Eurooppalaisen kaupunkihistorian suuri linja on jo pari vuosikymment\u00e4 ollut vertaileva tutkimus. Sen mukaan tietyn kaupungin historiaa ei kirjoiteta niink\u00e4\u00e4n sen sis\u00e4isten, hallinnollisten ja sosiaalisten vaiheiden n\u00e4k\u00f6kulmasta kuin suhteessa toisiin kaupunkeihin ja kansainv\u00e4lisiin prosesseihin. Vertailtaessa etsit\u00e4\u00e4n esimerkiksi kaupunkipareja, joilla on riitt\u00e4v\u00e4sti samanlaisuuksia yhteiseksi pohjaksi, mutta my\u00f6s sopivasti erilaisuuksia kiinnostavuuden turvaamiseksi. Maantieteellisesti kaupungit voivat sijaita l\u00e4hekk\u00e4in tai sitten ei. Miksi tutkija vertaa juuri tietty\u00e4 kahta tai useampaa kaupunkia, voi johtua sattumasta tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, mutta yht\u00e4 lailla muuta kautta syntyneen yhteisty\u00f6n jatkeena.<\/p>\n\n\n\n
Huoletonta vertailua harjoittaa kaupunkihistorian konferenssimatkailijakin, joka syyskes\u00e4n sesongin aikana l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 eri kaupungeista. T\u00e4n\u00e4 vuonna kohteinani olivat Belgian Gent ja meid\u00e4n Tampereemme, joita yhdist\u00e4\u00e4 menneisyys eurooppalaisina tekstiiliteollisuuden kaupunkeina, samaa sarjaa kuin Englannin Manchester, Ruotsin Norrk\u00f6ping ja Ranskan Lyon, ja Intian Ahmedabad. Gentin merkkivuodet osuivat 1800-luvulle, Tampereen 1800-luvun viimeisilt\u00e4 vuosikymmenilt\u00e4 1960-luvulle. Kummallakin kaupungilla on vaikuttava vanha keskusta veden \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja molempien nykyinen j\u00e4lkiteollisen ajan identiteetti perustuu osittain yliopistoon. Tampereen elokuisen konferenssin ”Reusing the Industrial Past” teemat liittyiv\u00e4t teollisuushistoriaan ja kulttuuriperinn\u00f6n suojeluun. Gentiss\u00e4 syyskuun alussa keskustelimme European Association for Urban Historyn (EAUH) konferenssissa eurooppalaisten ja v\u00e4h\u00e4n muidenkin maanosien kaupunkien historiasta ja sen tutkimuksesta.<\/p>\n\n\n\n
Seuramme antoi panoksensa kumpaankin konferenssiin. Tampereella j\u00e4rjestimme oman session \u0094Values and meanings in urban industrial heritage\u0094, joka ker\u00e4si l\u00e4hes 60 kuulijaa pieneen luentosaliin keskustelemaan Maailmanperint\u00f6komitean valintaperusteista, Tammerkosken teollisuusmaisemasta, Sunilan teollisuusyhteis\u00f6n modernin arkkitehtuurin kansallisesta ulottuvuudesta ja historian k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kulttuuriperinn\u00f6n suojelupolitiikassa. Gentiss\u00e4 oli useampiakin sessioita, joiden puheenjohtajista toinen ja yhdess\u00e4 jopa molemmat toimivat aktiivisesti my\u00f6s Seuran piiriss\u00e4. Esitelm\u00e4tarjonta l\u00e4heni jo liiallista ja ohjelman kanssa kilpaili my\u00f6s omaehtoinen tutkimusretkeily kaupungilla. Seuraava EAUH:n kaupunkihistorian konferenssi j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n kahden vuoden kuluttua Prahassa.<\/p>\n\n\n\n
Gentill\u00e4 ja Tampereella on suorakin kosketuskohta. Suomen ensimm\u00e4isen modernin tehdasrakennuksen, vuonna 1837 valmistuneen ns. Vanhan tehtaan suunnittelivat Finlaysonin alueelle Tampereelle Viipurin kaupunginarkkitehti Carl Leszig ja tehtaan tekninen johtaja John Barker, joka oli ollut hankkimassa oppia tekstiiliteollisuuden vaatimuksista ja arkkitehtuurista juuri Gentiss\u00e4. Gent on portti suomalaisen teollisuusarkkitehtuurin historiaan. Finlayson oli edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. Vanhan tehtaan kantavana rakenteena k\u00e4ytettiin innovaatiota, Fiskarsin tehtailla sarjatuotantona valmistettuja valurautapylv\u00e4it\u00e4, joiden ohuus teki mahdolliseksi koneiden sijoittamisen aikaisempaa suurempiin yhten\u00e4isiin huonetiloihin. Paloturvallisuutta lis\u00e4siv\u00e4t ylimp\u00e4\u00e4n kerrokseen sijoitetut vesis\u00e4ili\u00f6t, joista sammutusvesi oli nopeasti johdettavissa suoraan palokohteeseen, er\u00e4\u00e4nlainen sprinkler-j\u00e4rjestelm\u00e4n prototyyppi. Finlaysonin tehtaan kutomosalissa otettiin my\u00f6s k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Suomen ensimm\u00e4inen s\u00e4hk\u00f6valo vuonna 1884. Teollisuusrakennusten uudet k\u00e4yt\u00f6t ovat tuoneet Tampereen teollisen historian osaksi kaupunkilaisten nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 esittelev\u00e4t my\u00f6s Museokeskus Vapriikki ja Ty\u00f6v\u00e4enmuseo Werstas Tammerkosken yl\u00e4juoksun molemmin puolin.<\/p>\n\n\n\n
Konferenssimatkojen varjopuoli on sellaisten kaupunkien j\u00e4\u00e4minen et\u00e4\u00e4lle, joissa ei j\u00e4rjestet\u00e4 konferenssia tai jossa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4\u00e4n konferenssiin ei halustaan huolimatta p\u00e4\u00e4se. Hein\u00e4kuinen International Planning History Societyn – jonka puheenjohtaja on Seuran entinen puheenjohtaja Laura Kolbe – konferenssi ei mahtunut ohjelmaani, vaikka paikka houkutteli. Istanbulista minulla on suoria kokemuksia vain yhdelt\u00e4 liian lyhyeksi j\u00e4\u00e4neelt\u00e4 matkalta monta vuotta sitten. Sen j\u00e4lkeen olen halunnut vahvistaa yhteyksi\u00e4ni siihen toiveiden toistaiseksi toteutumatta. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on ennallaan, vaikka kaupunki ei ihan l\u00e4hell\u00e4 sijaitsekaan.<\/p>\n\n\n\n
Kirjoitukset ovat kuitenkin tuoneet Istabulin l\u00e4hemm\u00e4ksi. Orhan Pamukin kirjat Istanbul ja Other Colors her\u00e4ttiv\u00e4t pysyv\u00e4n kiinnostukseni kaupunkiin, jonka piirteist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n jotain hyvin tuttua ja omaakin. En osaa heti nimet\u00e4 toista, johon se vertautuu. Pamuk kutoo yhteen todellisuuden ja fiktion: paikkoja, tapahtumia, muistoja, ihmisi\u00e4, esineit\u00e4, tunteita. H\u00e4n on tavoittanut jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 siit\u00e4, miten kaupunkilaisen suhde omaan kaupunkiinsa rakentuu ja v\u00e4hitellen lujittuu. Se ei el\u00e4m\u00e4n myrskyiss\u00e4k\u00e4\u00e4n ohene eik\u00e4 koskaan katkea. Kaupungista tulee osa ihmist\u00e4, joka el\u00e4\u00e4 sit\u00e4, osa h\u00e4nen identiteetti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Luonteva kaupunkipari on Helsinki ja Tallinna, joiden yhteisyytt\u00e4 viime vuoden toukokuussa julkaistussa Talsinki-Hellinna-kirjasessa kehitettiin Suomenlahden ylitt\u00e4v\u00e4n kaksoiskaupunkiajatuksen kautta. Vaikka kaupungeilla on historiallisista syist\u00e4 erilainen identiteetti, yhdist\u00e4vi\u00e4kin tekij\u00f6it\u00e4 on runsaasti, muun muassa samanlainen maailmankatsomus ja huumori. Yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi koettua ja kiinte\u00e4mm\u00e4ksi toivottua yhteisty\u00f6t\u00e4 hallinnollisista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 riippumatta voisi kirjoittajien mukaan lis\u00e4t\u00e4 yhteisten projektien avulla. T\u00e4m\u00e4n soisin min\u00e4kin toteutuvan.<\/p>\n\n\n\n
Muistakaa kaupunkikolumnit: Juha Vuorinen kirjoittaa nyt otsikolla ”Min\u00e4 Porissa, Pori meiss\u00e4”.<\/p>\n\n\n\n
10.10.2010
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eurooppalaisen kaupunkihistorian suuri linja on jo pari vuosikymment\u00e4 ollut vertaileva tutkimus. Sen mukaan tietyn kaupungin historiaa ei kirjoiteta niink\u00e4\u00e4n sen sis\u00e4isten, hallinnollisten ja sosiaalisten vaiheiden n\u00e4k\u00f6kulmasta kuin suhteessa toisiin kaupunkeihin ja kansainv\u00e4lisiin prosesseihin. Vertailtaessa etsit\u00e4\u00e4n esimerkiksi kaupunkipareja, joilla on riitt\u00e4v\u00e4sti samanlaisuuksia yhteiseksi pohjaksi, mutta my\u00f6s sopivasti erilaisuuksia kiinnostavuuden turvaamiseksi. Maantieteellisesti kaupungit voivat sijaita l\u00e4hekk\u00e4in tai … <\/p>\n