Niin kauan kuin muistan, olen ollut innostunut kartoista, nimenomaan kaupunkikartoista. Helsingin puhelinluettelon karttalehdet olivat vain kalpea alku sille, mist\u00e4 my\u00f6hemmin kasvoi my\u00f6s karttahistoriaan ulottuva kiinnostuksen kohde. Sein\u00e4ll\u00e4ni on jo vuosia ollut Pariisin kartta vuodelta 1789, jonka reunoja koristavat p\u00e4\u00e4kaupungin monumentit. Muualta tulleet vallankumoukselliset tuskin kuitenkaan k\u00e4yttiv\u00e4t karttaa opasteena etsiess\u00e4\u00e4n paikkoja mielenilmauksilleen. My\u00f6s Helsingin matkailijakarttaa vuodelta 1841 kehysti kaupungin t\u00e4rkeimpi\u00e4 julkisia rakennuksia kuten Senaatintalo, Yliopisto, Sairaala (nykyinen Valtiotieteellisen tiedekunnan Snellmania) ja Merikasarmi. Karttaan liittyi my\u00f6s my\u00f6hemmin ikoniseksi muotoutunut n\u00e4kym\u00e4 Helsingin julkisivusta merelle.<\/p>\n\n\n\n
Ruotsin vallan aikana keskushallinto pyrki kaupunkikarttojen avulla saamaan kaupungit hallintaansa. Kaupunkimittauksen alku suurvalta-ajalla 1630-luvulla osoitti suomalaisten kaupunkien ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseksi muodostuneen korttelirakenteen, jota keskushallinto alkoi reguloida eli ohjata renessanssiajan ihanteita seuraaviksi geometrisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisiksi kortteleiksi. Kartoille piirrettiin sek\u00e4 todellisuuden kuvaus ett\u00e4 suunnitelma siit\u00e4, miten kaupunki tulevaisuudessa rakentuisi, joskus molempia yhdist\u00e4en. 1890-luvun Helsingin kartoilla Katajanokan satamakorttelit n\u00e4yttiv\u00e4t erilaisilta kuin nyky\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ne olivat vasta aikomuksia. Suunnitelmien toteutus saattoi vied\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, mutta karttapiirrokset ohjasivat rakentamista kohti tavoitetta. Karttojen avulla todellisuutta otetaan hallintaan. Kartalle sotap\u00e4\u00e4llik\u00f6t ovat perinteisesti piirt\u00e4neet strategioitaan, ja rauhan toteuduttua rajat voidaan vahvistaa, kartalle nekin.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkihistorian tutkijalle kartat ovat paitsi innostuksen aiheita, my\u00f6s kiinnostavia l\u00e4hteit\u00e4. P\u00e4invastoin kuin teknokraatin n\u00e4k\u00f6kulmasta voisi kuvitella, ne eiv\u00e4t ole t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4 dokumentaatioita todellisuudesta, vaan representaatioita, esityksi\u00e4, siis tulkintoja silloinkin kun ne perustuvat matemaattisesti tarkkoihin mittauksiin. Keskeist\u00e4 on kysymys, mit\u00e4 osatekij\u00f6it\u00e4 on karttaa varten valittu mitattavaksi, mit\u00e4 ei. Tieteellisiss\u00e4 yhteyksiss\u00e4 karttoihin sovelletaan l\u00e4hdekritiikki\u00e4 kuten kaikkiin kuviin. Mit\u00e4 tarkoitusta varten kartta on laadittu, miss\u00e4 historiallisessa, taloudellisessa ja teknisess\u00e4 kontekstissa sen laatiminen oli mahdollista, keit\u00e4 varten kartta aikanaan tuotettiin? Oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 todeta, ett\u00e4 kun 1980-luvulla tutkin Nairobia, uusimmat mittakartat olivat kolonialismin ajoilta 1950-luvulta ja uusimmat mittatarkat kaupunkimaadokumentit olivat tonttikarttoja ep\u00e4tarkempia ilmakuvia. Ent\u00e4 kun Suomessa kartoilla esitett\u00e4vist\u00e4 asemakaavaehdotuksista j\u00e4tet\u00e4\u00e4n korttelin vanhat rakennukset pois, vaikuttaako se kaupunkisuunnittelulautakunnan, kaupunginhallituksen tai kaupunginvaltuuston p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin?<\/p>\n\n\n\n
Jos mielikuvitusta riitt\u00e4\u00e4, kartat viev\u00e4t toiseen aikaan. It\u00e4-Berliinin matkailijakartassa 1980-luvulta ei n\u00e4y yksityiskohtia kaupungin l\u00e4nsipuolelta, ja saman ajan L\u00e4nsi-Berliinin matkailijakartalla muuri on vain viiva, jonka molemmat puolet on esitetty samalla tarkkuudella. Tukholman keskustauudistuksessa 1960- ja 1970-luvulla h\u00e4vitetyt kadut el\u00e4v\u00e4t en\u00e4\u00e4 vain vanhoilla kartoilla. Helsingin historiallista kaupunkikartastoa (2009) varten laadittu kartta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 17 maitokauppaa Museokadun ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 vuonna 1939, kun maitotuotteet ostettiin kotiin p\u00e4ivitt\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Karttojen avulla kaupunkihistorioitsija voi lievitt\u00e4\u00e4 kaipuuta ja haaveilla tulevista kaupungeista, kenties Jorge Luis Borgesin kertomuksessa esiintyv\u00e4n, hyvin tarkan kartan 1:1 mittakaavassa. Mutta t\u00e4rkeint\u00e4 ei saa unohtaa. Kartta on vain projektio el\u00e4v\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kaupunkihistorioitsijalle viel\u00e4 lumoavampia kuin kartat ovat ne todellisuudet, joita kartat esitt\u00e4v\u00e4t: ihanat kaupungit.<\/p>\n\n\n\n
27.6.2010
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Niin kauan kuin muistan, olen ollut innostunut kartoista, nimenomaan kaupunkikartoista. Helsingin puhelinluettelon karttalehdet olivat vain kalpea alku sille, mist\u00e4 my\u00f6hemmin kasvoi my\u00f6s karttahistoriaan ulottuva kiinnostuksen kohde. Sein\u00e4ll\u00e4ni on jo vuosia ollut Pariisin kartta vuodelta 1789, jonka reunoja koristavat p\u00e4\u00e4kaupungin monumentit. Muualta tulleet vallankumoukselliset tuskin kuitenkaan k\u00e4yttiv\u00e4t karttaa opasteena etsiess\u00e4\u00e4n paikkoja mielenilmauksilleen. My\u00f6s Helsingin matkailijakarttaa vuodelta … <\/p>\n