Kaupunkirakentamisessa ”ent\u00e4 jos”-ajattelu on tavallisesti liittynyt vain tulevaisuutta koskeviin visioihin. Esimerkiksi 1980-luvulla kysyttiin: ent\u00e4 jos rahtitavaran satama siirrett\u00e4isiin kokonaan pois Helsingin keskustasta Vuosaareen, mit\u00e4 uusia vaihtoehtoja avautuisi kaupungin kehitt\u00e4miselle? My\u00f6s menneisyyden tapahtumia voi l\u00e4hesty\u00e4 ”ent\u00e4 jos”-kysymyksin, kuten poliittisen historian tutkijat ovat tehneet mm. pohtimalla, mit\u00e4 olisi seurannut siit\u00e4, ettei Suomi olisikaan julistautunut itsen\u00e4iseksi 1917. Kaupunkihistoriassa t\u00e4m\u00e4 on ollut harvinaisempaa, vaikka menneisyyden tulevaisuusvisioita olisi runsaasti tarjolla toteuttamattomista pilvenpiirt\u00e4j\u00e4unelmista Aallon keskustasuunnitelmaan ja Smith-Polvisen moottoritiesolmuihin.<\/p>\n\n\n\n
Historian ymm\u00e4rt\u00e4miseksi muutosprosessien analyysi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kaupunkien tulevaisuudelle sill\u00e4 voi my\u00f6s olla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 merkityst\u00e4, jos historiasta osataan ottaa opiksi. Kaupunkirakentamiseen vaikuttaa monenlaisia voimia, joista osa on kotimaisia, julkisia ja avoimen keskustelun ulottuvilla, mutta lopputuloksen kannalta kenties merkitt\u00e4v\u00e4mpi osa kansainv\u00e4lisi\u00e4, yritysten intressien mukaisesti vain rajoitetusti julkistettuja ja kansalaisten p\u00e4\u00e4t\u00f6svallan ulottumattomissa. Kokonaiskuvan muodostaminen eri vaiheista voi niiden samanaikaisuuden ja keskin\u00e4isten vaikutusten vuoksi olla vaikeaa.<\/p>\n\n\n\n
Prosesseja voi tarkastella suhteessa mahdollisuuksien ikkunaan ( window of opportunity ) eli aikajaksoon, jolloin perustava muutos tulee mahdolliseksi ilman ett\u00e4 sille on viel\u00e4 ehtinyt nousta esteit\u00e4. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla kaupunki suunnitteli Kaapelitehtaan purkamista, mutta p\u00e4\u00e4t\u00f6s lykk\u00e4\u00e4ntyi, kun maan talous meni lamaan, ja sadat kulttuuritoimijat saivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiloja tilap\u00e4isesti. Kun investoinnit taas vilkastuivat monen vuoden j\u00e4lkeen, yhteis\u00f6 oli ehtinyt vakiintua, teollisuusrakennusten uusiok\u00e4ytt\u00f6 oli tullut muotiin, ja talo s\u00e4ilyi. Lama yhdess\u00e4 muiden otollisten ehtojen kanssa tarjosi Kaapelitehtaalle mahdollisuuksien ikkunan.<\/p>\n\n\n\n
Makasiineille k\u00e4vi toisin. Mutta milloin Makasiinien mahdollisuuksien ikkuna sulkeutui? Tapahtuiko se jo kauan sitten, kun Museovirasto ei liitt\u00e4nyt niit\u00e4 kansallisesti arvokkaiden suojeltavien rautatiekohteiden joukkoon? Silloinko kun kaupunginjohto kiisti huomanneensa Makasiinien arvon? Vai kun nuorempi sukupolvi valloitti paikan? Kun kannattajat pitiv\u00e4t Makasiinien s\u00e4ilymist\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4 vaikka vastassa oli instituutioiden voima? Kun er\u00e4\u00e4t muusikot painottivat Musiikkitalon olevan t\u00e4rke\u00e4 Suomen kansainv\u00e4liselle br\u00e4ndille? Kun valtuusto otti et\u00e4isyytt\u00e4 vaihtoehtoon ja hyv\u00e4ksyi Musiikkitalon rakentamisen mahdollistavan asemakaavan? Menettiv\u00e4tk\u00f6 avainhenkil\u00f6t uskonsa siihen, ett\u00e4 Makasiineilla voisi olla tulevaisuutta, eik\u00e4 sanottavaa ollut? Sulkeutuiko mahdollisuuksien ikkuna, kun hankkeen ajajat pitiv\u00e4t kiinni asemistaan ja Yleisradio muutti kantaansa ja suostui mukaan kiinteist\u00f6sijoittajana? Nyt on vaikea n\u00e4hd\u00e4, mik\u00e4 oli ratkaisevaa. Ehk\u00e4 ne kaikki vaikuttivat siihen, mit\u00e4 tapahtui. Ihmeit\u00e4 ei kannata en\u00e4\u00e4 odottaa. Makasiinit ovat poissa ja Musiikkitalo on valmistumassa niiden paikalle. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 musiikkitalolobby voi olla tulokseen tyytyv\u00e4inen; muista en ole vakuuttunut.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 opimme? Helsingin Keskustakirjaston mahdollisuuksien ikkuna on viel\u00e4 auki, vaikka kirjaston johto, kaupunginjohto ja hanketta valmisteleva ty\u00f6ryhm\u00e4 on p\u00e4\u00e4tynyt uudisrakennukseen, julkisuuteen annetun tiedon mukaan ”yksimielisesti”, pahaenteisesti. Kirjastojohto ei n\u00e4yt\u00e4 ottaneen opiksi ep\u00e4onnistumisestaan vain 24 vuotta sitten Pasilaan valmistuneen p\u00e4\u00e4kirjaston uudisrakennuksessa. Kaupunginjohto ei ole ollut kiinnostunut keskustelemaan avoimesti kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen kanssa; ehdotuksemme Postitalon korjaamisesta Keskustakirjastoksi toisi kirjaston keskelle kaupunkiel\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahden viime aikojen uudisrakennukset asemahotellista Musiikkitaloon eiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4 luottamusta arkkitehtien, poliitikkojen tai rakennuttajien kykyihin. Mik\u00e4\u00e4n uudisrakennus tai maahan upotettu monumentti muutama sata metri\u00e4 pohjoiseen ei tule ylt\u00e4m\u00e4\u00e4n Postitalon paikan ja historian ylivoimaisuuteen. Ihmeisiin en jaksa en\u00e4\u00e4 uskoa, mutta viel\u00e4 voi toivoa kokonaistaloudellisuuden, kaupunkilaisten edun ja Postitalon hienojen arkkitehtonisten arvojen johtavan tulokseen.<\/p>\n\n\n\n
Katsotaan maisemaikkunasta tulevaisuuteen. Kysyyk\u00f6 joku silloin Keskustakirjastosta ”ent\u00e4 jos”? Ent\u00e4 jos ei olisi tuhlattu v\u00e4\u00e4r\u00e4lle paikalle haluttuun uudisrakennukseen taas kerran, kuten jo Pasilan p\u00e4\u00e4kirjastossa ja Musiikkitalossa? Ent\u00e4 jos ei olisi tavoiteltu monumenttia johtajien muistoksi? Vai voidaanko kysy\u00e4: ent\u00e4 jos ei olisi ymm\u00e4rretty kehitt\u00e4\u00e4 Postitalosta paikkaa kaikille kirjoista el\u00e4ville helsinkil\u00e4isille?<\/p>\n\n\n\n
Muistakaa kaupunkitutkimuskolumnit, uusimman ”Urbaani moninaisuus ja toiseuden pelko” on kirjoittanut Samu Nystr\u00f6m.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4\u00e4 alkanutta vuotta 2011.<\/p>\n\n\n\n
4.1.2011
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kaupunkirakentamisessa ”ent\u00e4 jos”-ajattelu on tavallisesti liittynyt vain tulevaisuutta koskeviin visioihin. Esimerkiksi 1980-luvulla kysyttiin: ent\u00e4 jos rahtitavaran satama siirrett\u00e4isiin kokonaan pois Helsingin keskustasta Vuosaareen, mit\u00e4 uusia vaihtoehtoja avautuisi kaupungin kehitt\u00e4miselle? My\u00f6s menneisyyden tapahtumia voi l\u00e4hesty\u00e4 ”ent\u00e4 jos”-kysymyksin, kuten poliittisen historian tutkijat ovat tehneet mm. pohtimalla, mit\u00e4 olisi seurannut siit\u00e4, ettei Suomi olisikaan julistautunut itsen\u00e4iseksi 1917. Kaupunkihistoriassa … <\/p>\n