{"id":170,"date":"2014-05-30T17:32:00","date_gmt":"2014-05-30T14:32:00","guid":{"rendered":"http:\/\/uusi.kaupunkitutkimuksenseura.fi\/?p=170"},"modified":"2021-04-09T12:16:23","modified_gmt":"2021-04-09T09:16:23","slug":"05-2014-helsingin-roccamatiot-ja-muita-totuuksia-helsingista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/2014\/05\/30\/05-2014-helsingin-roccamatiot-ja-muita-totuuksia-helsingista\/","title":{"rendered":"05\/2014: \u201dHelsingin Roccamatiot\u201d ja muita \u201dtotuuksia\u201d Helsingist\u00e4"},"content":{"rendered":"

Kaupunki el\u00e4\u00e4 tarinoiden ja kertomusten kautta. On jopa v\u00e4itetty, ett\u00e4 kaupunkikokemus ilmenee tiivistetyss\u00e4 muodossa juuri kaunokirjallisissa teksteiss\u00e4. N\u00e4in ainakin kaupunkiteoreetikko Lewis Mumford esitt\u00e4\u00e4 teoksessaan Kaupunki historiassa <\/em>(The City in History<\/em>; 1961), jossa h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 \u201duseimmat historialliset kaupungit ovat saavuttaneet huippunsa kerronnallisissa dialogeissa, jotka kiteytt\u00e4v\u00e4t kaupunkiel\u00e4m\u00e4n kokemuksen koko kirjon\u201d. Teosta Kaupunki historiassa <\/em>voidaankin lukea osin kirjallisuudentutkimuksena, sill\u00e4 kirjoittaja ammentaa kaupunkihistorian klassikossaan toistuvasti kaunokirjallisista l\u00e4hteist\u00e4. Kaupunki ja kaupungista kertova kirjallisuus kietoutuvat hienovaraisesti toisiinsa. Mutta mit\u00e4 kaunokirjallinen kaupunki kertoo \u201dtodellisesta\u201d kaupungista?<\/p>\n\n\n\n

Yan Martelin novelli \u201dTotuus Helsingin Roccamatioista\u201d (1993) tarjoaa oivaltavan esimerkin kaupungista kertovan kirjallisuuden luomiskyvyst\u00e4. Ensisilm\u00e4yksell\u00e4 tekstill\u00e4 ei ole mainittavampaa sanottavaa Suomen p\u00e4\u00e4kaupungista \u2013 pikemmin p\u00e4invastoin. Otsikossa mainitaan totuus ja Helsinki, mutta tekstist\u00e4 ei l\u00f6ydy tosiasioita Helsingist\u00e4 juuri ollenkaan. \u201dTotuus Helsingin Roccamatioista\u201d kertoo tarinan yst\u00e4vyydest\u00e4, sairaudesta ja kuolemasta 1980-luvun Kanadassa. Kertojan yst\u00e4v\u00e4 Paul sairastuu AIDSiin, ja kun h\u00e4nen tilansa heikkenee huolestuttavasti, kertoja ehdottaa, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4t kehitt\u00e4isiv\u00e4t yhdess\u00e4 vuorotellen kerrotun tarinan 1900-luvun vaiheista \u2013 kertomuksen Helsingiss\u00e4 asuvasta, keksityst\u00e4 aatelissuvusta. Tarinan teht\u00e4v\u00e4 on pit\u00e4\u00e4 totuus \u2013 l\u00e4hestyv\u00e4 kuolema \u2013 loitolla. Tarinan kertoja ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 pohtivat avoimesti Helsingin v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4 roolia:<\/p>\n\n\n\n

  \u201dKaukainen kaupunki, jossa kumpikaan meist\u00e4 ei ollut k\u00e4ynyt, olisi paljon parempi mielikuvituksen temmellyskentt\u00e4 kuin jokin paikka aivan silmiemme edess\u00e4.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Se, ett\u00e4 kertojat Martelin novellissa eiv\u00e4t tunne Helsinki\u00e4 tekee siit\u00e4 kertomuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4ydellisen. Kertoja korostaa, ett\u00e4 lukijoiden \u201dt\u00e4ytyy [\u2026] ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ette tule kuulemaan Helsingin Roccamatioiden tarinaa\u201d. Eik\u00e4 lukija tule liioin kuulemaan Helsingist\u00e4k\u00e4\u00e4n. Helsinki esiintyy onttona n\u00e4kinkenk\u00e4n\u00e4, jossa humisee p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden suru, ei Suomenlahden kohina.<\/p>\n\n\n\n

Siit\u00e4 huolimatta tapa, jolla Helsinki rakentuu Martelin tekstiss\u00e4 \u2013 kaukaiseksi, ep\u00e4t\u00e4ydelliseksi mielikuvaksi, joka piiloutuu tarinan taakse \u2013 havainnollistaa jotain huomionarvoista t\u00e4m\u00e4n pohjoisen p\u00e4\u00e4kaupungin olemuksesta sek\u00e4 siit\u00e4 tavasta, jolla siihen on kirjallisuudessa suhtauduttu. Ulkomaisessa kirjallisuudessa Helsinki n\u00e4ytt\u00e4ytyy harvoin, ja sik\u00e4li kuin Helsinki-kuvauksia ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n esiintyy, ne toimivat useimmiten fasadeina. V\u00e4h\u00e4iset viittaukset Helsinkiin James Joycen tuotannossa (esimerkiksi teoksissa Ulysses<\/em>; 1922 ja Finnegan\u2019s Wake<\/em>; 1939) toimivat kuin alleviivaten 1900-luvun alun Helsingille ja Dublinille yhteisi\u00e4 vallankumouksellisia virikkeit\u00e4. Samalla tavalla viitataan Helsinkiin my\u00f6s Andrei Belyin Peterburgissa <\/em>(1922). Nimi \u201dHel-sin-ki\u201d kaikuu teoksessa pahaenteisesti er\u00e4\u00e4n sivuhahmon t\u00e4r\u00e4ht\u00e4neess\u00e4 mieless\u00e4, mutta sen kautta v\u00e4littyy ennen kaikkea Pietarin ja Helsingin yhdist\u00e4v\u00e4 poliittinen j\u00e4nnittyneisyys ja Pietari-kuvauksille ominainen apokalyptinen pohjavirta.<\/p>\n\n\n\n

Helsingin rooli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 ei rajoitu vain ulkomaiseen kaunokirjallisuuteen. My\u00f6s suomalaisessa kirjallisuudessa Helsinki on toistuvasti n\u00e4ytt\u00e4ytynyt peilin\u00e4, johon heijastetaan odotuksia, ennakkoluuloja ja poliittisia ohjelmia. Esimerkiksi Eino Leinon runossa \u201dMeren kaupunki\u201d (1908) Helsinki\u00e4 kuvataan vertaamalla sit\u00e4 raakunkuoreen, \u201djonka halki meren henki puhuu huminalla iankaikkisella\u201d. Vertaus on Helsingist\u00e4 kertovassa kirjallisuudessa klassinen: Zachris Topelius k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Talvi-iltain tarinoissaan <\/em>samaa kielikuvaa (1881\/1882), ja se l\u00f6ytyy my\u00f6s Arvi Kivimaan romaanista Hetki ikuisen edess\u00e4 <\/em>(1932) ja Kjell West\u00f6n Langista <\/em>(2002). Meren henke\u00e4 selvemmin \u201dMeren kaupungissa\u201d kuuluu kuitenkin aikakaudelle tyypillinen poliittinen sanoma. Kuten Leinon ensimm\u00e4isess\u00e4 Helsinki-aiheisessa runossa \u201dHelsinki sumussa\u201d (1899), Suomen p\u00e4\u00e4kaupunki esiintyy siin\u00e4 allegorisena tilana, jossa poliittiset voimat ottavat toisistaan mittaa. Jokainen kirjailija liitt\u00e4\u00e4 oman poliittisen, yhteiskunnallisen tai taiteellisen ohjelmansa teostensa kaupunkikuvaan. Juhani Ahon novelleissa ja lastuissa Helsingin julkinen tila n\u00e4ytt\u00e4ytyy modernisaation ja agraarisen yhteiskunnan v\u00e4lisen yhteent\u00f6rm\u00e4yksen tapahtumapaikkana; Mika Waltarin Suuressa illusionissa <\/em>(1928) kaupunkikuva valjastetaan ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n uudenlaista, kansainv\u00e4lisest\u00e4 modernismista ammentavaa kirjallisuusk\u00e4sityst\u00e4. Helsingin julkinen tila heijastaa yh\u00e4 uudestaan uusia tuulia ja aatteita; viime vuosikymmenin\u00e4 rikoskirjallisuudessa esiintyv\u00e4 kaupunkikuva on ilment\u00e4nyt (pohjoismaisia rikoskirjallisuusperinteit\u00e4 seuraten) vahvaa yhteiskuntakritiikki\u00e4. Kaunokirjallinen kaupunki on toisin sanoen paljon muutakin kuin pelkk\u00e4 kulissi, tai peilikuvan v\u00e4litt\u00e4j\u00e4: se pyrkii aktiivisesti muovaamaan todellista kaupunkikokemusta yht\u00e4 lailla kuin se sit\u00e4 heijastaakin.<\/p>\n\n\n\n

Lieven Ameel<\/p>\n\n\n\n

30.5.2014 <\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaupunki el\u00e4\u00e4 tarinoiden ja kertomusten kautta. On jopa v\u00e4itetty, ett\u00e4 kaupunkikokemus ilmenee tiivistetyss\u00e4 muodossa juuri kaunokirjallisissa teksteiss\u00e4. N\u00e4in ainakin kaupunkiteoreetikko Lewis Mumford esitt\u00e4\u00e4 teoksessaan Kaupunki historiassa (The City in History; 1961), jossa h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 \u201duseimmat historialliset kaupungit ovat saavuttaneet huippunsa kerronnallisissa dialogeissa, jotka kiteytt\u00e4v\u00e4t kaupunkiel\u00e4m\u00e4n kokemuksen koko kirjon\u201d. Teosta Kaupunki historiassa voidaankin lukea osin … <\/p>\n

Continue reading ”05\/2014: \u201dHelsingin Roccamatiot\u201d ja muita \u201dtotuuksia\u201d Helsingist\u00e4”<\/span><\/a><\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"spay_email":""},"categories":[8,5],"tags":[6],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/170"}],"collection":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=170"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/170\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":171,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/170\/revisions\/171"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=170"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=170"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kaupunkitutkimuksenseura.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=170"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}