Seitsem\u00e4nkymment\u00e4luvulla maan kirjoittamaton tapa oli, ett\u00e4 rakennuksen s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4 karsastanut omistaja tilasi paikalle puskutraktorit v\u00e4ltty\u00e4kseen kiusalliselta rakennussuojeluesitykselt\u00e4. Ilmoitusvelvollisuutta rakennuksen purkamisesta ei ollut kuin poikkeustapauksissa. Joskus salaper\u00e4isesti syttynyt tulipalo hoiti loput. N\u00e4in tapahtui esimerkiksi Fontellin talolle Pietarsaaressa syksyll\u00e4 1984 pitk\u00e4n suojeluprosessin ja valtioneuvoston jo tekem\u00e4n suojelup\u00e4\u00e4t\u00f6ksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n
Nykyinen maank\u00e4ytt\u00f6- ja rakennuslaki (1999) antaa suhteellisen hyv\u00e4t perusteet kaupunkien rakentamiselle olemassa olevan ymp\u00e4rist\u00f6n ehdoilla. Lain mukaisen alueiden k\u00e4yt\u00f6n suunnittelun tavoitteena on edist\u00e4\u00e4 rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista. Kaiken rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n kohdistuvan toiminnan l\u00e4ht\u00f6kohta tulisi lain mukaan olla perinne-, kauneus- tai muiden arvojen s\u00e4ilytt\u00e4minen. T\u00e4m\u00e4 vaatimus koskee koko rakennettua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n suojeltuja kohteita. Purkaminen tulisi aina perustella painavasti.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkiemme todellisuus on kuitenkin toinen. Kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n edelleen turhan usein purkamisten tiet\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on ainakin Tampereen tapa. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kaupungissa puhuttaa kahden, kaupunkilaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta varsin keskeisen kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6n kohtalo.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isess\u00e4 tapauksessa Senaattikiinteist\u00f6t haki purkamislupaa rautatiel\u00e4isten seuraintalolle ja sen viereiselle asuinrakennukselle Tampereen tavara-aseman ja ratapihan alueella. Kysymyksess\u00e4 on yksi viimeisist\u00e4 s\u00e4ilyneist\u00e4 nurkkauksista Tammelan perinteikk\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaupunginosassa ja alue, jolla kaavoitus on kesken. Maanomistajan logiikka on yksinkertainen: suunnittelualue tyhjennet\u00e4\u00e4n ensin rakennuksista yksitt\u00e4isten purkulupien turvin. Vasta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen aloitetaan suunnittelu. Osin ilmeisesti kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen aktiivisuuden johdosta Senaattikiinteist\u00f6t on vet\u00e4nyt purkamisluvan pois k\u00e4sittelyst\u00e4 toistaiseksi, mutta tavoite s\u00e4ilynee samana.<\/p>\n\n\n\n
Toisessa tapauksessa kaupungin tilakeskus suunnittelee konsulttivoimin huimia kehitt\u00e4misvisioita N\u00e4sij\u00e4rven rannalla ja l\u00e4hell\u00e4 kaupungin keskustaa sijaitsevalla ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla Koukkuniemen vanhainkotialueella. Vaikka nykytilan s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4 vaihtoehtokin esitet\u00e4\u00e4n, nousee raportissa keskeiseen asemaan kysymys siit\u00e4, kuinka paljon puretaan. Kaikkein radikaaleimmassa vaihtoehdossa purettavaksi ehdotetaan 80 prosenttia alueen rakennuskannasta, mukaan luettuna kaikki 1950-luvulla rakennetut hoitolaitoksen osat. Vaikka kyseist\u00e4 vaihtoehtoa tuskin valitaan, h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4, kuinka se nykyisen maank\u00e4ytt\u00f6- ja rakennuslain aikana voi nousta esille edes vaihtoehtona. Todenn\u00e4k\u00f6isesti hyv\u00e4ksytyksi tulee v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n radikaali vaihtoehto, sellainen, jossa alueen kannalta keskeinen Jukola-niminen 1950-luvun rakennus puretaan. Hanke vied\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lle osana selvitysty\u00f6t\u00e4, jonka l\u00e4ht\u00f6kohdat ovat aivan muualla kuin kaupunkisuunnittelussa. Kaupunkilaisten vaikutuskanavat ovat harvassa.<\/p>\n\n\n\n
Molemmissa edell\u00e4 kuvatuissa tamperelaisissa tapauksissa olemassa oleva ymp\u00e4rist\u00f6 ollaan ohittamassa suunnittelun todellisena l\u00e4ht\u00f6kohtana. S\u00e4ilytt\u00e4misen ja uudisrakentamisen tavoitteet ovat kaukana toisistaan. Tavoitteena on tyhj\u00e4 tila. Kokonaisvaltaisempaa suunnittelua odotellessa \u2013 Tampereelle ja muualle Suomeen.<\/p>\n\n\n\n
20.5.2009<\/p>\n\n\n\n
Tanja Vahtikari<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Seitsem\u00e4nkymment\u00e4luvulla maan kirjoittamaton tapa oli, ett\u00e4 rakennuksen s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4 karsastanut omistaja tilasi paikalle puskutraktorit v\u00e4ltty\u00e4kseen kiusalliselta rakennussuojeluesitykselt\u00e4. Ilmoitusvelvollisuutta rakennuksen purkamisesta ei ollut kuin poikkeustapauksissa. Joskus salaper\u00e4isesti syttynyt tulipalo hoiti loput. N\u00e4in tapahtui esimerkiksi Fontellin talolle Pietarsaaressa syksyll\u00e4 1984 pitk\u00e4n suojeluprosessin ja valtioneuvoston jo tekem\u00e4n suojelup\u00e4\u00e4t\u00f6ksen j\u00e4lkeen. Nykyinen maank\u00e4ytt\u00f6- ja rakennuslaki (1999) antaa suhteellisen hyv\u00e4t perusteet kaupunkien … <\/p>\n