![\"\"](\"http:\/\/uusi.kaupunkitutkimuksenseura.fi\/wp-content\/uploads\/2021\/01\/Ateenamuseolippu2004AKN.jpg\")
<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
Kreikalle kirjoitettiin uusi historia, jossa tietoisesti ohitettiin ottomaanien hallitseman alueen historiallisesti monikulttuurinen ominaisluonne ja se, ettei alueen asukkailla ollut koskaan ollut kreikkalaista kansallista identiteetti\u00e4. L\u00e4ntisen Euroopan sivistyskeskuksissa tuotetulla kuvalla antiikin Kreikasta perusteltiin pitk\u00e4n ottomaanivallan syrj\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Kreikan \u201ditsen\u00e4istyminen\u201d eli alueen saaminen osaksi l\u00e4nsimaista kulttuuripiiri\u00e4 tarjoaisi Euroopan valtakeskuksille uusia taloudellisia, sotilaallisia ja poliittisia mahdollisuuksia. Ottomaanien aikana ja sit\u00e4 ennenkin, koko monituhatvuotisen historiansa aikana alue on kuulunut vankasti it\u00e4isen V\u00e4limeren ja L\u00e4hi-id\u00e4n kulttuuripiiriin.<\/p>\n\n\n\n
Historiankirjoituksen keinoin Kreikalle luotu rooli Euroopan kulttuurin kehtona markkinoitiin my\u00f6s paikallisille asukkaille. Itsen\u00e4isyyteen johtaneeseen sotaan, jota Englanti, Ranska ja Ven\u00e4j\u00e4 sen loppuvaiheessa tukivat, tuli vapaaehtoisia eri puolilta Eurooppaa, valmiina osallistumaan taisteluun Kreikan menneisyyskuvasta.<\/p>\n\n\n\n
Ottomaanivallan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 nykyisen Kreikan alueella 1833 uusi valtio sai suurvaltojen asettaman kuninkaan, Baijerin kuninkaan pojan. H\u00e4nen seuraajansa, Tanskan prinssi, hallitsi 1860-luvulta vuoteen 1913. Yleinen ja yht\u00e4l\u00e4inen \u00e4\u00e4nioikeus toteutui Kreikassa 1952. Vasta sotilasdiktatuurin kaatuminen vuonna 1974 toi demokratiaa maan hallintoon. Demokraattisella hallinnolla on Kreikassa eurooppalaisittain erityisen lyhyet juuret.
<\/p>\n\n\n\n
Menneisyys Ateenassa<\/h4>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4kaupungin rakentamisella vastaitsen\u00e4istyneen Kreikan hallitsijat vahvistivat kuvaa uuden valtion nojautumisesta vanhaan helleenikulttuuriin. Historiallisesti t\u00e4rke\u00e4 vanha satamakaupunki Nafplion, joka oli Kreikan itsen\u00e4isyyssodan aikana toiminut v\u00e4liaikaisena p\u00e4\u00e4kaupunkina ja kukoisti taloudellisena keskuksena, ei kelvannut Baijerin asettamalle Kreikan sijaishallinnolle. Idea klassisesta Ateenasta ja antiikin kuvitellusta perinn\u00f6st\u00e4 oli l\u00e4nsimaiden valtaa alueella havitelleiden kannalta vastustamaton, vaikka sen jatkumolle ei ollut historiallista perustaa. Ateena valittiin uudeksi p\u00e4\u00e4kaupungiksi sen fyysisist\u00e4 puutteista huolimatta.<\/p>\n\n\n\n
1830-luvun Ateena oli pieni provinssikaupunki: sekava ja raunioitunut paikka, jonka taloista harvoilla oli edes katto, kuten tanskalainen arkkitehti kuvasi Ateenaa vuonna 1837. Bysantin ja ottomaanien aikojen rakennusj\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ei kaupungissa ollut mainittavasti s\u00e4ilynyt.<\/p>\n\n\n\n
Ideaa Kreikan loistokkaasta antiikin ajan menneisyydest\u00e4 alettiin rakentaa n\u00e4kyviin uuden p\u00e4\u00e4kaupungin kaupunkisuunnitelmien, julkisten rakennusten ja muinaisj\u00e4\u00e4nteiden kaivausten avulla. 1800-luvun kaupunkisuunnitelmissa Akropoliksesta luotiin Ateenan loistokkaasta antiikin ajan menneisyydest\u00e4 kertova kohokohta. Kyse ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n raunioiden koteloimisesta antiikin ulkomuseoksi. Bysantin ja ottomaanien aikaisia historiallisia rakennusosia poistettiin kuten moskeija temppelin keskelt\u00e4. 1900-luvun lopussa Parthenonin temppelirauniota on taas kerran \u201duudelleen rakennettu\u201d (rekonstruoitu) sen ajattomuuden korostamiseksi, ja matkailijoille tarjotaan yh\u00e4 kirkastetumpaa postikorttikuvaa Ateenan menneisyydest\u00e4.
<\/p>\n\n\n\n
2000-luvun Ateena<\/h4>\n\n\n\n
Kansallisvaltioita on Euroopassa 1800-luvun alusta saakka rakennettu historian vaiheita hy\u00f6dynt\u00e4en, my\u00f6s vastoin dokumenttien pohjalta tunnettua tietoa. Kuvitteellisest\u00e4 menneisyydest\u00e4 ovat valtiot voineet luopua, kun niiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen toiminta on vakiinnuttanut niiden kansallisen identiteetin sek\u00e4 omille kansalaisille ett\u00e4 muille valtioille.<\/p>\n\n\n\n
Suomen kansainv\u00e4linen identiteetti ei perustu V\u00e4in\u00e4m\u00f6iseen tai Kalevalaan, vaan ajankohtaisiin n\u00e4ytt\u00f6ihin vakaana l\u00e4nsimaisena demokratiana ja kansalaisyhteiskuntana, menestyv\u00e4n\u00e4 teollisuusvaltiona, koulutuksen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 sopivan omaper\u00e4isen\u00e4 modernin arkkitehtuurin ja muotoilun maana. Kreikan identiteetti\u00e4 sit\u00e4 vastoin rakennetaan yh\u00e4 antiikin ajan loistokauden ja rakennusj\u00e4\u00e4nteiden varaan.<\/p>\n\n\n\n
Vuoden 2004 Ateena toi mieleeni Turkin p\u00e4\u00e4kaupungin Ankaran, jossa vierailin vuonna 1990. Niiss\u00e4 molemmissa kaupunkikuvaa hallitsivat anonyymit uudehkot rakennukset, muutama vanhempi merkkirakennus siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja vilkkaat liikennev\u00e4yl\u00e4t: tavanomainen urbaani maisema lukuisissa maailman suurkaupungeissa erityisesti Euroopan ulkopuolella. Ateenassa Akropolis ja Plakan kaupunginosa sen juurella olivat lavastuksenomaisia turistialueita irrallaan viereisest\u00e4 liikekeskustasta.<\/p>\n\n\n\n
Ateena ei muistuttanut niit\u00e4 eurooppalaisia suurkaupunkeja, joissa ajallinen monikerroksisuus n\u00e4kyy kaupunkikuvassakin. Maantieteellisesti Ateena on osa Eurooppaa, mutta historiallisesti ja kulttuurisesti my\u00f6s jotain muuta. Antiikin ajanjakson glorifiointi peitt\u00e4\u00e4 taakseen paljon kiinnostavamman ja t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman, kreikkalaisten pitk\u00e4n historian osana it\u00e4isen V\u00e4limeren kielellisesti ja yhteis\u00f6llisesti sekoittunutta kulttuuripiiri\u00e4.
<\/p>\n\n\n\n
16.7.2015<\/p>\n\n\n\n
Anja Kervanto Nevanlinna<\/p>\n\n\n\n
Lis\u00e4tietoa: B. Anderson, Imagined Communities. Reflections on the Origin and Spread of Nationalism<\/em>, revised edition, 1991. Yksitoista vuotta sitten osallistuin Ateenassa Euroopan kaupunkihistorian konferenssiin. Lokakuinen Ateena paistatteli silloin viel\u00e4 olympiakisojensa j\u00e4lkivalossa. Akropolis n\u00e4kyi kauas. Liikekeskustan suuret toimistotalot, kansainv\u00e4liset ketjumyym\u00e4l\u00e4t ja (p\u00e4\u00e4asiassa Euroopan unionin rahoituksella toteutettu) uusi metrolinja loivat kuvaa l\u00e4nsimaasta, mutta her\u00e4ttiv\u00e4t my\u00f6s kysymyksi\u00e4 Ateenan ja Kreikan historiasta. Historiankirjoitus politiikan v\u00e4lineen\u00e4 Kreikka oli 1833 itsen\u00e4istynyt ottomaanien imperiumista, jonka valta oli jatkunut … <\/p>\n
E. Bast\u00e9a, The Creation of Modern Athens. Planning the Myth<\/em>, 2000.
M. Herzfeld, Vers une ph\u00e9nom\u00e9nologie ethnographique de l\u2019esprit grec, in: Les usages politiques du pass\u00e9<\/em>, (eds.) F. Hartog & J. Revel, 2001.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"