Ranskassa l\u00e4hi\u00f6ill\u00e4 (banlieues) viitataan nimenomaan k\u00f6yhiin, huonokuntoisiin kerrostalovaltaisiin asuinalueisiin, joissa on valtion tukemia vuokra-asuntoja (Habitation \u00e0 Loyer Mod\u00e9r\u00e9, HLM). L\u00e4hi\u00f6t rakennettiin p\u00e4\u00e4osin voimakkaan talouskasvun aikana 1950-70-luvuilla helpottamaan sodan j\u00e4lkeist\u00e4 asuntopulaa, joka oli seurausta syntyvyyden voimakkaasta kasvusta ja toisaalta siirtolaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4. L\u00e4hi\u00f6t n\u00e4htiin aluksi edistyksellisin\u00e4, sill\u00e4 ne tarjosivat ty\u00f6v\u00e4enluokkaisille perheille aiempaa paremmat elinolot. Pian ihmisten k\u00e4sitys l\u00e4hi\u00f6ist\u00e4 alkoi kuitenkin muuttua, sill\u00e4 l\u00e4hi\u00f6t osoittautuivat usein ep\u00e4inhimillisiksi nukkumal\u00e4hi\u00f6iksi, joissa oli puutteellinen infrastruktuuri ja huonot palvelut. Aluksi l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4 asui my\u00f6s paljon keskiluokkaista, ns. ranskalaista kantav\u00e4est\u00f6\u00e4, mutta viimeist\u00e4\u00e4n 1980-luvulle tultaessa suurin osa heist\u00e4 oli jo muuttanut muualle asumaan. Monet l\u00e4hi\u00f6t k\u00f6yhtyiv\u00e4t ja rapistuivat entisest\u00e4\u00e4n. Nyky\u00e4\u00e4n suurin osa l\u00e4hi\u00f6iden asukkaista on siirtolaistaustaisia, mink\u00e4 vuoksi l\u00e4hi\u00f6keskustelut kytkeytyv\u00e4t usein maahanmuuttopolitiikkaan ja sen ongelmiin, etnisyyteen ja islamiin.<\/p>\n\n\n\n
Mielikuvat ranskalaisista l\u00e4hi\u00f6ist\u00e4 ovat pitk\u00e4lti median luomia, joka on keskittynyt kuvaamaan erityisesti l\u00e4hi\u00f6iden negatiivisia puolia. L\u00e4hi\u00f6t n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti syrj\u00e4ytynein\u00e4 paikkoina, joita tarkastellaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n keskustasta k\u00e4sin ja suhteessa keskustaan. L\u00e4hi\u00f6ist\u00e4 puhuttaessa esiin nousevat erilaiset sosiaaliset ongelmat kuten ty\u00f6tt\u00f6myys, v\u00e4kivalta, rikollisuus ja huumeet. Toisaalta ranskalaisessa keskustelussa l\u00e4hi\u00f6t kuvataan usein ep\u00e4paikkoina, jotka antropologi Marc Aug\u00e9n mukaan ovat paikkoja, joilla ei ole omaa historiaa, identiteetti\u00e4 tai kulttuurisia arvoja. Ne ovat pelkki\u00e4 l\u00e4pikulkupaikkoja, anonyymej\u00e4 tiloja, joihin ei liity positiivisia merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ranskalaiset nykykirjailijat kuvaavat paljon l\u00e4hi\u00f6it\u00e4. Yhten\u00e4 erityispiirteen\u00e4 on maahanmuuttajataustaisten nuorten kirjoittamat l\u00e4hi\u00f6ihin sijoittuvat romaanit. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4hi\u00f6kirjallisuus tai ns. beur-kirjallisuus (litt\u00e9rature beur) syntyi 1980-luvun alussa, kun ranskalaiset, siirtolaistaustaiset nuoret alkoivat kirjoittaa omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4. Monet heist\u00e4 olivat pohjoisafrikkalaistaustaisia, josta tulee my\u00f6s nimitys \u2019beur\u2019, joka viittaa sanaan \u2018arabe\u2019, arabi. Kirjat olivat usein osittain omael\u00e4m\u00e4kerrallisia teoksia, jotka kuvasivat nuorten, l\u00e4hinn\u00e4 toisen ja kolmannen maahanmuuttajasukupolven kokemuksia l\u00e4hi\u00f6ist\u00e4. Ne k\u00e4sitteliv\u00e4t monikulttuurisen identiteetin rakentumista ja toisaalta ranskalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen vaikeutta. Vaikka n\u00e4m\u00e4 nuoret olivat syntyneet Ranskassa, heid\u00e4n oli silti vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oma paikkansa ranskalaisessa yhteiskunnassa. Toisaalta my\u00f6s vanhempien kulttuuritausta tuntui vieraalta ja aiheutti nuorissa kapinaa.<\/p>\n\n\n\n
Teokset kuvasivat l\u00e4hi\u00f6it\u00e4 hyvin negatiivisesti. Niiden keskeisin\u00e4 teemoina olivat l\u00e4hi\u00f6ihin liittyv\u00e4t ongelmat, kuten rasismi, sosiaalinen ep\u00e4oikeudenmukaisuus, poliisiv\u00e4kivalta, k\u00f6yhyys, ty\u00f6tt\u00f6myys ja p\u00e4ihteet. Romaanien lis\u00e4ksi l\u00e4hi\u00f6it\u00e4 k\u00e4siteltiin my\u00f6s elokuvissa, ja viimeist\u00e4\u00e4n Mathieu Kassovitzin Viha (La haine, 1995) r\u00e4j\u00e4ytti l\u00e4hi\u00f6t ja niiden ongelmat suuren yleis\u00f6n tietoisuuteen. T\u00e4m\u00e4 yksi tunnetuimmista l\u00e4hi\u00f6\u00f6n sijoittuvista elokuvista kertoo kolmesta nuoresta miehest\u00e4 pariisilaisl\u00e4hi\u00f6ss\u00e4 ja heid\u00e4n kokemastaan v\u00e4kivallasta ja rasismista.<\/p>\n\n\n\n
Pitk\u00e4\u00e4n l\u00e4hi\u00f6tarinat olivat hyvin miehisi\u00e4, naiset n\u00e4htiin usein vain sivuosassa ja stereotyyppisesti esitettyin\u00e4. 1990\u2013luvulta l\u00e4htien naisn\u00e4k\u00f6kulmia tuli kuitenkin lis\u00e4\u00e4, kun naiskirjailijat alkoivat kuvata nimenomaan naisten l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4 kohtaamia ongelmia, kuten sukupuolista syrjint\u00e4\u00e4 ja naisiin kohdistuvaa v\u00e4kivaltaa. Kirjoissa naiset n\u00e4htiin usein miehisen muslimikulttuurin \u2019uhreina\u2019, jotka joutuivat tasapainoilemaan perheens\u00e4 tiukan muslimikulttuurin ja toisaalta ranskalaisen kulttuurin v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Naisten l\u00e4hi\u00f6kuvaukset ovat kiinnitt\u00e4neet ihmisten \u2013 ja erityisesti median \u2013 huomion my\u00f6s naisten kokemaan seksuaaliseen v\u00e4kivaltaan l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4. Teoksessaan L\u2019enfer des tournants (2004) Samira Bellil kuvasi omia traumaattisia kokemuksista joukkoraiskauksen uhrina Seine-Saint-Denisin \u2013l\u00e4hi\u00f6ss\u00e4 Pariisissa. Kirja sai paljon mediahuomiota ja oli osaltaan luomassa kuvaa l\u00e4hi\u00f6ist\u00e4 naisille vaarallisina paikkoina. Kirjan ja sen nostattaman keskustelun tuloksena joukkoraiskauksia (tournants) alettiin pit\u00e4\u00e4 nimenomaan l\u00e4hi\u00f6iden ongelmana.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka l\u00e4hi\u00f6tarinat ovat p\u00e4\u00e4osin vahvistaneet l\u00e4hi\u00f6iden pahamaineisuutta, 2000-luvulla on my\u00f6s merkkej\u00e4 l\u00e4hi\u00f6kuvauksen monimuotoistumisesta. Ranskalainen Fa\u00efza Gu\u00e8ne (s.1985) on mielenkiintoinen esimerkki siit\u00e4, miten kirjallisuus voi haastaa stereotyyppisen ja negatiivisen l\u00e4hi\u00f6kuvan sek\u00e4 luoda uudenlaisia tulkintoja l\u00e4hi\u00f6tilasta. Algerialaistaustainen Gu\u00e8ne on syntynyt ja kasvanut Pariisin l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4. H\u00e4n on kirjoittanut nelj\u00e4 romaania ja lis\u00e4ksi ohjannut ja k\u00e4sikirjoittanut l\u00e4hi\u00f6ihin sijoittuvia elokuvia. Gu\u00e8nen esikoiskirja H\u00e4ll\u00e4 v\u00e4li\u00e4 huomisella (suom. 2005, ransk. Kiffe kiffe demain, 2004) oli suuri myyntimenestys Ranskassa ja maailmalla.<\/p>\n\n\n\n
Romaanissa l\u00e4hi\u00f6t\u00e4 tarkastellaan 15-vuotiaan marokkolaistaustaisen tyt\u00f6n, Dorian, silmin. Doria asuu kahdestaan \u00e4itins\u00e4 kanssa, is\u00e4 on palannut Marokkoon. Kirja kertookin erityisesti naisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 l\u00e4hi\u00f6ss\u00e4. Romaani ei esit\u00e4 l\u00e4hi\u00f6t\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n ylti\u00f6positiivisena paikkana, mutta tuo l\u00e4hi\u00f6tilaan uudenlaisia merkityksi\u00e4. T\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 osassa on Dorian persoonallinen ja ter\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4ni, joka kommentoi v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 l\u00e4hi\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4: naapuruston juoruja, television saippuasarjoja ja Dorian l\u00e4hipiirin arkisia tapahtumia.<\/p>\n\n\n\n
Doria puhuu avoimesti my\u00f6s kipeist\u00e4 aiheista, kuten k\u00f6yhyydest\u00e4 ja is\u00e4n l\u00e4hd\u00f6st\u00e4, sek\u00e4 toisaalta teinityt\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyvist\u00e4 noloistakin tapahtumista. Romaanin ironinen ja humoristinen s\u00e4vy syntyy Dorian nasevista, sarkastisista kommenteista ja toisaalta itseironisista hassuista tilanteista. Monimuotoinen l\u00e4hi\u00f6kuva rakentuu nimenomaan arkip\u00e4iv\u00e4n kuvauksesta, joka rakentaa l\u00e4hi\u00f6lle uudenlaista identiteetti\u00e4. My\u00f6s tavalliset tapahtumapaikat, kuten Dorian l\u00e4hikauppa, Sidi Mohammed Market, kirpputori, jossa Doria k\u00e4y \u00e4itins\u00e4 kanssa tai vaikkapa metro, bussi tai kirjasto, korostavat arkip\u00e4iv\u00e4n merkityst\u00e4. Romaanissa on paljon erilaisia, v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 henkil\u00f6hahmoja, kuten Dorian yst\u00e4v\u00e4, Hamoudi, joka polttaa hasista ja siteeraa Rimbaud\u2019n runoja, el\u00e4m\u00e4niloinen Zohra-t\u00e4ti, joka nauraa jatkuvasti, huoltomiehen vaimo, jolla on permanentti vuosimallia 1974, ja Dorian t\u00e4ishampoolta haiseva terapeutti madame Burlaud. Romaanissa erityisesti naisten v\u00e4linen yst\u00e4vyys ja tuki rakentavat positiivista l\u00e4hi\u00f6kuvaa ja luovat tietty\u00e4 yhteis\u00f6llisyyden tunnetta heid\u00e4n v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n
Uudenlaiset, monimuotoisemmat l\u00e4hi\u00f6tarinat purkavat l\u00e4hi\u00f6ihin liitettyj\u00e4 stereotypioita ja rakentavat uudenlaista monimuotoisempaa l\u00e4hi\u00f6kuvaa, jossa l\u00e4hi\u00f6ill\u00e4 on my\u00f6s positiivisia symbolisia merkityksi\u00e4. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4, mihin suuntaan l\u00e4hi\u00f6kirjallisuus kehittyy, ja miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin uudet, positiivisemmat tulkinnat l\u00e4hi\u00f6ist\u00e4 onnistuvat muuttamaan l\u00e4hi\u00f6ist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 keskustelua.<\/p>\n\n\n\n
28.11.2014<\/p>\n\n\n\n
Mirka Ahonen<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ranskassa l\u00e4hi\u00f6ill\u00e4 (banlieues) viitataan nimenomaan k\u00f6yhiin, huonokuntoisiin kerrostalovaltaisiin asuinalueisiin, joissa on valtion tukemia vuokra-asuntoja (Habitation \u00e0 Loyer Mod\u00e9r\u00e9, HLM). L\u00e4hi\u00f6t rakennettiin p\u00e4\u00e4osin voimakkaan talouskasvun aikana 1950-70-luvuilla helpottamaan sodan j\u00e4lkeist\u00e4 asuntopulaa, joka oli seurausta syntyvyyden voimakkaasta kasvusta ja toisaalta siirtolaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4. L\u00e4hi\u00f6t n\u00e4htiin aluksi edistyksellisin\u00e4, sill\u00e4 ne tarjosivat ty\u00f6v\u00e4enluokkaisille perheille aiempaa paremmat elinolot. Pian ihmisten … <\/p>\n