Mik\u00e4 saa rationaaliset ihmiset ostamaan rappeutuneita pitsihuviloita hetken mielijohteesta? Miten hirsiseinien omistaminen voidaan kokea kohtalon johdatukseksi, jopa el\u00e4m\u00e4n t\u00e4yttymykseksi? Mik\u00e4 saa vanhanaikaiseksi koetun asumismuodon muuntumaan niukaksi, kiivaasti tavoitelluksi herkuksi? Miksi naistenlehtien downshiftaus- ja kotoilukertomusten tapahtumapaikkana ei koskaan toimi betonielementtinen kerrostalo? Onko puutaloel\u00e4m\u00e4 oikeasti erilaista kuin tavallisilla suomalaisilla?<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4nkaltaiset kysymykset py\u00f6riv\u00e4t mieless\u00e4ni hahmotellessani graduni konseptia noin vuosi sitten. H\u00e4mm\u00e4styin osuessani akateemisesti harvakseen k\u00e4\u00e4nnettyyn maaper\u00e4\u00e4n. Puutalot ovat marginaalia, kun puhutaan nykyp\u00e4iv\u00e4n suomalaisesta asuntokannasta. Siksi niit\u00e4 on usein kohdeltu makrotason asumis- ja kaupunkitutkimuksissa marginaalivirhein\u00e4, parhaimmillaan suodattamalla niiden \u201dv\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4\u201d vaikutus pois. Silti kaipuu perinneasumiseen v\u00e4littyy perinnerakentamisoppaiden, tv-sarjojen ja sisustuslehtien kautta 2010-luvulla yh\u00e4 voimakkaammin. Voidaan todellakin puhua \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4st\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6st\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Tutkimusasetelmani problematiikka kiertyi pitk\u00e4lti sen ymp\u00e4rille, miten p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneeseen, Pispalan ja Puu-K\u00e4pyl\u00e4n ihannoinnin kiteytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, puutaloasumisen arvostuksen muuttumiseen. Ohjaajani Juha Siltalan kanssa totesimme, ett\u00e4 tarkoitukseen parhaiten soveltuvat aikalaisl\u00e4hteet olivat kotiesittelyt eli asukashaastattelut Suomen pitk\u00e4ik\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 sisustuslehdess\u00e4, Avotakassa. L\u00e4hdevalinnan seurauksena tutkimiani puutalotarinoita aikav\u00e4lill\u00e4 1967-2013 kertoivat tyypillisesti luovilla aloilla ty\u00f6skentelev\u00e4, koulutettu ja hyv\u00e4tuloinen keskiluokka sek\u00e4 ylempi luokka. 2000-luvun termeill\u00e4 voitaisiin puhua jopa suomalaisesta luovasta luokasta.<\/p>\n\n\n\n
Analyysini perusteella hahmottuu siis kulttuurisen murroksen s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 kuva perinteisiin puutaloihin hakeutuvan suomalaisen luovan keski- ja ylemm\u00e4n luokan asumisesta ja arjesta 46 vuoden ajalta. Milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Ensinn\u00e4kin puutalojen arvostuksen murros v\u00e4littyy selkeimmin ostokertomuksissa: puutalon osto muuttui vuosikymmenien mittaan harkitusta ja taloudellisesta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 impulsiiviseen ja menetyksenpelkoiseen tarjouskauppaan. Haastateltujen oli pakko saada vanhan puutalomilj\u00f6\u00f6n edustama asuntounelma, ensi-ihastumisen j\u00e4lkeen he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 n\u00e4hneet vaihtoehtoja. Ostajat kokivat kaupan vuosituhannen vaihteen j\u00e4lkeen usein kohtalona, jonka t\u00e4yttymyst\u00e4 ei parannut uhmata. Talo n\u00e4htiin persoonankaltaisena olentona, joka on vain odottanut pelastajiaan eli ostajia. Puutaloel\u00e4m\u00e4n renessanssi voidaankin n\u00e4hd\u00e4 osana 1970-luvulta l\u00e4htien yleistynytt\u00e4 yksil\u00f6llisen asumisen kaipuuta, jota mm. Irma Uuskallio on v\u00e4it\u00f6skirjassaan osuvasti kuvannut.<\/p>\n\n\n\n
Puutalojen vetovoimaa selitettiin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin samankaltaisesti 1960-luvulta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Perinnemilj\u00f6\u00f6t edustivat kautta linjan turvapaikkaa ja nostalgista, hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. 1970-luvulla k\u00e4ytiin lapsuudesta tutussa el\u00e4m\u00e4npiiriss\u00e4, torppien ja hirsim\u00f6kkien keskell\u00e4, tankkaamassa perusturvallisuutta, hoitamassa parisuhdetta ja lataamassa akkuja vieraannuttavan kaupunkiel\u00e4m\u00e4n varalle. Laman j\u00e4lkeen 1990-luvulla paettiin kiristyvien ehtojen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4, joko maaseudulle paeten tai hankkimalla asunto kaupunkien vanhoilta puutaloalueilta. Tyypillisesti muutos tehtiin joko sen j\u00e4lkeen, kun ty\u00f6uralla oli saavutettu riitt\u00e4v\u00e4sti tai silloin, kun suhteettomien vaatimusten kantaminen johti kriisiytymiseen. Haavoja nuoltiin ja eheydyttiin sallivammassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Molemmissa tapauksissa nostalgisesta puutaloel\u00e4m\u00e4st\u00e4 haaveilu toimi reaktiona laajempaan el\u00e4m\u00e4ntyylin murrokseen.<\/p>\n\n\n\n
Vuolaasti my\u00f6s kerrottiin puutaloel\u00e4m\u00e4n sopivan omaan min\u00e4kuvaan. Puutalon omistaminen, sisustaminen ja korjaaminen omin k\u00e4sin toimivat siis tapana tyylitell\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja kertoa ymp\u00e4rist\u00f6lle pehmeist\u00e4 arvoistaan. Puutalo tuki minuutta ja n\u00e4ytti asukkaansa oikealta tuntuvassa valossa.<\/p>\n\n\n\n
Onkin hyv\u00e4 laajentaa polttov\u00e4li\u00e4 pohtien mit\u00e4 puutaloel\u00e4m\u00e4n arvostuksen murros voi kertoa laajemmin yhteiskunnallisesta kehityksest\u00e4. Tutkimistani puutalotarinoista on selke\u00e4sti kiteytett\u00e4viss\u00e4 kertomus yksil\u00f6st\u00e4, jonka subjektius, tunne oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hallinnasta, katoaa yhteiskunnallisten ja ty\u00f6kulttuurin murrosten puristuksissa. Sopeutumiskeinonaan ahdistunut yksil\u00f6 pyrkii palauttamaan kadonnutta hallinnantunnettaan hankkimalla nostalgisen, pahoilta asioilta suljetun elinymp\u00e4rist\u00f6n ja tekem\u00e4ll\u00e4 fyysist\u00e4 sek\u00e4 henkist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 sen kunnostamiseksi omaksi kodiksi. T\u00e4ss\u00e4 onnistumista seuraa onnellisuus, tunne merkityksellisest\u00e4 ja hallittavasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tutkimus, \u201dOlen aina halunnut asua t\u00e4\u00e4ll\u00e4.” Suomalainen vanha puutalo asumisunelmien kohteena, lohduttajana ja minuuden peilin\u00e4 1967 \u2013 2013<\/em>, on luettavissa osoitteesta: https:\/\/helda.helsinki.fi\/handle\/10138\/135243<\/a><\/p>\n\n\n\n 14.8.2014 Mik\u00e4 saa rationaaliset ihmiset ostamaan rappeutuneita pitsihuviloita hetken mielijohteesta? Miten hirsiseinien omistaminen voidaan kokea kohtalon johdatukseksi, jopa el\u00e4m\u00e4n t\u00e4yttymykseksi? Mik\u00e4 saa vanhanaikaiseksi koetun asumismuodon muuntumaan niukaksi, kiivaasti tavoitelluksi herkuksi? Miksi naistenlehtien downshiftaus- ja kotoilukertomusten tapahtumapaikkana ei koskaan toimi betonielementtinen kerrostalo? Onko puutaloel\u00e4m\u00e4 oikeasti erilaista kuin tavallisilla suomalaisilla? T\u00e4m\u00e4nkaltaiset kysymykset py\u00f6riv\u00e4t mieless\u00e4ni hahmotellessani graduni konseptia noin … <\/p>\n
Joni Rousku<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"