\u201dNykyaikainen suurkaupunki on olemukseltaan mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin dynaaminen. Vastakohtana maaseudun staattiselle el\u00e4m\u00e4nmuodolle kaupunkiin on kotiutunut levoton, kiireinen el\u00e4m\u00e4, joka ei hyv\u00e4ksy paikallaanpysymist\u00e4 ja menneisyyden muistojen itsetyytyv\u00e4ist\u00e4 peilailua. Suurkaupunki itsess\u00e4\u00e4n on etenev\u00e4 draama, jonka sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ett\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4t vaihtuvat ripe\u00e4ss\u00e4 tahdissa.\u201d Vuonna 1950 Helsinki\u00e4 suurkaupunkina tarkastelleen historioitsija Eino E. Suolahden tapaan my nykyp\u00e4iv\u00e4n kaupunkitutkijat kayt\u00e4mme ahkerasti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6-metaforaa kaupunkia kuvaillessamme \u2013 tutkimuksissa puhutaan draamasta, k\u00e4sikirjoitetuista tapahtumista, n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4, rooleista, dialogeista sek\u00e4 kulisseista ja kulissien takaisesta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vertausten m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuskin on v\u00e4hentynyt performanssin ja performatiivisuuden yleistyess\u00e4 tutkimuksen k\u00e4sittein\u00e4. My\u00f6s Tampereen yliopistossa 11.\u201312. toukokuuta 2015 j\u00e4rjestetyill\u00e4 13. kaupunkitutkimuksen p\u00e4ivill\u00e4 oli teemana \u201dKaupunki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4\u201d. Suosituksi osoittautunut teema kokosi yhteen l\u00e4hes 200 tutkijaa, virkamiest\u00e4 ja kaupunkiaktiivia hedelm\u00e4lliseen ja monitieteiseen keskusteluun. Konferenssin p\u00e4\u00e4vastuullisena j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi Suomen Kaupunkitutkimuksen Seura (SKTS) kanssaj\u00e4rjest\u00e4jin\u00e4\u00e4n Alue- ja ymp\u00e4rist\u00f6tutkimuksen seura (AYS), Yhdyskuntasuunnittelun seura (YSS) sek\u00e4 Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikk\u00f6. Tampereen kaupunki osoitti vieraanvaraisuuttaan tarjoamalla konferenssin osallistujille vastaanoton Raatihuoneella.<\/p>\n\n\n\n
Konferenssin kutsuvieraspuhujista sosiologi Bella Dicks<\/strong> Cardiffin yliopistosta k\u00e4sitteli kaupunkeja osallistumisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6in\u00e4 tapaustutkimuksenaan Etel\u00e4-Walesin entiset kaivoskaupungit, joissa kaivostoiminta p\u00e4\u00e4ttyi 1980-luvulla ja jotka saivat sen j\u00e4lkeen Barbara Kirschenblatt-Gimblettin tunnettua toteamusta lainaten \u201dtoisen el\u00e4m\u00e4n\u201d kulttuuriperint\u00f6n\u00e4. Dicksin mukaan Etel\u00e4-Walesin kulttuuriperint\u00f6hankkeissa ihmisi\u00e4 osallistettiin taloudellisesti ep\u00e4varmoina aikoina legitimoimaan tehtyj\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Dicks my\u00f6s toi esille, etteiv\u00e4t osallistamisen retoriikka ja todellinen osallistaminen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kulkeneet k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Osallistumisen tematiikkaan pureutui my\u00f6s sosiologi Veikko Eranti<\/strong>, jonka Sosiologia-lehdess\u00e4 1\/2014 julkaisema artikkeli \u201dOma etu ja yhteinen hyv\u00e4 paikallisessa kiistassa tilasta\u201d valittiin parhaaksi vuonna 2014 julkaistuksi kaupunkitutkimusaiheiseksi tieteelliseksi kirjoitukseksi. Helsingin Haagan t\u00e4ydennysrakentamisen tarjoaman esimerkin avulla Eranti osoitti, kuinka suomalainen kaavoituksen osallistumisj\u00e4rjestelm\u00e4 mahdollistaa vaikuttamisen rakentamisen oman edun ymp\u00e4rille.<\/p>\n\n\n\n Historiantutkija Mats Fridlund<\/strong> Aalto yliopistosta analysoi kutsuvierasluennossaan terrorismia kaupunkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4telev\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4, toisin sanoen kaupunkia terrorismin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4. New Yorkin World Trade Centeriin vuonna 2001 tehdyn terrori-iskun seuraukset \u2013 liikkumisen rajoitukset, esteet, pelon ja kyr\u00e4ilyn ilmapiiri \u2013 ovat tuttuja monelle my\u00f6s kaupunkitilassa. Fridlundin historiallinen tarkasteluperspektiivi oli kuitenkin pidempi. Terrorismiin varautuminen, pelko varautumisen riitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tasosta tai luottamus varautumiseen, ovat Fridlundin mukaan olleet osa kaupunkien el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kaupunkisuunnittelua jo 1800-luvulta l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n Kaupunkitutkimuksen p\u00e4ivi\u00e4 luonnehtinut performatiivisuuden tematiikka laajeni kokonaisvaltaisimmilleen arkkitehtuuriteoreetikko ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Christopher Dellin<\/strong> (Universit\u00e4t der K\u00fcnste Berlin \/ HafenCity Universit\u00e4t Hamburg) kutsuvierasluennon yhteydess\u00e4. Dellin levebrel\u00e4isest\u00e4 tilanteoriasta ammentaneen luennon p\u00e4\u00e4sanoma oli, ett\u00e4 kaupunkitilan tuottamisesta tulisi siirty\u00e4 kohti tilan improvisaatiota. Kaupunki ja kaupunkitilan muodostus ovat yll\u00e4tyksellisi\u00e4 prosesseja; Dellin mukaan n\u00e4ihin yll\u00e4tyksiin vastaaminen vaatii yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaupungin pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 tutkimista, toisaalta kyky\u00e4 improvisoida. Dellin esityksess\u00e4 tieteellinen performanssi yhdistyi taiteelliseen performanssiin, kun h\u00e4n todensi teoriaansa vibrafonilla improvisoimalla. Mieleenpainuva keynote-esitys!<\/p>\n\n\n\n Kaupunkitutkimuksen p\u00e4ivien 15 ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 kuultiin per\u00e4ti 78 esitelm\u00e4\u00e4, joten kaikkien ty\u00f6ryhmien ja esitelmien lyhytk\u00e4\u00e4n mainitseminen ei t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ole mahdollista. P\u00e4ivien teemaa l\u00e4hestyttiin ty\u00f6ryhmiss\u00e4 muun muassa arjen, asumisen ja ty\u00f6n, kaupunkisuunnittelun ja improvisaation, legitimoinnin ja osallisuuden, aktivismin, t\u00e4ydennysrakentamisen ja kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6n sek\u00e4 kaupunkitapahtumien n\u00e4k\u00f6kulmista. Kuulemistani esityksist\u00e4 itse\u00e4ni kiehtoi etenkin arkkitehti Iida Kalakosken<\/strong> esitys rakennusten patinasta hitaan rytmin synnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 kaupunkitilassa.<\/p>\n\n\n\n Keholliseksi ja tanssilliseksi kokemukseksi kaupunkitilallinen performanssi muuttui niille konferenssin osallistujille, jotka jalkautuivat AYS:n Versus-verkoston ja kaupunkilavatansseja j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4n yhteis\u00f6n toteuttamalle \u201cOnpa kadulla mittaa\u201d -tanssilliselle kaupunkitutkimusretkelle.<\/p>\n\n\n\n Tanja Vahtikari 22.09.2015<\/p>\n\n\n\n Viitteet:<\/p>\n\n\n\n Kirschenblatt-Gimblett, Barbara (1998), Destination Culture: Tourism, Museums, and Heritage. University of California Press: Berkeley.<\/p>\n\n\n\n Suolahti, Eino E., \u2018Helsingin historian dramaattisuus\u2019. Valvoja 5 (1950): 147\u2013152.<\/p>\n\n\n\n Kirjoitus on julkaistu TERRA-lehden numerossa 127: 2 (2015).<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u201dNykyaikainen suurkaupunki on olemukseltaan mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin dynaaminen. Vastakohtana maaseudun staattiselle el\u00e4m\u00e4nmuodolle kaupunkiin on kotiutunut levoton, kiireinen el\u00e4m\u00e4, joka ei hyv\u00e4ksy paikallaanpysymist\u00e4 ja menneisyyden muistojen itsetyytyv\u00e4ist\u00e4 peilailua. Suurkaupunki itsess\u00e4\u00e4n on etenev\u00e4 draama, jonka sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ett\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4t vaihtuvat ripe\u00e4ss\u00e4 tahdissa.\u201d Vuonna 1950 Helsinki\u00e4 suurkaupunkina tarkastelleen historioitsija Eino E. Suolahden tapaan my nykyp\u00e4iv\u00e4n kaupunkitutkijat kayt\u00e4mme ahkerasti … <\/p>\nTerrorismista kokonaisvaltaiseen performanssiin<\/h4>\n\n\n\n
Monipuoliset teemaryhm\u00e4t<\/h4>\n\n\n\n