Yst\u00e4v\u00e4ni 60-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 \u00e4skett\u00e4in Uppsalassa her\u00e4tti kysymyksen, mit\u00e4 kuusi vuosikymment\u00e4 merkitsee kaupungin historiassa, erityisesti p\u00e4\u00e4kaupungin historiassa. Olin ensi kertaa Tukholmassa 51 vuotta sitten, ja sen j\u00e4lkeen vuosittain 1960-luvun lopulle saakka. Muistan merimatkat Aallottarella ja Vellamolla, Suomen-laivojen sataman Gamla Stanin edustalla ja kaupungin tunnelman, joka oli toisenlainen kuin kotona.<\/p>\n\n\n\n
Kungsgataniin en koskaan kyll\u00e4stynyt. P\u00e4\u00e4kadun toista p\u00e4\u00e4t\u00e4 koristi Stureplanin sienikatos raitiolinjojen kohtauspaikalla, toista rautatiealueen ylitt\u00e4v\u00e4 silta, ja niiden v\u00e4li\u00e4 rytmittiv\u00e4t Konserttitalo ja pienet pilvenpiirt\u00e4j\u00e4tornit siltoineen. Yhden tornin takana asui is\u00e4n yst\u00e4v\u00e4, joka kertoi el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Pariisissa ja toi minulle my\u00f6hemmin Shakespearen kootut teokset, sonetteineen, englanniksi. Drottninggatanin joissakin pieniss\u00e4 kaupoissa viipyi viel\u00e4 viime vuosisadan alun henki, mutta valtasuonen intensiivisyys oli suurkaupunkia. Muistan my\u00f6s Kungstr\u00e4dg\u00e5rdenin viile\u00e4t puistok\u00e4yt\u00e4v\u00e4t ja vastarakennetun V\u00e4llingbyn l\u00e4hi\u00f6n, jota ihailtiin, mielest\u00e4ni aiheetta.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4 Tukholmaa en en\u00e4\u00e4 l\u00f6yd\u00e4. Vasemmanpuoleisen liikenteen muuttaminen oikeanpuoleiseksi vuonna 1967 Olof Palmen ollessa liikenneministerin\u00e4 oli vain pieni osa ruotsalaisen yhteiskunnan tahdosta hallita maailmaansa. Modernisaatioprojekti, jonka johdosta kymmenitt\u00e4in Norrmalmin kortteleita purettiin, toi tuntemani kaupungin tilalle suuren mittakaavan, sulkeutuneet liikekolossit ja maanalaiset liikenneymp\u00e4rist\u00f6t. Hamngatanista tuli uusi p\u00e4\u00e4katu, jota levennett\u00e4ess\u00e4 toisen reunan korttelirivist\u00f6 h\u00e4vitettiin. Muutama vuosi sitten katosi my\u00f6s vanha Kungstr\u00e4dg\u00e5rden, kun suuret puut kaadettiin ja niiden tilalle tuotiin pikkupuita, l\u00e4hes yht\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kuin muovipalmut puistoravintolassa.<\/p>\n\n\n\n
Tukholman Cityn uudistamista voi verrata Pariisin 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla toteutettuun modernisointiin, v\u00e4liss\u00e4 satakunta vuotta. Kumpaakin pidettiin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 teollistumisen ja kaupungistumisen seurausten hallitsemiseksi. Pariisissa muutosta johti Napol\u00e9on III:n 1852 nimitt\u00e4m\u00e4 prefekti paroni Haussmann, Tukholmassa kaupunginvaltuusto, joka kes\u00e4kuussa 1945 teki p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen uudistaa Norrmalmin kaupunginosa; \u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 jakolinjat kulkivat puolueiden sis\u00e4ll\u00e4. Purkuty\u00f6t alkoivat 1951.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n Haussmannin Pariisi on se Oikea Pariisi, jota matkailijat yh\u00e4 ihastelevat. My\u00f6s Tukholma vet\u00e4\u00e4 puoleensa vierailijoita, mutta magneetteina ovat Gamla Stan, vesimaisemat sek\u00e4 Nobel-juhlallisuuksistakin tunnetut Kaupungintalo ja Konserttitalo, eiv\u00e4t modernismin kaupunkisuunnittelun tai arkkitehtuurin tuotokset. Tukholman kaupunki esittelee itse\u00e4\u00e4n painotetusti historiallisten paikkojen kautta. Uusista vain Modernin taiteen museo vilahtaa kuvissa, sekin kokoelmiensa vuoksi.<\/p>\n\n\n\n
Euroopassa historia tekee kaupungin, antaa sille muista erottuvan identiteetin, liitt\u00e4\u00e4 sen toisiin kaupunkeihin ja yhteiseen kulttuurihistoriaamme. Toisessa maailmansodassa tuhoutuneita kaupunginosia ja keskeisi\u00e4 monumentteja on rakennettu uudelleen mm. Varsovassa ja Berliiniss\u00e4, ja samalla on rakennettu identiteetille jatkuvuutta. Mutta Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa on toisin. Vain jumaluutta tavoittelevat kaupunkisuunnittelijat – syntiin lankeavat erityisesti arkkitehdit, valtuutetut ja kaupunginjohto – voivat kuvitella, ett\u00e4 hitaasti muodostuneen historiallisen kaupunkikuvan nujertava moderni uudisrakennus voisi lis\u00e4t\u00e4 jonkin paikan vetovoimaa.<\/p>\n\n\n\n
Esimerkiksi Tukholmassa tuli viime vuonna julkisuuteen suunnitelma toteuttaa Riddarfj\u00e4rdenille suuri kelluva hotellikylpyl\u00e4, joka tuhoaisi Kaupungintalon ainutlaatuisen ymp\u00e4rist\u00f6n ja harkitun arkkitehtonisen kokonaisuuden. Hanketta ajaneille paikan erityinen, kansainv\u00e4lisesti tunnettu luonne oli ominaisuus, josta heid\u00e4n pit\u00e4isi saada kunnon kauppahinta uudisrakennuksen avulla.<\/p>\n\n\n\n
Helsingiss\u00e4 on tekeill\u00e4 samankaltainen rahakas operaatio. Hy\u00f6dyn saavat kiinteist\u00f6sijoittaja ja rakennuksen suunnittelija, maksajiksi joudumme me helsinkil\u00e4iset, suomalaiset ja vierailijat. Operaation t\u00e4m\u00e4nhetkinen vaihe on Kaupunkisuunnitteluvirastossa laadittu asemakaavaluonnos, joka sallisi rakentaa monikerroksisen hotellin Katajanokan rantatontille Presidentinlinnan edustalle. Kaupungin johto valmistelee tontin myynti\u00e4 norjalaiselle kiinteist\u00f6sijoitusfirmalle. Kaavan mukaisesti toteutettu rakennus on mm. paikkaan mittakaavaltaan aivan liian suuri, sen arkkitehtuuri on ala-arvoista ja geometrialtaan aggressiivista, lasimateriaali rikkoo kaupunkikuvaa peruuttamattomasti, hotellifunktio on paikkaan sopimaton, eik\u00e4 tonttia miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tulisi myyd\u00e4 keinottelua varten. Paikan henki on uhattuna. Valtuutettujen tai muiden luottamushenkil\u00f6iden ei tule hyv\u00e4ksy\u00e4 asemakaavaa miss\u00e4\u00e4n muodossa.<\/p>\n\n\n\n
Mutta jos riitt\u00e4v\u00e4n moni p\u00e4\u00e4kaupungin rakentamista hallitsevien puolueiden edustajista ei ymm\u00e4rr\u00e4 asemakaavan katastrofaalisia vaikutuksia Helsingin kansainv\u00e4liselle identiteetille ja maineelle, tai jos he eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 niist\u00e4, projekti toteutuu, vaikka kaupungin tulevaisuudesta huolta kantavat henkil\u00f6t ja yhteis\u00f6t tekisiv\u00e4t kaikkensa onnettomuuden est\u00e4miseksi. Kysyk\u00e4\u00e4p\u00e4 valtuustoehdokkaaltanne, miten h\u00e4n \u00e4\u00e4nest\u00e4isi kaavasta.<\/p>\n\n\n\n
Miksi Helsingiss\u00e4 ei riit\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 edes sen kaikkein tunnetuimman paikan, Helsingin ikonisen n\u00e4kym\u00e4n suojeluun? Venetsia ei olisi maailman kauneimpana pidettyjen kaupunkien joukossa, jos Markuksen torin edustalle rakennettaisiin liikemieshotelli \u2013 mutta sellaista sinne ei koskaan rakennettaisi, koska italialaisille historialla on sek\u00e4 itseisarvoa ett\u00e4 kulttuuriarvoa, jotka viime k\u00e4dess\u00e4 palvelevat my\u00f6s taloudellisia intressej\u00e4. Miksi Senaatintori ja empirejulkisivu yh\u00e4 kuuluvat kuvatuimpiin kohteisiin, vaikka tarjolla olisi my\u00f6s Kiasman ja Kampin kauppakeskuksen modernia arkkitehtuuria? Autan v\u00e4h\u00e4n: ensin mainittujen kulttuuriset merkitykset ovat ankkuroituneet yhteiseen historiaamme, ei vain sponsoreiden tai kansainv\u00e4listen sijoittajien br\u00e4ndeihin tai kassavirtaan.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkitutkijat ja historioitsijat eri puolilla Eurooppaa ovat seuranneet kauhistuneina kuvauksia Helsingin suunnitelmista. He ovat toivoneet kansainv\u00e4lisen verkoston muodostamista ikonisen n\u00e4kym\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4misen puolesta ja hotelliasemakaavaa vastaan. Mit\u00e4 mielt\u00e4 te olette?<\/p>\n\n\n\n
06.10.2010<\/p>\n\n\n\n
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Yst\u00e4v\u00e4ni 60-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 \u00e4skett\u00e4in Uppsalassa her\u00e4tti kysymyksen, mit\u00e4 kuusi vuosikymment\u00e4 merkitsee kaupungin historiassa, erityisesti p\u00e4\u00e4kaupungin historiassa. Olin ensi kertaa Tukholmassa 51 vuotta sitten, ja sen j\u00e4lkeen vuosittain 1960-luvun lopulle saakka. Muistan merimatkat Aallottarella ja Vellamolla, Suomen-laivojen sataman Gamla Stanin edustalla ja kaupungin tunnelman, joka oli toisenlainen kuin kotona. Kungsgataniin en koskaan kyll\u00e4stynyt. P\u00e4\u00e4kadun toista p\u00e4\u00e4t\u00e4 koristi … <\/p>\n