirjailija Elsa En\u00e4j\u00e4rvi ihasteli 1920-luvulla Lontoon akateemisen maailman moderneja naisia, ja jotkut suomalaiset naismatkailijat taas kadehtivat lontoolaisnaisten ulottuvilla olevia ty\u00f6t\u00e4 helpottavia kodinkoneita tai kaupoista saatavia puolivalmisteita. Alati muuttuvasta, modernista maailmankaupungista l\u00f6ytyi kuitenkin my\u00f6s paikkoja, joissa aika n\u00e4ytti t\u00e4ysin pys\u00e4htyneen. Suomalaisnaiset h\u00e4mm\u00e4steliv\u00e4t t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4\u00e4n \u0094modernissa\u0094 Lontoossa sellaisiin el\u00e4m\u00e4npiireihin ja instituutioihin, jotka eliv\u00e4t ja olivat aivan kuin naisasialiike ei olisi koskaan syntynytk\u00e4\u00e4n.N\u00e4iden erilaisten kokemusten pohjalta naiset pohtivat omaa naiseuttaan ja suomalaisen naisen asemaa. Lontoo olikin monille suomalaisille kuin yhteiskunnallinen laboratorio, jossa he tarkastelivat itse\u00e4\u00e4n kiinnostavia ilmi\u00f6it\u00e4 ja niiden v\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4. Samalla se tarjosi taustan, jota vasten saattoi pohtia omaa yhteiskuntaansa.<\/p>\n\n\n\n

20.12.2007<\/em><\/p>\n\n\n\n

Marjaana Niemi<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Toimittaja Lauri Kar\u00e9n, joka ty\u00f6skenteli Lontoossa BBC:n suomenkielisell\u00e4 osastolla 1950-luvulla, vertasi kirjassaan Lontoon kaduilta ja kujilta (1960) Lontoota ja Pariisia. Maantieteellisest\u00e4 l\u00e4heisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta n\u00e4m\u00e4 kaksi suurkaupunkia olivat Kar\u00e9nin mielest\u00e4 kuin kaksi eri maailmaa: \u0094Pariisia maalataan, Lontoota valokuvataan. Asiallinen kaupunki vaatii asiallisemman kuvaustavan\u0094. Kar\u00e9nin mietelm\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 hienosti sen, miten Lontoossa 1800- ja 1900-luvuilla vierailleet suomalaiset kirjailijat … <\/p>\n

Continue reading ”12\/2007: Valokuvauksellinen maailmankaupunki: Lontoo suomalaisten silmin”<\/span><\/a><\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"spay_email":""},"categories":[8,5],"tags":[6],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/431"}],"collection":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=431"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/431\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":432,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/431\/revisions\/432"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=431"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=431"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=431"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}