Julkaisimme professori Laura Kolben kanssa kev\u00e4ttalvella kirjan ”Helsinki 1918, P\u00e4\u00e4kaupunki ja sota”. Itse kirjoitin kirjassa v\u00e4it\u00f6stutkimukseni aiheesta: nuoren modernin kaupunkiyhteis\u00f6n haavoittuvuudesta ja Helsingin tapahtumista 1914-1918. Kolbe k\u00e4sitteli saksalaisten roolia sek\u00e4 vuoden 1918 muiston luomista ja yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungin n\u00e4k\u00f6kulmasta. Artikkeliemme lis\u00e4ksi kirjassa on kymmeni\u00e4 Gunnar L\u00f6nnqvistin ottamia kuvia vuosilta 1913-1918. Pian tuon kirjan julkistamistilaisuuden j\u00e4lkeen alkoi puhelin soida ja s\u00e4hk\u00f6posti t\u00e4ytty\u00e4 erilaisista aihetta ja teostamme koskevista tiedusteluista. Kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n aikana olen saanut olla erilaisissa tilaisuuksissa sek\u00e4 eri medioissa puhumassa ja keskustelemassa aiheesta. Yleisen\u00e4 huomiona n\u00e4ist\u00e4 tilaisuuksista on noussut esiin, ett\u00e4 vuoden 1918 traumat ovat edelleen syvi\u00e4 ja todellisia. Etenkin terrori puhuttaa. Kaupunkihistorioitsijan kannalta mielenkiintoista on ollut huomata kuinka vahvasti valkoisen Suomen mytologian luojat toisaalla ja V\u00e4in\u00f6 Linna toisaalla ovat onnistuneet vaikuttamaan ihmisten yleiskuvaan vuoden 1918 tapahtumista. K\u00e4rjistetysti voi sanoa, ett\u00e4 sota n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yleisesti l\u00e4hinn\u00e4 agraariyhteiskunnan punavalkoisena kriisin\u00e4, jonka keski\u00f6ss\u00e4 olivat talonpojat ja torpparit. Yleiseurooppalainen kaupunkiv\u00e4est\u00f6n kriisi samanlaisine seurauksineen ei ole yleiseen historiakuvaan mahtunut.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in elonkorjuun aikaan on hyv\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 er\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaista yleiseurooppalaista kaupunkiv\u00e4est\u00f6n ongelmaa ja er\u00e4st\u00e4 v\u00e4h\u00e4lle huomiolle j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 ratkaisua sen helpottamiseksi, nimitt\u00e4in elintarvikepulaa ja kaupunkitilan ottamista viljelyk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Sodan syttyess\u00e4 eurooppalaiset suurkaupungit olivat moderneja kaupunkeja, joiden el\u00e4m\u00e4 perustui monis\u00e4ikeiseen infrastruktuuriin ja markkinatalouteen. Kaupunkilaiset hankkivat jokap\u00e4iv\u00e4isen leip\u00e4ns\u00e4 elintarvikekaupoista ja maksoivat ostoksensa palkaksi saamallaan rahalla. Elintarvikkeet tuotiin sielt\u00e4, mist\u00e4 niit\u00e4 maailmanmarkkinoilta halvimmalla sai. Kaupunkien huolto oli t\u00e4ysin markkinoiden varassa ja siten haavoittuvainen erilaisille kriiseille. Aiemmin taloudelliset kriisit olivat aiheuttaneet paikallisia vaikeuksia, mutta vasta pitkittynyt sota sai aikaan laajan eurooppalaisen kaupunkiv\u00e4est\u00f6n huoltokriisin. Harvat maat olivat en\u00e4\u00e4 omavaraisia t\u00e4rkeimpien elintarvikkeiden suhteen, ja sotatila vaikeutti kuljetuksia sek\u00e4 rajoitti markkinamekanismien toimintaa. Vuonna 1916 elintarvikepula oli jo arkea niin Berliiniss\u00e4, Pariisissa, Pietarissa kuin Helsingiss\u00e4kin. Tilanne oli uusi, eik\u00e4 kokemuksia n\u00e4in laajoista huoltotoimista ollut. Sota-aika esti tietojen vaihdon erilaisista keinoista pulan helpottamiseksi, mutta lopulta kaikkialla p\u00e4\u00e4dyttiin hyvin samankaltaisiin toimiin: yhteis\u00f6llisten toimijoiden (valtio, kunnat, ty\u00f6nantajat ym.) subventoimiin elintarvikehankintoihin ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyyn sek\u00e4 kaupunkitilan ottamiseen viljelysk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Helsingiss\u00e4 kaupunkitilaa otettiin viljelt\u00e4v\u00e4ksi kahdella tavalla. Selke\u00e4sti kaupunkitilaan kuuluvat viheralueet, kuten puistot, otettiin kaupungin omaan viljelysk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Monin paikoin puistojen kukkaistutukset vaihtuivat kasviksiin. Toinen ja vaikutuksiltaan merkitt\u00e4v\u00e4mpi keino oli palstojen vuokraaminen kaupunkilaisille. Lis\u00e4ksi vuonna 1918 avattiin Helsingin ensimm\u00e4isen siirtolapuutarha-alue. Palstat ja siirtolapuutarhat olivat yleiseurooppalaisia ratkaisuja urbanisoitumisen mukanaan tuomiin ongelmiin. Alun perin kaupunkiviljelyksien perustamisen taustalla olivat enemm\u00e4n sosiaaliset ja hygieeniset syyt: ajateltiin, ett\u00e4 ty\u00f6skentely viljelyksill\u00e4 pit\u00e4isi perheet poissa kaupungin paheista ja antaisi ty\u00f6l\u00e4isten el\u00e4m\u00e4\u00e4n terveellisi\u00e4 tavoitteita ja pysyvyytt\u00e4. N\u00e4in saataisiin pala maaseutua my\u00f6s niille, jotka eiv\u00e4t pystyneet kaupungista poistumaan.<\/p>\n\n\n\n
Maailmansodan aikana palstojen tuotannollinen merkitys nousi ensisijaiseksi ja palstat olivat eritt\u00e4in haluttuja. Helsingiss\u00e4 kaupungin viljelykseen vuokraamien palstojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi nopeasti, mutta kaikille halukkaille tontteja ei riitt\u00e4nyt. Ongelmana oli lis\u00e4ksi se, ett\u00e4 kaikki kaupunkitilan viljelystoimet my\u00f6h\u00e4styiv\u00e4t sek\u00e4 1917 ett\u00e4 1918, koska historian suuret tapahtumat ajoittuivat molempina vuosina kev\u00e4ttalveen. Joka tapauksessa kaupunkitilan hy\u00f6dynt\u00e4minen viljelysk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 osoittautui merkitt\u00e4v\u00e4ksi keinoksi kaupunkiv\u00e4est\u00f6n huoltamisessa, ja 1900-luvun aikana tuli viel\u00e4 monia pula- tai sota-aikoja, jolloin viljelyksist\u00e4 oli kaupunkilaisille iloa muutenkin kuin virkistysmieless\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Urbaani pienviljely ei ole minulle henkil\u00f6kohtaisesti ajankohtainen aihe vain historiatieteellisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, sill\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 minusta tuli my\u00f6s siirtolapuutarham\u00f6kin is\u00e4nt\u00e4. M\u00f6kkimme sijaitsee Oulunkyl\u00e4n siirtolapuutarhassa, polkupy\u00f6r\u00e4matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa. Oulunkyl\u00e4n siirtolapuutarhan historia on my\u00f6s kiinte\u00e4sti sidoksissa urbaanin yhteis\u00f6n kriisiin: se perustettiin vuonna 1940 sota-ajan elintarvikekriisi\u00e4 helpottamaan ja seuraavina vuosina ensimm\u00e4iset viljelij\u00e4t joutuivat perim\u00e4tiedon mukaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n m\u00f6kkien maakellareita pommisuojina. Vaikka elintarvikkeiden hintojen nousu onkin ollut otsikoissa t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, ei meid\u00e4n perheemme p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 motiivina m\u00f6kin hankinnassa ollut elintarvikehuollon varmistaminen tai edes v\u00e4it\u00f6skirjateesieni kentt\u00e4tutkimus. Halusimme kes\u00e4nviettopaikan, jossa voisimme yhdist\u00e4\u00e4 kes\u00e4m\u00f6kki- ja kaupunkiel\u00e4m\u00e4n parhaat puolet. N\u00e4in matkalla ei tarvitse p\u00e4ivitell\u00e4 ruuhkia tai polttoainekuluja, eik\u00e4 tarvitse mietti\u00e4 mist\u00e4 lapsiperheelle aina tarpeelliset terveydenhuoltopalvelut l\u00f6ytyv\u00e4t m\u00f6kkeilykunnasta. Kes\u00e4lomaan kiinte\u00e4sti kuuluvan, toista viikkoa kest\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4n sadejakson voi viett\u00e4\u00e4 pienell\u00e4 siirtym\u00e4ll\u00e4 kotona. Ratkaisu on edullinen sek\u00e4 meid\u00e4n taloudellemme ja hermoillemme ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n
Siirtolapuutarhoissa on selv\u00e4sti menossa hidas siirtym\u00e4kausi, jossa vanhempi kaarti joutuu i\u00e4n tuomien vaikeuksien my\u00f6t\u00e4 v\u00e4hitellen luopumaan m\u00f6kkeilyst\u00e4 ja tilalle tulee nuorempaa polvea. Monilla uusilla tulokkailla motiivit ovat vastaavia kuin meill\u00e4. Voidaan siis sanoa, ett\u00e4 pienin muutoksin alkuper\u00e4iset sosiaalis-hygieniset syyt ovat edelleen voimissaan. Erona kuitenkin on, ett\u00e4 alkuper\u00e4inen osittain antiurbaani l\u00e4ht\u00f6kohta on k\u00e4\u00e4ntynyt urbaanimpaan suuntaan: ennen m\u00f6kkej\u00e4 suunniteltiin niille, jotka eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet kaupungista pois – nyt niille, jotka eiv\u00e4t halua sielt\u00e4 poistua. Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 muutos on m\u00f6kkien hintatason raju kasvu, ainakin akateemisen p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6l\u00e4isen n\u00e4k\u00f6kulmasta hinnat alkavat olla jo kipurajoilla. Ehk\u00e4p\u00e4 ilmastonmuutos, energian kallistuminen ja voimistuva ymp\u00e4rist\u00f6ajattelu johtavat l\u00e4hivuosina uusien siirtolapuutarha-alueiden kaavoittamiseen ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 hintatason j\u00e4rkeistymiseen.<\/p>\n\n\n\n
Toivottavasti voimme jatkossakin m\u00f6kkeill\u00e4 rauhassa ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 viljelyksi\u00e4 vain harrastemieless\u00e4 ilman, ett\u00e4 t\u00e4ytyisi mietti\u00e4 tulevan talven elintarviketilannetta ja viljelykasvien ravintopitoisuuksia.<\/p>\n\n\n\n
30.09.2008<\/p>\n\n\n\n
Samu Nystr\u00f6m<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Julkaisimme professori Laura Kolben kanssa kev\u00e4ttalvella kirjan ”Helsinki 1918, P\u00e4\u00e4kaupunki ja sota”. Itse kirjoitin kirjassa v\u00e4it\u00f6stutkimukseni aiheesta: nuoren modernin kaupunkiyhteis\u00f6n haavoittuvuudesta ja Helsingin tapahtumista 1914-1918. Kolbe k\u00e4sitteli saksalaisten roolia sek\u00e4 vuoden 1918 muiston luomista ja yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungin n\u00e4k\u00f6kulmasta. Artikkeliemme lis\u00e4ksi kirjassa on kymmeni\u00e4 Gunnar L\u00f6nnqvistin ottamia kuvia vuosilta 1913-1918. Pian tuon kirjan julkistamistilaisuuden j\u00e4lkeen alkoi … <\/p>\n