Kenelle kaupungit kuuluvat? 2000-luvulla metropolialueista on tullut aikamme tunnus \u2013 kasvukeskukset vet\u00e4v\u00e4t v\u00e4ke\u00e4 ja kaupunki kuuluu kaikille. Siit\u00e4 on tullut mahdollisuuksien maaper\u00e4\u00e4 ja monenlaisten toiveiden alusta, unelma paremmasta tulevaisuudesta. Kaupunkien nousu on h\u00e4vitt\u00e4nyt taustalle maaseutu-kaupunki -jaon, joka aikaisemmin voimakkaasti dominoi eurooppalaisia yhteiskuntia ja niiden aatteita. Nyt kaupungit ovat voimakeskuksia, jotka poliittisessa vaikuttavuudessaan ovat kiilamassa valtioiden ja kansakuntien rinnalle ja joskus ohikin.<\/p>\n\n\n\n
Historiallisesti kaupungit kuuluvat porvaristolle ja porvarisvallalla on pitk\u00e4t historialliset juuret, jotka osin ulottuvat t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka. Kuten tunnettu saksalainen sosiologi J\u00fcrgen Habermas teoksessaan Strukturvandel der \u00d6ffentligkeit (1962) osoittaa, kaupan, kaupunkien ja rahatalouden kehitys alkoi Euroopassa 1100- ja 1200-luvulla tavalla, joka synnytti modernin kaupank\u00e4ynnin, tavaranvaihdon ja rahatalouden. Syntyi eurooppalainen kaupunkikulttuuri ja sen ytimeen sosiaalinen ryhm\u00e4, jonka vaikutus tuli olemaan keskeinen kansallisvaltioiden rakentumisessa. Itsehallinnolliset kaupungit Alankomaissa, Englannissa, Pohjois-Italiassa ja Saksassa tuottivat hallintokulttuuria ja el\u00e4m\u00e4nmuotoa, jota sittemmin on kutsuttu \u201dporvarilliseksi\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Kirkollinen reformaatio mahdollisti osaltaan porvariston vallankumouksen. Kun Preussin j\u00e4lleenrakennus alkoi Napoleonin sotien j\u00e4lkeen, haluttiin kaupungit erottaa sentralistisesta, valtiollisesta keskusj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4. Uusi kunnallinen elitismi perustui samanarvoisten valtaan ja se s\u00e4\u00e4teli nousevan yl\u00e4- ja keskiluokan omakuvaa. Kunnat olivat saksalais-skandinaavisessa ajattelussa laajennettuja kotitalouksia, ja niiden toimintaa leimasi taloudellinen ja tekninen edistysajattelu. T\u00e4st\u00e4 paketista tuli nousevan porvariston omankuvan ydinainetta.<\/p>\n\n\n\n
Porvariston omakuva perustui kotoiseen harmoniaan, hillint\u00e4\u00e4n, sovinnaisuuteen ja s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyteen. Porvariston valtakuntaa olivat (ovat edelleen) kaupungit ja kunnallispolitiikka. Kaupunkien hallintoon ilmentyi uudenlaista hyveellisyytt\u00e4 ja jopa saituutta, t\u00e4t\u00e4 \u201dpikku- tai poroporvarillisuutta\u201d. Tuhlata ei sovi, eik\u00e4 varsinkaan julkisesti. Raha oli pantava poikimaan, kasvamaan korkoa, niin kuin jo Raamatun vertauksessa leivisk\u00f6ist\u00e4 opetetaan. Rahan vastapainona korostettiin yksityisyytt\u00e4, arkea ja kodin maailmaa. Pohjoismaissa porvarilliset arvot ja ankara ty\u00f6moraali yhtyiv\u00e4t s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyteen ja asketismiin. Esiin jalostui ajattelumalli, jolle yh\u00e4 on k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 verovaroin toimivan julkisen sektorin kovassa ytimess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Porvaristo on lempis\u00e4\u00e4tyni eurooppalaisessa historiassa. Sen merkitys, moraali ja el\u00e4m\u00e4ntapa s\u00e4teilev\u00e4t edelleen arkeen, arvoihin ja ihanteisiin. Eurooppalainen porvaristo oli valtansa tunnossa 1800-luvulla. Se oli noussut yhteiskunnan uudistavaksi voimaksi Ranskan vallankumouksen my\u00f6t\u00e4 ja ottanut paikkansa kaupunkien julkisessa tilassa. Porvaristo j\u00e4tti pysyv\u00e4n j\u00e4lkens\u00e4 eurooppalaisiin metropoleihin modernin kaupunkisuunnittelun ja urbaanin arkkitehtuurin luojana, teollisuuden, pankki-, vakuutus- ja palvelutoimintojen uudistajana.<\/p>\n\n\n\n
Raha, talous ja perhe ovat olennaisia sosiaalisia tunnuksia siell\u00e4, miss\u00e4 porvaristo toimii eli kaupungeissa. Ryhm\u00e4 rakensi komeita asuinpalatseja, teattereita, tavarataloja, oopperoita, museoita ja muistomerkkej\u00e4. Se suunnitteli bulevardeja ja puistoja ja viihtyi uusissa julkisissa tiloissa, kahviloissa, ravintoloissa ja mannermaan suurhotelleissa. Porvaristoon kuului aikansa luovaa luokkaa, arkkitehtej\u00e4, taiteilijoita, liikemiehi\u00e4, juristeja, professoreita, tehtailijoita ja kiinteist\u00f6nomistaja. Porvaristo pukeutui hyvin, juhli ja nautti.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka joukko ei ollut yhten\u00e4inen, porvaristo oli nousevana ja kaikkialle Euroopassa levitt\u00e4ytyv\u00e4n\u00e4 s\u00e4\u00e4tyn\u00e4 helppo karikatyyrin ja pilailun kohde. Astetta pidemm\u00e4lle meni Karl Marx 1800-luvulla. Marx istutti meihin porvarikammon. Kommunistinen manifesti (1848) pursuaa yksinkertaistettua sosiaalista analyysi\u00e4 ja luokkavihaa, jossa vastakkain asetettiin porvaristo ja proletariaatti. Marxin mukaan \u201dTuhoutuneen feodaalisen yhteiskunnan uumenista noussut nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta ei poistanut luokkavastakohtia. Se asetti vain vanhojen tilalle uusia luokkia, uusia sorron edellytyksi\u00e4, uusia taistelumuotoja. – – – Meid\u00e4n aikakautemme, porvariston aikakausi, on kuitenkin erikoinen siin\u00e4 suhteessa, ett\u00e4 se on yksinkertaistanut luokkavastakohdat. Koko yhteiskunta jakautuu yh\u00e4 enemm\u00e4n kahteen suureen vihollisleiriin, kahteen suureen, vastakkaiseen luokkaan: porvaristoon ja proletariaattiin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
****<\/p>\n\n\n\n
Avaan arvokirjastosta lainaamani Porvariss\u00e4\u00e4dyn historia Suomen valtiop\u00e4ivill\u00e4 1809\u20131906 I -teoksen (1920) ja paperiveitsi on otettava esiin. Kukaan ei ole lukenut teossarjaa l\u00e4hes sataan vuoteen, mik\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 kiinnostuksen puutetta porvariston poliittista roolia kohtaan. Avaamattomat sivut ovat my\u00f6s hyllyss\u00e4ni pitk\u00e4\u00e4n olleessa Aimo Halilan Me raatiherrat ja porvarit -kirjassa (1944). En oikein tied\u00e4, mit\u00e4 teokselta haluan eik\u00e4 sen pikkuhupaisa nimi edes houkuttele lukemaan. Jo k\u00e4sitteen\u00e4 porvari palauttaa mieleen jotain konservatiivista ja tunkkaista ja ep\u00e4kiinnostavaa, ja kun vihdoin saan kirjan luettua, Halila vahvistaa asian: \u201dSuomen porvareiden varallisuus ja sivistystaso kohosivat hitaasti, ja porvariston poliittinen merkitys oli jatkuvasti suhteellisen v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen.\u201d Itse uskon, ett\u00e4 porvaristo viel\u00e4 tekee komean paluun historian n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille. Aika on nyt kyps\u00e4 – odottakaa vain!<\/p>\n\n\n\n
25.10.2014
Laura Kolbe<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kenelle kaupungit kuuluvat? 2000-luvulla metropolialueista on tullut aikamme tunnus \u2013 kasvukeskukset vet\u00e4v\u00e4t v\u00e4ke\u00e4 ja kaupunki kuuluu kaikille. Siit\u00e4 on tullut mahdollisuuksien maaper\u00e4\u00e4 ja monenlaisten toiveiden alusta, unelma paremmasta tulevaisuudesta. Kaupunkien nousu on h\u00e4vitt\u00e4nyt taustalle maaseutu-kaupunki -jaon, joka aikaisemmin voimakkaasti dominoi eurooppalaisia yhteiskuntia ja niiden aatteita. Nyt kaupungit ovat voimakeskuksia, jotka poliittisessa vaikuttavuudessaan ovat kiilamassa valtioiden … <\/p>\n