Julkaistu

03/2017: Mitä katu merkitsee -paneelikeskustelu

Suomen Kaupunkitutkimuksen Seura järjestää yhdessä Helsinki-Seuran kanssa katu-aiheisen paneelikeskustelun Kaupunkisuunnittelumessuilla 12.5.2017 klo 14-16.

Katu, tie, kuja, tori, aukio vai kaupunginosa ?

Kuinka moni kertoo asuvansa Kampissa jos hän asuu Fredan tai Lönkan varrella? Keskikaupungin vanhoissa kaupunginosissa asuva voi olettaa Fredrikinkadun tai Lönnrotinkadun olevan kysyjälle sijainniltaan tuttuja.

Jollei tämäkään auta vaan joutuu lisäkysymyksiin vastaamaan, ei kysyjä todennäköisesti tunne juuri lainkaan kaupunkia. Kamppi kaupunginosana on varmaankin vielä vieraampi, missä kulkee Kampin rajat ?

Ehkä on helpompi vastata kaupunginosan tarkkuudella jos se on uudempi, Munkka tai Kondeka, siis Munkkiniemi tai Kontula. Silloin ei edellytetäkään, että kysyjä tuntee kaupunginosan tiet ja kujat nimeltä.

Kadusta muodostuu tärkeä osa identiteettiä mikäli sen varrella asutaan kauan, koko lapsuus ja nuoruus. Joskus jopa vuosikymmeniä. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, että vanhoja, perinteisiä nimiä muutetaan. Onneksi Helsinki ei olekaan kovin innostunut tällaisista nimenmuutosehdotuksista. Vieläkin joutuu tarkentamaan, ”entinen Kampinkatu”. Kadulla ja sen nimellä on merkitystä.

Mitä katu merkitsee kaupungissa? -panelistit 

Kansatieteen professori Pia Olsson Helsingin yliopistosta on käyttänyt muistitietoja ja muistiin perustuneita kyselyjä kaupunkitutkimuksissaan.  Kaupungissa ja kaupunkilaisissa häntä kiinnostavat paikkoihin ja katuihin liitetyt kokemukset ja merkitykset.

Arkkitehti ja dokumenttielokuvaohjaaja Georg Grotenfelt on ollut Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurihistorian opettajana ja puurakentamisen professorina. Hän on omassa arkkitehtitoimistossaan vuodesta 1980 mm. uudistanut puurakentamisen perinteitä. Elokuvissaan hän on tarkastellut mm. kansallisia mentaalisia maisemia.

Kaupunkimaantieteilijä Heli Ponto väittelee Helsingin yliopistossa elokuussa nuorten paikkakokemuksista kaupungissa. Hän on tutkinut myös tietointensiivisiä tiloja kaupunkisuunnittelun ja talousmaantieteen näkökulmasta. Häntä kiinnostaa henkilökohtaisten merkitysten muodostuminen katutilassa.

Panelin puheenjohtajana on Helsinki-Seuran puheenjohtaja Martti Helminen. Hän on työskennellyt pitkään Kaupunginarkistossa historiantutkijana, ja hän on erityisen kiinnostunut suuriruhtinaskunnan aikaisesta Helsingistä ja toisen maailmansodan ajasta pääkaupungissa. Monet kaupungin historiaa koskevat näyttelyt ovat tukeutuneet hänen tutkimuksiinsa.

***

Kaupunkisuunnittelumessut järjestetään Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston näyttelytila Laiturissa osoitteessa Narinkka 2.

Messut on suunnattu kaikille meille kaupunkilaisille – niin ammattilaisille kuin asukkaille. 27 messuosastolla esitellään erilaisia näkemyksiä ja keskustelun herättäjää. Mukana on niin julkishallinnon, yliopistojen, oppilaitosten, järjestöjen sekä muiden yhteisöjen näkökulmia ja ratkaisumalleja. 

Messuosastot

1. Helsinki 3D+ / Helsingin kaupunki
2. Helsinki Smart Region / Uudenmaan liitto
3. Infratodellisuus / Sito Oy
4. Kadun varret muutoksessa – Raide-Jokeri muokkaa kaupunkikuvaa /
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, aluetoimistot
5. Katu, kaupunkielämän sydän /Aalto Living +
6. Katujen tyylit tutuiksi / Helsingin kaupungin rakennusvirasto, arkkitehtuuriosasto
7. Kaupungin nimet / Nimistötoimikunta, Helsingin kaupunki
8. Kaupunkibulevardit Helsingissä / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
9. Kaupunkipyöräjärjestelmä laajenee / HKL
10. Kohtaamisten kampusaukio – Arabia / Metropolia AMK
11. Kohtaamisten kampusaukio – Myllypuro / Metropolia AMK
12. Kävelykeskustan periaatesuunnitelma / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
13. Laajasalon kaupunkibulevardi / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, itäinen tsto        14. Lähiö vuonna 2100 / Helsingin kaupungin lähiöprojekti
15. Mechelininkadun peruskorjaus / Helsingin kaupungin rakennusvirasto
16. Minne haluaisit pyöräpysäköintiä?  / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
17. Raide-Jokeri – Raiteilla Itäkeskuksesta Keilaniemeen  / Raide-Jokeri -projekti
18. Ratikka Helsingin katukuvassa / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, liikennejärjestelmätoimisto
19. Teollisuuskadun akseli  / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

20. Teollisuuskadun kehittäminen  / Aalto-yliopiston arkkitehtuuriopiskelijat
21. Teollisuuskadusta Vallilan esplanadi  / Urban Helsinki
22. Tiederatikka 2025  / World Student Capital
23. Unelmoi aukio!  / Helsingin kaupungin rakennusvirasto
24. Vihreä selkäranka / Helsingin ja Uudenmaan arkkitehdit SAFA
25. Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa / Dodo ry
26.  Ääniä hyvän ilman Helsingistä / Helsingin kaupungin ympäristökeskus
27.  3D-projektit osana 3D-Internetiä  / Sova3D Oy

Kaupunkisuunittelumessujen koko ohjelma: http://laituri.hel.fi/nayttelyt/287

Julkaistu

02/2017: CFP: Kaupunkien aika – Kaupunkitutkimuksen päivät 2017

Esitelmäkutsu/Call for Papers: Kaupunkitutkimuksen päivät Helsingissä 27.-28.4. 2017

Tieteellisten seurojen (Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Yhdyskuntasuunnittelun seura ja Suomen kaupunkitutkimuksen seura) järjestämien 15. Kaupunkitutkimuksen päivien teemana on Kaupunkien aika. Päivät järjestetään Tieteiden talolla 27.-28.4.2017. Päivät keräävät yhteen laajasti kaupunkitutkimuksen ystäviä ja asiantuntijoita pohtimaan monitieteisesti kaupunkien uusia ilmiöitä ja ongelmanratkaisuja.

Päivien työryhmien esitelmäkutsu/call for papers on avattu. Ehdotuksia voi lähettää 12 eri työryhmään viimeistään 7.3.2017 mennessä. Lisäksi erilliseen case-sessioon on ilmoittautuminen etukäteen, vaikka siihen ei jätetä abstraktia. Esitelmien abstraktit (noin 200 sanaa) pyydetään lähettämään suoraan työryhmien puheenjohtajille. Työryhmiin hyväksytään esityksiä esimerkiksi valmiista tai tekeillä olevista tutkimuksista ja hankkeista, opinnäytetöistä sekä yleisempiä keskustelunavauksia. Järjestävät seurat toivottavat tervetulleiksi nykyisyyttä, historiaa ja tulevaisuutta koskevia esityksiä. Myös tieteen ja taiteen rajoja rikkovat esitykset ovat tervetulleita.

Ilmoitus ehdotuksen hyväksymisestä lähetetään esittäjille 21.03.2017 mennessä. Työryhmäkuvaukset ja lisäinformaatiota on päivien kotisivuilla: http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net/tyoryhmat

The theme of the multidisciplinary Urban Studies Days focuses on the ”Time of Cities”. The two-day event will take place at the House of Sciences and Letters on the 27th-28th April 2017. Abstract proposals (200 words) to the sessions should be sent directly to the session organisers by the 7th of March 2017. The participants will be notified about the acceptance of proposals by 17th March 2017. More information: http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net/english/

Tervetuloa/Welcome!

Kaupunkitutkimuksen päivien 2017 tieteellinen toimikunta

Lisätietoja:

Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
FM Hazel Salminen, pääsihteeri, toimisto@futurasociety.fi
dos. Osmo Kuusi, puheenjohtaja, osmo.kuusi@utu.fi

Julkaistu

12/2016: Työryhmäkutsu Kaupunkitutkimuksen päiville 2017

Ehdota työryhmää 20.1.2017 mennessä!

Kaupunkitutkimuksen päivät järjestetään viidennentoista kerran 27.-28.4.2017 Tieteiden talolla Helsingissä. Järjestelyistä vastaa Tulevaisuuden tutkimuksen seura (Tutuseura) yhteistyössä Yhdyskuntasuunnittelun seuran (YSS) ja Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran (SKTS) kanssa.

Vuoden 2017 Kaupunkitutkimuksen päivien teema on ’Kaupunkien aika’. Kaupungit ovat kerrostumia – niissä vaikuttavat ja ovat näkyvillä yhtä aikaa mennyt, nykyinen ja tuleva. Fyysisten ja sosiaalisten rakenteiden lisäksi kaupunkien menneisyyksiä, toisia nykyisyyksiä ja mahdollisia tulevaisuuksia voidaan tavoittaa myös virtuaalitodellisuuden keinoin. Päivillä tarkastellaan kaupunkeja ja niihin vaikuttavia ilmiöitä monitieteisesti erilaisista ajallisista sekä maailman kehityksen megatrendien, erityisesti kaupungistumisen, näkökulmista. Millaisia ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan kaupunkeihin vaikuttavat voimat ja nämä kaupunkeja muokkaavat ilmiöt? Millaisia ajallisiin muutosprosesseihin viittaavia merkkejä on nähtävissä?

Elämme kaupunkien aikaa. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, ja myös poliittisessa keskustelussa näkyy jatkuvasti asutuksen keskittymisen, kaupunkimaisen elämäntavan leviämisen ja kaupunkirakenteen tiivistämisen välinen jännite. Onko 21. vuosisadan kaupungeissa tilaa ajan muodostamille kaupunkielämän kerrostumille? Tiivistymiseen liittyy vahvistuvana kaupunkielämän/yhteiskunnan virtualisoituminen, mikä tarkoittaa sekä palvelujen digitalisoitumista että lisätyn todellisuuden (augmented reality) käyttöönottoa – fyysisen ja virtuaalisen todellisuuden sekoittumista. Kuitenkaan kaupunki ei ole vain rakennuksia ja teitä, vaan myös luontoa, kulttuuria, ihmisiä sekä heidän ajatuksiaan ja toiveitaan – näkyvää ja ei-näkyvää, yhdessä kuviteltua, toteutettua ja elettyä kaupunkia. Kaupunkien kehityssuunnista käydään myös valtakamppailuja. Miten arjen kokemus on muuttunut ja tulee muuttumaan kaupungeissa niin Suomessa kuin muualla maailmassa? Entä millainen on ihannekaupunki vuonna 2050? Onko kaupungeissa enää tilaa paikalliseen kulttuuriin vai muuttuvatko kaupungit yhä enemmän toisensa kaltaisiksi?

Kansainvälisiksi keynote-puhujiksi saapuvat Excecutive Manager, PhD Geci Karuri-Sebina Etelä-Afrikasta (South African Cities Network ja Millennium-noodi) sekä Assistant Prof., PhD Davide Ponzini Italiasta (Politecnico di Milano), jotka käsittelevät päivien teemoja kaupunkisuunnittelun, tulevaisuudentutkimuksen, arkkitehtuurin sekä asukkaiden näkökulmasta. Suomalainen keynote puhuja on Kimmo Katajala, joka puhuu Viipurin kaupunkitilan kerrostumista. Päivien yhteydessä jaetaan myös Vuoden kaupunkikirjoitus –palkinto, jonka saaja esitelmöi kirjoituksestaan. Päivien ohjelma löytyy osoitteesta www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net ja vahvistuu alkukeväästä 2017.

Kaupunkitutkimuspäivien tieteellinen toimikunta kutsuu nyt päivien yleisteemaan liittyviä työryhmäehdotuksia ja rohkaisee myös tieteen ja taiteen rajanylityksiin esityksissä. Työryhmäesityksestä (150 – 300 sanaa) tulee käydä ilmi työryhmän teema, potentiaalinen kohderyhmä sekä puheenjohtaja(t) yhteystietoineen (organisaatio, sähköposti). Työryhmäesitykset pyydetään lähettämään sähköpostin liitetiedostona 20.1.2017 mennessä Tieteellisen toimikunnan puheenjohtajalle Osmo Kuusi (osmo.kuusi@utu.fi) ja sihteerille Hazel Salmiselle (toimisto@futurasociety.fi ja hazel.salminen@utu.fi).

Julkaistu

11/2016: Guggenheim-päättäjät: teidän jälkeenne vedenpaisumus?

Guggenheim-hanke on kääritty uuteen kuoreen myytäväksi Helsingin päättäjille, vaikka sen lähtökohdat ovat säilyneet epärealistisina.

Vauras yhdysvaltalainen museosäätiö ja sen paikalliset tukijoukot haluavat helsinkiläisten maksavan pääosan rakennushankkeesta, sitoutuvan vuosiksi sen toimintakuluihin ja antavan arvotontin ilmaiseksi. Useista keskeytyneistä kansainvälisistä hankkeistaan tunnettu museoyritys on pelaavinaan markkinatalouden ehdoilla myydessään brändiään, mutta vain jos muut osapuolet kantavat kaikki riskit.

Suunniteltu suuri ja julkisivuiltaan varastomaista arkkitehtuuria edustava rakennus, joka on irrallaan ympäröivien kortteleiden hienojakoisesta kaupunkirakenteesta, ei ole mahdollinen empirekeskustan tuntumassa ilman että Helsingin ikoninen näkymä vaarantuu. Meidän pitää varjella pääkaupunkimme keskeisen miljöön arvoja ja merkityksiä.

Kaupungin virkamiehiltä oli vastuutonta varata hankkeelle tontti tulva-alueelta, jolle rakentaminen on tavanomaista teknisesti vaativampaa ja merkittävästi kalliimpaa. Eteläsatamassa merenpinnan nousu puolellatoista metrillä, niin kuin tapahtui tammikuussa 2005, aiheuttaa suuria ongelmia. Jos ilmaston lämpeneminen otetaan lähtökohdaksi, paikka on mahdoton taidemuseon uudisrakentamiseen.

Rakennuskustannusten arviointi mahdollisimman alhaisiksi, vaikka epärealistisesti, auttaa hankkeen lobbaajia saamaan Kaupunginvaltuustolta rakentamispäätöksen. Kun hanke on käynnistynyt, lobbaajat voivat perustella lisärahoitustarvetta teknisesti vaikeilla olosuhteilla, kuten muistamme lukuisista viime vuosikymmenten rakennushankkeista, mm. Oopperatalosta, Tasavallan Presidentin virka-asunnosta ja Musiikkitalosta.

Apulaiskaupunginjohtajan toistuva hehkutus Guggenheim-säätiön hyvästä tahdosta ja tulevaisuuden ”kaavailuista” ilman näkökulmia hankkeen haitoista tai vahingollisista seurauksista herättää yleisemmän kysymyksen johtavien virkamiesten kiinnostuksesta tehdä tosiasioihin perustuvia analyyttisiä arvioita valmisteltavista asioista.

Guggenheim-lobbaajien piittaamattomuus Helsingin kaupunkikuvan merkityksistä, taloudellisista sitoumuksista ja tulva-alueella sijaitsevan tontin rakentamisriskeistä kertoo heidän asenteestaan, jonka mukaan ei tarvitse ajatella tätä päivää pitemmälle, tuleviin vuosikymmeniin. ”Teidän jälkeenne vedenpaisumus?”

Kaupunginvaltuutetuilla on toivottavasti pitempi perspektiivi lopettaa hanke tähän.

29.11.2016

Anja Kervanto Nevanlinna

Julkaistu

08/2016: Eriytymistä vai ei – segregaatiokeskustelua Helsingin Sanomissa 1995–2013

Olen osana väitöskirjaani tarkastellut Helsingin Sanomissa käytyä keskustelua segregaatiosta ja pääkaupunkiseudun alueellisesta eriytymisestä vuosina 1995–2013. Vaikka Suomea ja muita Pohjoismaita on pidetty sosiaalisesti tasa-arvoisina ja niissä on toteutettu tätä tasa-arvoa tukevaa politiikkaa, ovat kysymykset segregaatiosta ja alueellisesta epätasa-arvosta nousseet poliittiselle agendalle. Julkisuudessa aiheeseen ovat tarttuneet niin toimittajat, tutkijat kuin poliitikotkin.

Kysymys tutkimuksen roolista on kiinnostava siksi, että asuinalueiden eriytyminen ja sosiaalinen eriarvoistuminen on maailmalla tunnustettu ongelma, johon yleensä viitataan segregaation käsitteellä. Termillä on kuvattu etenkin negatiivista kaupunkialueiden kehitystä, eikä se ole ollut kovin yleinen suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa tai julkisessa keskustelussa. Kuitenkin käsitteen voi katsoa vakiintuneen julkiseen keskusteluun viime aikoina.

Suomalaisen tasa-arvopolitiikan perinne

Kaupungistumiseen ja asuinalueisiin liittyvä keskustelu virisi Helsingin Sanomien uutisoinnissa aikana, jolloin Suomi kärsi taloudellisen laman jälkimainingeista. Vuosina 1995–2003 yksittäisinä aiheina näkyivät etenkin lama, alueiden työttömyys ja tuloerot. Suomen – ja etenkin pääkaupunkiseudun – tilannetta verrattiin muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin ja ”Suomen mallia” pidettiin onnistuneena esimerkkinä kansainvälisten kokemusten valossa. Käytännössä tämä tarkoitti pieniä tuloeroja, hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista sekä tilannetta, jossa Suomeen ei ollut annettu kehittyä slummeja, jotka olivat ominaisia monille Euroopan suurkaupungeille.

Alueellista eriytymistä koskevaa uutisointia leimasi tietynlainen ongelmattomuus, vaikka esimerkiksi muuttoliike ja sen vaikutukset hoito-, koulu- ja terveyskeskuspaikkoihin sekä tätä kautta asuntojen hintoihin olivatkin esillä. Segregaatio-termiä käytettiin kuvaamaan muiden maiden ongelmallista tilannetta. Poikkeuksen tekivät 1990-luvun loppupuolella Helsingin ja pääkaupunkiseudun aluetta koskevat tutkimustulokset, joiden katsottiin viittaavan alueiden eriytymiseen. Aluksi näitäkin tuloksia tulkittiin lähinnä merkkeinä siitä, että sosiaalisia eroja tasaava politiikka toimi. Korkeintaan kyse oli haasteista, joiden ratkaisemiseksi nykyiset poliittiset toimenpiteet olivat riittäviä. Ilmassa leijui kuitenkin hienoinen huoli tulevaisuuden suunnasta.

Kiista kaupunkikehityksen suunnasta

Vuonna 2007 Helsingin Sanomat uutisoi kiistasta, joka näytti leimahtaneen muutaman tutkijan välille. Vastakkain olivat Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Markku Lankinen sekä Helsingin yliopiston professorit Mari Vaattovaara ja Matti Kortteinen. Ensisijaisesti kysymys oli siitä, voitiinko Helsingissä puhua segregaatiota muistuttavasta kehityksestä. Kiinnostavaa on se, että kiista sai alkunsa Helsingin Sanomien kirjoittaessa julkaisemattomasta Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelista. Toisin sanoen Helsingin Sanomat asetti tutkijat vastakkain lehden sivuilla ennen kuin tieteellinen artikkeli oli julkaistu.

Tutkijoiden välinen kiista koski ensisijaisesti tutkimuksen tekemisen lähtökohtia, menetelmiä sekä tulkintoja. Niiden taustalla lepäsivät kuitenkin poliittisesti merkittävät kysymykset sosiaalisesta asuntotuotannosta sekä pääkaupunkiseudun kilpailukyvystä. Samoihin aikoihin Matti Vanhasen toinen hallitus lisäsi metropolipolitiikan hallitusohjelmaansa. Kiista tutkimusmenetelmistä ja tulosten tulkinnoista asettui osaksi poliittista keskustelua pääkaupunkiseudun yhdistymisestä.

Vaattovaaran ja Kortteisen analyysi keskittyi pienempään alueyksikkötasoon kuin mihin perinteisesti oli totuttu. He myös ottivat kantaa sosiaalisen sekoittamisen politiikkaan, jonka he katsoivat osaltaan luoneen alueellisen huono-osaisuuden keskittymistä. Tätä näkemystä kaikki keskustelijat eivät jakaneet ja osa kritisoi vahvasti tutkijoiden poliittisia kannanottoja (HS Mielipide 20.3.2007). Helsingin Sanomat vei omalta osaltaan keskustelua suuntaan, jossa alueellinen eriytyminen ja segregaatio nähtiin ensinnäkin tutkijoiden mielestä ongelmallisena, epävarmana ja tieteellisesti kiistanalaisena. Toiseksi, Helsingin Sanomat otti pääkirjoituksessaan (HS 12.3.2007) kantaa kiistaan todeten, että kehitys kulkee vääjäämättä kohti pääkaupunkiseudun yhdistymistä.

Tämä avasi poliittisille toimijoille tilaa myös välineellistää segregaatio omiin tarkoitusperiinsä. Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat sekä asuntoministeri olivat huolissaan segregaatiokehityksen ”yllättävästä voimakkuudesta” ja siitä, että suurimmat ongelmat näyttivät keskittyneen metropolialueelle (HS Kaupunki 10.4.2011 ja HS Mielipide 13.4.2011). Tässä kehyksessä pääkaupunkiseudun muutokset rinnastuivat nyt niihin eurooppalaisiin kaupunkeihin, joista keskustelun alkuvuosina nimenomaan oli haluttu erottua. Metropolialue nähtiin globaalina kilpailijana muiden metropolien rinnalla. Keskustelussa vilisivät sanat ”yhteinen tahtotila”, ”globaalit muutokset” sekä ”kilpailu”. Kilpailu merkitsi toisaalta koko metropolialueen kilpailukykyä, mutta myös pääkaupunkiseudun kuntien välistä kilpailua hyvistä veronmaksajista.

Kilpailukyvyn hinta: segregaatio koulujen ongelmana

Kun segregaatio oli poliittisella tasolla nostettu pääkaupunkiseudun hallinnalliseksi haasteeksi, siihen liittyvien kysymysten kirjo laajeni. Vuosina 2010–2013 huoli kohdistui erityisesti kouluihin, joissa segregaatiokehityksen todisteita olivat heikentyvät oppimistulokset alueilla, joissa oli paljon maahanmuuttajia sekä vuokrataloja. Koulujen tilanteesta oli toki esitetty mielipiteitä jo 2000-luvulta lähtien, mutta niiden yhdistyminen segregaatioon ja maahanmuuttokysymykseen lisääntyi vasta myöhemmin.

Sosioekonomisen eriytymisen aiheuttamaa kehämäistä heikentymistä näytti osin selittävän vapaa kouluvalinta, joka yhdistyi alueen maineeseen. Kouluja tarkasteltiin yhä enemmän niiden ”vetovoimaisuuden” kautta. Pääkirjoituksessa (HS 25.1.2012) vilahti kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta tuttu termi ”valkoinen pako”, ja osa keskustelijoista oli sitä mieltä, että pääkaupunkiseudulle oli tietoisesti annettu muodostua alueita, joissa oli keskittymä maahanmuuttajia ja kaupungin vuokra-asuntoja. Tutkimuskirjallisuuden mukaan tästä seuraa kantaväestön poismuutto, joka entisestään kiihdyttää alueen kurjistumista. Samalla esiin nousi ongelmallinen kysymys siitä, sallitaanko koulujen väliset julkiset vertailut ja ”huonojen” alueiden nimeäminen vai tuotetaanko näin huonomaineisia alueita.

Koska aineistoni ei kata lokakuun 2013 jälkeen ilmestyneitä uutisointeja eikä mielipidekirjoituksia, voi vain todeta, että keskustelu tuskin on tyrehtynyt. Olen tässä esittänyt pintapuolisen raapaisun keskusteluun ja siihen, miten esimerkiksi tutkijoiden välinen kiista avasi tilaa poliittisille toimijoille. Alun perin kansainvälisten esimerkkien kautta tutuksi tullut segregaatio vakiintui suomalaiseen keskusteluun ajan myötä. Tämä johtui osin siitä, että tutkimustulokset olivat ristiriitaisia, mutta myös siitä, että itse käsite oli poliittisesti käyttökelpoinen.

26.08.2016

Terhi Esko