![\"\"](\"http:\/\/uusi.kaupunkitutkimuksenseura.fi\/wp-content\/uploads\/2021\/01\/ATT10581267.jpg\")
Kulttuuritoimittaja ja kriitikko Paula Holmilan tekstiin sek\u00e4 arkkitehti Arno de la Chapellen ottamiin valokuviin perustuva kirja kertoo ”ainutlaatuisen rakennuksen taustoista ja esittelee sen tiloja ja yksityiskohtia”, kuten julkaisija takakannessa toteaa. N\u00e4in laajassa yhden rakennuksen tarkastelussa, er\u00e4\u00e4nlaisena ”rakennusmonografiana”, kirjallisen ja kuvallisen aineksen yhdistelm\u00e4ll\u00e4 olisi ollut potentiaalia tuottaa lukijoille uusia n\u00e4k\u00f6kulmia ja oivalluksia.<\/p>\n\n\n\n
Kirjasta puuttuu tavanomainen sis\u00e4llysluettelo, ja kokonaisuus hahmottuu vain vaivoin. Paula Holmila esittelee Musiikkitalon tiloja ja suunnitteluvaiheita sek\u00e4 sijoittaa sen my\u00f6s laajempiin yhteyksiin. H\u00e4n tuo lukijoiden ulottuville teemakimaran, jonka kautta l\u00e4hesty\u00e4 Musiikkitalon olemusta: musiikkitaloista 2000-luvun arkkitehtien unelmateht\u00e4vin\u00e4, Helsingin Musiikkitalolle asetetuista toiminnallisista ja arkkitehtonisista tavoitteista, arkkitehtuurikilpailusta ja tonttikysymyksest\u00e4, p\u00e4\u00e4kaupungin aikaisemmista konserttitiloista sek\u00e4 taloon sijoittuvista orkestereista ja Sibelius-Akatemiasta. Musiikkitalon arkkitehdin Marko Kivist\u00f6n muutama lyhyt huomautus on sijoitettu kuvien p\u00e4\u00e4lle, irralleen muusta tekstist\u00e4 \u2013 ja kuvistakin.<\/p>\n\n\n\n
Holmilan tekstin avulla rakennusta voi katsoa tuloksena suunnitteluprosessista ja instituutioidensa aikaisemmista vaiheista. Kokonaisuudesta j\u00e4\u00e4 puuttumaan kaupunkikonteksti, Helsinki. Yhteys kaupunkihistoriaan on laiha, rakennuspaikan ja kaupunkikuvan historiaa ei kirjassa k\u00e4sitell\u00e4 viimeisint\u00e4 kirpputorivaihetta taaemmaksi, vain alueelle aikaisemmin tehtyj\u00e4 suurisuuntaisia suunnitelmia ja visioita. Kuinka moni en\u00e4\u00e4 muistaa paikalta purettujen makasiinien olleen itse asiassa T\u00f6\u00f6l\u00f6n tavara-asema?<\/p>\n\n\n\n
Holmilan teksti\u00e4 hallitsevat Musiikkitalon toteuttajien aikomukset, ja rakennus esitell\u00e4\u00e4n suunnittelijoidensa n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kirja ei ole historiantutkimusta (eik\u00e4 se ole ollut tavoitteenakaan), mutta jos olisi, sit\u00e4 voisi kutsua voittajien historiankirjoitukseksi.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4huomion kirjassa viev\u00e4t Arno de la Chapellen uudesta talosta ottamat yli 120 v\u00e4rivalokuvaa. Niit\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 muutama piirustus kuten pari pienikokoista pohjakaaviota ja leikkausta. Suurin osa valokuvista n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Musiikkitaloa sis\u00e4lt\u00e4, sen auloja, portaita, erilaisia huoneita ja suuria saleja. Kuvat ovat itsetarkoituksellisia: valokuvataidetta, jossa kuvan sommittelu, rakenne, valon ja varjon suhteet sek\u00e4 rajaukset ovat keski\u00f6ss\u00e4 ja kuvan kohde, Musiikkitalo, j\u00e4\u00e4 marginaaliin. Kirjassa rakennuksen sein\u00e4panelien pinnat vaihtelevat, viistovalo j\u00e4sent\u00e4\u00e4 geometrisina hahmottuvia sis\u00e4tiloja ja naapuritalot heijastuvat lasijulkisivuista.<\/p>\n\n\n\n
Kuvien avulla valokuvaaja on kasvattanut rakennuksen et\u00e4isyytt\u00e4 sen k\u00e4ytt\u00e4jiin, konserteissa ja kahviloissa k\u00e4vij\u00f6ihin, kaupunkilaisiin. Kuvaustapa on valitettavan tavallinen nykyisiss\u00e4 arkkitehtuurikuvissa ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 yleisemm\u00e4n kysymyksen siit\u00e4, keit\u00e4 varten arkkitehtuuria valokuvataan. Historian tutkimuksen kannalta my\u00f6s rakennetun kulttuuriperinn\u00f6n dokumentointi eri aikoina olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta toteutuuko se nykyisten kuvausmuotivirtausten kautta?<\/p>\n\n\n\n
Miltei kaikki kirjan kuvat ovat ilman kuvatekstej\u00e4, vailla kuvauskohteen m\u00e4\u00e4rityst\u00e4. Tavallista lukijaa kuvatekstit olisivat auttaneet muodostamaan rakennuksesta kokonaiskuvaa ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinnostavia tiloja. Kirjan valokuvista muodostuu k\u00e4sitys Musiikkitalosta j\u00e4ttil\u00e4iskokoiseksi suurennettuna pienoismallina. Ihmiset puuttuvat, eiv\u00e4t vain talon sis\u00e4lt\u00e4, jota on ilmeisesti kuvattu ennen muuttoja, vaan my\u00f6s ulkoa, vaikka talo sijaitsee keskell\u00e4 kaupunkia ja vilkkaita liikkumisreittej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kokonaisuutena kirjasta v\u00e4littyy keskener\u00e4inen vaikutelma. Teksti ja kuvat ovat kirjassa erillisi\u00e4 yhteisest\u00e4 kohteesta huolimatta. Musiikkitalon kontekstissa duetto soisi paremmin.<\/p>\n\n\n\n
Keille kirja on tarkoitettu? Kuvituksen hallitsevuus ja arkkitehtuurivalokuvauksen muotien seuraaminen viittaavat siihen, ett\u00e4 kirjaa on tarkoitus jakaa kotimaisille ja kansainv\u00e4lisille arkkitehdeille. He eiv\u00e4t tarvitse pohjakaavoja tai kuvien selityksi\u00e4. Julkaisijan tarkoitusta tehd\u00e4 ensi sijassa kuvakirja osoittaa se, ett\u00e4 kolmikielisest\u00e4 otsikostaan huolimatta kirjassa on tarjolla ruotsiksi ja englanniksi vain muutaman sivun pituiset lopputiivistelm\u00e4t. Kenties idea kirjasta syntyi rakennushankkeen loppusuoralla, kun taloon sijoittuvien instituutioiden edustajat n\u00e4kiv\u00e4t mahdollisuuden jakaa kirjaa muistolahjana taloon kutsutuille esiintyjille ja muille arvovieraille.<\/p>\n\n\n\n
Helsinkil\u00e4isille ja suomalaisille, jotka ovat koko pitk\u00e4n prosessin j\u00e4lkeen kiinnostuneita keskelle p\u00e4\u00e4kaupunkia valmistuneesta uudesta julkisesta rakennuksesta, kirjan anti on niukka. T\u00e4m\u00e4k\u00f6 kirjassa n\u00e4ytetty Musiikkitalo on se ”kaupunkilaisten olohuone”, jolla hanketta heille aikoinaan tarjoiltiin?<\/p>\n\n\n\n
Villiviinitarha<\/h4>\n\n\n\n
Suorat kokemukseni Musiikkitalosta ovat monipuolisempia. Sen vaikutusta kaupunkikuvaan on voinut seurata jo pitemp\u00e4\u00e4n, ja sis\u00e4tilatkin ovat olleet kaupunkilaisten ulottuvilla toista vuotta.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkilaisten olohuoneeksi kelpaavaa tai heid\u00e4n sellaisena k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tilaa en talosta ole l\u00f6yt\u00e4nyt. Sellainen ei ole kahvila, ei pieni levykauppa, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Sibelius-Akatemian yleis\u00f6lle avoin kirjasto. Talon l\u00e4pi voi v\u00e4h\u00e4n oikaista, mutta kansalaisten olohuone, sit\u00e4 se ei ole.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunkikuvan kannalta parasta Musiikkitalossa on Mannerheimintien p\u00e4\u00e4sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti, jossa Eduskuntatalo ja Kansallismuseo tulevat l\u00e4helle ja Etu-T\u00f6\u00f6l\u00f6n kaupunkikorttelit kutsuvat syvemm\u00e4lle. Siin\u00e4 on annos urbaania intensiteetti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suuri kiista k\u00e4ytiin aikoinaan siit\u00e4, saavatko klassisen musiikin muusikot akustisesti korkeatasoisen konserttisalin, jota varten Musiikkitalo suunniteltiin. Finlandia-talon akustiikkaa, my\u00f6s korjausten ja s\u00e4hk\u00f6isen vahvistamisen j\u00e4lkeen, pidettiin huonona ja sinfoniaorkesterien soinnin kehitt\u00e4misen kannalta kelvottomana. Monet musiikin ammattilaiset katsoivat my\u00f6s Finlandia-talon kongressien haitanneen konserttisalin t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nelj\u00e4 Musiikkitalon avajaisiin osallistunutta kansainv\u00e4list\u00e4 musiikkikriitikkoa arvioi vuosi sitten Hufvudstadsbladetin pyynn\u00f6st\u00e4 sen konserttisalia ja piti sit\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 keskitason salina. Kuulijan paikka vaikutti tietysti arvioon. Kolme heist\u00e4 oli sijoitettu l\u00e4hekk\u00e4in salin takaosaan vasemmalle (parveke L). Nelj\u00e4s ei paikaltaan (parveke D) kuullut laulusolistia ja totesi, ettei sellaisia saleja tulisi rakentaa, jossa yleis\u00f6 istuu orkesterin takana kuten h\u00e4n. Lehden kaksi musiikkitoimittajaa tutki salia syksyll\u00e4 2011 parissakymmeness\u00e4 konsertissa ja arvioi akustiikan parhaimmaksi takavasemmalla (parveke L ja permanto T). Yleisesti he pitiv\u00e4t salin akustiikan ansiona analyyttisyytt\u00e4, eri soitinten \u00e4\u00e4nien erottumista; \u00e4\u00e4nimaailmojen liittyminen toisiinsa ei sit\u00e4 vastoin toistaiseksi onnistunut yht\u00e4 hyvin.<\/p>\n\n\n\n
Millainen on hyv\u00e4 konserttisali? Musiikkitalon akustiikan arviointiin saa vertailupohjaa toisista konserttisaleista. Musiikillisesti vaikuttavimmat kokemukset olen saanut kansainv\u00e4listen mestareiden konserteissa Pietarin Filharmoniassa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Pariisin Ch\u00e2telet’ssa ja Tukholman Konserttitalossa.<\/p>\n\n\n\n
Omat kokemukseni Musiikkitalosta ovat olleet h\u00e4mment\u00e4vi\u00e4. Aulat olivat ankeita ja mittakaavattomia, mutta tuntuivat ahtailta ja akustisesti h\u00e4lyisilt\u00e4 puolit\u00e4yden salin yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4kin. Aulan valoja takaisin heijastavat ulkosein\u00e4t torjuivat n\u00e4kymi\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n iltakaupunkiin, lasiseinist\u00e4 huolimatta kuin umpinaisessa laatikossa. Konserttisalissa eri soitin\u00e4\u00e4net erottuivat kirkkaasti, mutta muusikot eiv\u00e4t tuntuneet soittavan yhteen, ja kokonaisuus j\u00e4i ep\u00e4tasapainoiseksi. Paikaltani orkesterin takaa keskelt\u00e4 vaski- ja ly\u00f6m\u00e4soittimet kuuluivat liian kovaa, viulut ajoittain heikosti. Kapellimestarity\u00f6skentely\u00e4 oli sin\u00e4ns\u00e4 kiinnostavaa seurata. Eri korkeuksille asetetut, tummin sein\u00e4min varustetut katsomolaatikot rajautuivat irti toisistaan eiv\u00e4tk\u00e4 kuulijarypp\u00e4\u00e4t muodostaneet yhteisen kokemuksen jakavaa yhteis\u00f6\u00e4, konserttiyleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Helsingin 200-vuotisjuhlien konsertti Musiikkitalossa ja sit\u00e4 edelt\u00e4nyt juhla Finlandia-talossa antoivat perspektiivi\u00e4 vertailuun. Konsertissa ei ole kyse yksitt\u00e4isten ominaisuuksien korkeasta tasosta, vaan kokonaisuudesta, johon salin akustiikan lis\u00e4ksi vaikuttavat saapuminen konserttiin, aulan ja l\u00e4mpi\u00f6n luonne, tilank\u00e4ytt\u00f6 ja n\u00e4kym\u00e4t, konserttisalin visuaalinen maailma, musiikkiesitys ja tavat, jolla arkkitehtuurin keinoin otetaan huomioon rakennuksen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t. Finlandia-talon kokonaisuus on vaikuttava, my\u00f6s kansainv\u00e4lisess\u00e4 vertailussa.<\/p>\n\n\n\n
Musiikkitalo kertoo teknokraattisista ihanteista ja keinoista. Aikoinaan rakennushanketta ja samalla klassisen musiikin profiilin nostamista ajaneet korostivat konserttisalin akustiikkaa ja sen teknist\u00e4 ratkaisua. Salin ns. viinitarha-malli, jossa yleis\u00f6 istuu joka puolella orkesteria, annettiin arkkitehtuurikilpailun toiseen vaiheeseen valituille osallistujille ohjeeksi, perusteluna sen v\u00e4itetty akustisesti korkeampi taso. Monet maailman parhaimmista konserttisaleista on kuitenkin rakennettu klassisen suorakaiteen muotoisen pohjakaavan mukaan; suomalaisille se ei riitt\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n
Musiikkilobby halusi uudistalon edustavalle tontille p\u00e4\u00e4kaupungin keskell\u00e4, vaikka se tarkoitti h\u00e4t\u00e4isi\u00e4 toimia olemassa olevien rakennusten h\u00e4vitt\u00e4miseksi, laajaa uudisrakentamista maan alle sek\u00e4 ilmeisesti arkkitehtisuunnittelulla ratkaisemattomia tekniikan, kustannusten ja k\u00e4yt\u00f6n ristiriitaisia vaatimuksia. Valmiina Musiikkitalosta ei tullut kansallista monumenttia eik\u00e4 kaupunkikuvaa kaunistava uudisrakennus, vaan laatikko vailla ominaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n
Kun Berliinin Filharmonikot \u00e4skett\u00e4in vierailivat talossa, haastateltu suomalainen muusikko hehkutti julkisuudessa sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llaiset vierailut ”luovat talon br\u00e4ndi\u00e4”. Helsinkil\u00e4inen ihmettelee, eik\u00f6 rakennushankkeen tavoitteena ollut korkeatasoisten musiikkiesityksten tarjoaminen kaupunkilaisille, ja muistelee, ett\u00e4 aikoinaan Musiikkitalon paikan ja kilpailulla saadun arkkitehtuurin piti jo tuottaa kansallinen br\u00e4ndi.<\/p>\n\n\n\n
Joskus on v\u00e4itetty huonon arkkitehtuurin paranevan kasvillisuudella, jolla voi piilottaa ankeaa todellisuutta. Musiikkitalon viinitarhasalin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n laatikon julkisivut voisi johdonmukaisuuden vuoksi p\u00e4\u00e4llyst\u00e4\u00e4 villiviinill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
4.12.2012<\/p>\n\n\n\n
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Duettoja T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahdella? Musiikkitalo avattiin suurin juhlallisuuksin syksyll\u00e4 2011, runsas vuosi sitten. Samaan aikaan ilmestyi Musiikkitalo-kirja. Kirjan arvostelu viiv\u00e4styi, koska tuntui mahdottomalta arvioida teosta ennen tutustumista taloon ja sen p\u00e4\u00e4saliin my\u00f6s konserttik\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kirjan ja sen aiheen kiinnostavuus ei t\u00e4n\u00e4 aikana ole kuitenkaan v\u00e4hentynyt, p\u00e4invastoin. Musiikkitalo on ensimm\u00e4isen t\u00e4yden toimintavuotensa j\u00e4lkeen ajankohtaisempi kuin vasta-avattuna. Kulttuuritoimittaja ja kriitikko … <\/p>\n