Lis\u00e4aineita on liikaa, voita on liian v\u00e4h\u00e4n, ja Helsingin leip\u00e4jonot sijaitsevat aina v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Vuodenvaihteen suomalainen ruokakeskustelu tuntuu kiteytyneen n\u00e4ihin teemoihin. Toisaalta ruoka-avun jonottajien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa, toisaalta muun muassa Helsingin Kluuviin avattiin vuodenvaihteessa hintavaan l\u00e4hi- ja luomuruokaan erikoistunut kauppahalli. Vastaleivottuja l\u00e4hipullia nuuhkiessa ja nostalgista suomi-iskelm\u00e4\u00e4 kuunnellessa globaali talouskriisi ja nurkan takana v\u00e4ijyv\u00e4 lama (tai leip\u00e4jonot) tuntuvat kovin kaukaisilta ongelmilta.<\/p>\n\n\n\n
Mahdollisuus terveellisen\u00e4 pidettyyn ruokaan ei kuitenkaan ole ainoastaan hintakysymys vaan liittyy my\u00f6s kaupunkirakenteeseen ja -tilaan liittyviin seikkoihin. Jos asuntosi et\u00e4isyys l\u00e4himp\u00e4\u00e4n mahdollisuuteen ostaa pussillinen perunalastuja on puolet siit\u00e4 mik\u00e4 se on mahdollisuuteen ostaa tuoreita tomaatteja, asut ruoka-aavikolla. Etenkin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yleistyneell\u00e4 termill\u00e4, ”food desert”, tarkoitetaan sellaisia k\u00f6yhempi\u00e4 ja segregoituneita asuinalueita, joilla ei lainkaan sijaitse p\u00e4ivitt\u00e4istavarakauppoja, ainakaan sellaisia joiden valikoimista l\u00f6ytyisi tuoreita perusraaka-aineita kuten hedelmi\u00e4 tai vihanneksia. Edulliset julkiset liikenneyhteydet puuttuessaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4t ongelmaa.<\/p>\n\n\n\n
Viime vuonna Yhdysvaltojen maatalousministeri\u00f6 arvioi, ett\u00e4 23,5 miljoonaa amerikkalaista asuu alueilla, joilla vatsansa saa t\u00e4yteen l\u00e4hinn\u00e4 vain pikaruoasta tai huoltoasemien ja minimarkettien prosessoiduista tuotteista. Detroitissa esimerkiksi yksist\u00e4\u00e4n puoli miljoonaa asuu t\u00e4llaisilla alueilla. Nykyp\u00e4iv\u00e4n Suomessa ihmiset ovat eteniviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eriarvoisessa asemassa terveellisen ruoan saannin suhteen, mutta onko meill\u00e4kin jo n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 merkkej\u00e4 t\u00e4llaisesta alueellisesta ruoka-aavikoitumisesta, kaupungissa tai maaseudulla?<\/p>\n\n\n\n
Kysymykset eri asukasryhmien taloudellisista mahdollisuuksista terveellisen ruokaan, luomu- ja l\u00e4hiruoan hy\u00f6dyllisyydest\u00e4, ja toisaalta kaupunkiviljelyn mahdollisuuksista ovat olleet my\u00f6s pinnalla Dublinissa, jossa vierailin j\u00e4lleen vuoden alussa. Talouskriisin ravistelemassa Irlannissa velkaantuneen keskiluokan rahahuolet ovat p\u00e4iv\u00e4n ykk\u00f6suutisia ja ruoan hinta koskettaa yh\u00e4 useampia. Aiemmin maataloustuotteiden, esimerkiksi voin, viej\u00e4maana tunnettu Irlanti onkin j\u00e4lleen siirt\u00e4nyt katseensa takaisin maaseudulle ja korkealaatuisten maataloustuotteiden vientimahdollisuuksiin etsiess\u00e4\u00e4n uusia talouden kasvualueita.<\/p>\n\n\n\n
Dublinissa kaupunkiviljelyn suosio on ollut kasvussa, osittain talouskriisin ja sit\u00e4 my\u00f6ten esimerkiksi kasvaneen ty\u00f6tt\u00f6myyden vuoksi. L\u00e4hi- ja luomuruoan arvostus sek\u00e4 yhteispuutarhojen (eng. community gardens) rakentaminen vapaa-ajan viettoa ja sosiaalisten suhteiden yll\u00e4pitoa varten on kuitenkin lis\u00e4\u00e4ntynyt jo ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Dublinin alueen yleiskaavat, etenkin ennen talouden romahtamista, ovat korostaneet tarvetta varata uusilta asuinalueilta tilaa asukkaiden yll\u00e4pit\u00e4mille yhteispuutarhoille. T\u00e4llaiset puutarhat on n\u00e4hty yhten\u00e4 uutena ja t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 viheraluemuotona etenkin kerrostalolueilla, joita on 1990-luvulta l\u00e4htien rakennettu yh\u00e4 enemm\u00e4n Dubliniin, etenkin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistuneille satama-alueille.<\/p>\n\n\n\n
Tilanne on nyt saanut uuden s\u00e4vyn, kun lama on v\u00e4hent\u00e4nyt painetta uudisrakentamiseen ja luovaa viljelytoimintaa on syntynyt keskener\u00e4isiksi j\u00e4\u00e4neille asuinalueille. Paikallishallinto on my\u00f6s viime vuosina rakentanut julkisille puistoalueille vuokrattavia viljelypalstoja, joille riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 jonottajia. Yhteispuutarhojen ja viljelypalstojen lis\u00e4ksi Dubliniin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s rantautuneen mielenkiintoinen Gardenshare-ilmi\u00f6, jossa asukkaat vuokraavat osan omasta takapihastaan jollekin toiselle viljelyk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Dublinin kaupungin pinta-alasta 25% onkin yksityisi\u00e4 puutarhoja.<\/p>\n\n\n\n
Dublinissa viime vuosisadan ruokakriisit ja niiden my\u00f6t\u00e4 kaupunkiviljelyn buumit ovat my\u00f6t\u00e4illeet yleiseurooppalaista kehityst\u00e4, josta muun muassa Samu Nystr\u00f6m kirjoitti omassa kolumnissaan ”Urbaania pienviljely\u00e4 1918 ja 2008”. Kaupunkiviljelyn alku Dublinissa ajoittuu my\u00f6s 1900-luvun ensimm\u00e4isille vuosikymmenille. Ensimm\u00e4isen maailmansodan tuoma elintarvikepula vauhditti palstam\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvua Dublinissa, mutta jo ennen sodan puhkeamista valtio oli ryhtynyt jakamaan ilmaiseksi kasvien siemeni\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6mille miehille, ja paikallishallinto luovutti maa-alaa viljelyyn. Nopean teollistumisen tuomien ongelmien sijaan Dublinia vuosisadan alussa vaivasi enemm\u00e4nkin ty\u00f6tt\u00f6myys ja heikko talouskasvu, jota pahensi 1800-luvun puolesta v\u00e4list\u00e4 alkanut maaseudun k\u00f6yhtyminen ja maaltamuutto p\u00e4\u00e4kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n
Seuraava elintarvikepula tuli Dubliniin toisen maailmansodan aikana, vaikka Irlanti ei osallistunutkaan aktiivisesti sotatoimiin. Viljelypalstojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti ja Dublinin suurin puistoalue, hehtaarim\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n Helsingin keskuspuistoon verrattavissa oleva Phoenix Park, muutettiin osaksi viljelyk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Dubliniin ei koskaan rakennettu meille tuttuja siirtolapuutarha-alueita m\u00f6kkeineen, eik\u00e4 viljelypalsta-alueetkaan ole vakiinnuttaneet asemaansa kaupunkirakenteessa pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4. Viljelypalstoja on otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kaupungin eri puolilla tarpeen mukaan ja my\u00f6hemmin alueet on muutettu toisiin k\u00e4ytt\u00f6tarpeisiin. Esimerkiksi toisen maailmansodan j\u00e4lkeen viljelypalstojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 v\u00e4hennettiin radikaalisti kun paineet uusien asuinalueiden rakentamisesta kasvoivat.<\/p>\n\n\n\n
Nyky\u00e4\u00e4n Dublinin seutua on usein luonnehdittu kaupunkirakenteeltaan enemm\u00e4n amerikkalaiseksi kuin eurooppalaiseksi kaupungiksi. Laajoille alueille levitt\u00e4ytyv\u00e4t asuinalueet ovat suhteellisen segregoituneita ja verrattain hajanaisempi joukkoliikenne eriarvoistaa varattomampia asukkaita palvelujen saavuttamiseen suhteen. Viime vuosina on my\u00f6s Irlannissa rahoitettu tutkimusta, jossa terveyongelmien on todettu kasaantuvan v\u00e4h\u00e4osaisille ja terveellisemm\u00e4n ruoan ostomahdollisuuksien riippuvan jossain m\u00e4\u00e4rin asuinpaikasta. Viljelypalstat ja yhteispuutarhat eiv\u00e4t yksist\u00e4\u00e4n ratkaise monitahoista ongelmaa, mutta niill\u00e4 toki on huomattavia positiivisia vaikutuksia terveyteen ja sosiaaliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Valitettavasti ruoka-aavikot ovat osa vihre\u00e4n saaren todellisuutta!<\/p>\n\n\n\n
22.2.2012
Suvi Talja<\/p>\n\n\n\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lis\u00e4aineita on liikaa, voita on liian v\u00e4h\u00e4n, ja Helsingin leip\u00e4jonot sijaitsevat aina v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Vuodenvaihteen suomalainen ruokakeskustelu tuntuu kiteytyneen n\u00e4ihin teemoihin. Toisaalta ruoka-avun jonottajien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa, toisaalta muun muassa Helsingin Kluuviin avattiin vuodenvaihteessa hintavaan l\u00e4hi- ja luomuruokaan erikoistunut kauppahalli. Vastaleivottuja l\u00e4hipullia nuuhkiessa ja nostalgista suomi-iskelm\u00e4\u00e4 kuunnellessa globaali talouskriisi ja nurkan takana v\u00e4ijyv\u00e4 lama (tai leip\u00e4jonot) … <\/p>\n