06/2017: Julkisen ja yksityisen rajapinnassa ennen ja nyt

Viime kesänä länsimaailmassa tapahtui yksi ihmisten tilankäyttöä näkyvästi mutta ilmeisen hetkellisesti mullistanut ilmiö. Heinäkuun lopulta alkaen mediassa sai kyllästymiseen asti törmätä Pokémon Go -peliä koskeviin uutisiin, katsauksiin ja analyyseihin. Joitain julkisessa tilassa omassa kuplassaan parveilevat pelaajat ärsyttivät – toiset kokivat sen kaupunkitilaa elävöittävänä.

Uudenlainen kaupunkitilaan kietoutuva peli pakotti myös julkisen vallan ja median kartoittamaan sallitun ja kielletyn rajapintaa. Heinäkuussa Poliisi julkaisi tiedotteen asiasta, ja Yle tiedusteli poliisilta tarkempia ohjeita siihen, missä paikoissa pelaaminen voidaan sallia. Ylen haastattelema poliisi rakensi argumenttinsa pitkälti sen varaan, miten erilaisten paikkojen julkisuus määrittelee pelaamisen sallittavuutta.

Artikkeli herätti ajankohtaisuutensa ohella nimenomaan historiallisia mielleyhtymiä. Käsitettä julkinen paikka näet käytettiin suomalaisessa sanomalehdessä ensi kerran, vuonna 1798, nimenomaan kaupunkitilaan liittyneeseen pelin kieltämisessä. Turun maistraatti julkaisi tuolloin Åbo Tidningar -lehdessä kuulutuksen, jossa se paheksui etenkin vanhojen ja nuorten miesten tapaa kokoontua kaupungin kaduille ja jokirantaan. Nämä käyttäytyivät äänekkäästi, ja osa myös häiritsi kaupunkilaisten rauhaa pelaamalla seinäkillinki-nimistä peliä rakennusten seiniä ja aitoja vasten.

Mistä historiallisista kehityskuluista yksityisen ja julkisen tilan kahtiajako kumpuaa, ja miksi se on saavuttanut niin keskeisen aseman kulttuurissamme? Julkisessa keskustelussa tämän vaikutusvoimaisen käsiteparin historiallista alkuperää ei juurikaan näe pohdittavan. Sen sijaan, alkuaan sosiologiassa, sittemmin myös ihmismaantieteessä ja historiantutkimuksessa tähän käsitepariin kietoutuva kysymyksenasettelu on noussut voimallisesti esiin 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien.

Panu Savolainen tutki väitöskirjatutkimuksessaan fyysistä kaupunkitilaa ja aikalaisten tilakokemusta 1700-luvun teksteissä ja aikalaiskäsitteissä.

Siinä missä julkisuutta ja yksityisyyttä käsittelevässä historiantutkimuksen keskustelussa näitä käsitteitä on tarkasteltu varsin laajalti, niihin liittyvä tilallinen näkökulma on ollut jokseenkin marginaalissa. Itse käsitepari juontuu jo antiikista, mutta vasta 1600-luvulta alkavassa kehityksessä voidaan hahmottaa tähän käsitepariin liittyvät modernit tilalliset merkitysyhteydet.

Tutkin väitöskirjassani Teksteistä rakennettu kaupunki – Julkinen ja yksityinen tila turkulaisessa kielenkäytössä ja arkielämässä 1740–1810 tämän keskeisen käsiteparin ja sen tilallisten merkitysten näytäytymistä yhdessä pohjoiseurooppalaisessa keskikokoisessa kaupungissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tämän pitkäkestoisen prosessin näyttäytymistä yhden keskikokoisen kaupungin arjessa ja tiloissa. Tarkastelin, millä tavoin toisaalta fyysinen kaupunkitila ja toisaalta aikalaisten tilakokemus kuvastui 1700-luvun teksteissä ja aikalaiskäsitteissä.

Historiantutkimuksen yksi suurimmista haasteista liittyy kieleen ja käsitteisiin – pitkän ajan kuluessa tapahtuneisiin merkityssiirtymiin ja merkitysten muutoksiin. Historioitsija ilmaisee, kirjoittaa ja julkaisee oman aikansa kielellä, mutta hän väistämättä operoi tutkimansa aikakauden kielen ja käsitteiden historiallisissa sedimenteissä. Historioitsija on väistämättä useinmiten vain kohtalaisin ennakkotiedoin varustettu muukalainen omituisten kirjoitettujen jälkien keskellä. Hänen tutkittavakseen on lähes aina päätynyt varsin satunnainen otanta menneisyydestä säilynyttä aineistoa.

Mitä merkitystä yhdellä 1700-luvun keskikokoisella kaupungilla, satojen kaltaistensa joukossa, sitten on historiantutkimukselle? Väitän, että paljonkin, sillä 1600-luvun lopun ja 1700-luvun uudenlaisen julkisuuden ilmiöitä – kahvihuoneita, katuvaloja, assemblée-tanssiaisia, sanomalehdistön syntyä, ja monia muita ilmiöitä – on tarkasteltu ennen kaikkea aikakauden suurkaupunkien näkökulmasta.

Keskikokoisten kaupunkien tutkimuksen merkitys kuvastuu vaikkapa kahvihuoneissa. Tämä Lähi-idästä omaksuttu instituutio kehittyi 1600-luvun lopun Lontoossa poliittisen seurustelun ja keskustelun areenaksi, uudenlaisen julkisuuden näyttämöksi. 1700-luvun Euroopan suurkaupunkien kahvihuoneissa luettiin lehtiä, käytiin debattia, juotiin kahvia ja muita juotavia – sekä tupakoitiin runsaasti.

Turun ensimmäinen kahvihuone avasi ovensa keväällä 1743. Sen muutaman viikon mittainen tarina kuvastaa kiinnostavasti sitä, miten Tukholmasta omaksuttu uutuus ei aivan heti saanut turkulaisia puolelleen. Vain pari viikkoa kahvihuoneen avattuaan joutui säämiskäntekijä Wilhelm Petter Gelhard maistraatin kuultavaksi, sillä ylioppilaat olivat pelanneet uhkapelejä ja juoneet paloviinaa kahvihuoneella yökaudet. Gelhard lupasi suitsia kahvihuoneen menoa, mutta se katoaa tämän jälkeen lähteistä. Hän kaiketi siirtyi pysyvästi säämiskäntekijäksi ja jätti kyseenalaisen sivuelinkeinonsa. Gelhardin kahvihuone monine seuraajineen kuvastaa sitä, että nämä metropolien poliittisten keskustelujen näyttämöt olivat pienemmissä kaupungeissa varsin tavanomaisia, usein sivuelinkeinona ylläpidettyjä anniskelupaikkoja. Yhteinen käsite – kahvihuone, kaffehus, coffee house – kuitenkin kuvastaa instituution ja ilmiön ylirajaisuutta kaikkialla 1700-luvun Euroopassa.

Tutkimukseni tuo esiin jo aiemmin tunnetun julkisen ja yksityisen kahtiajaon puuttumisen tai toissijaisuuden 1700-luvun tilallisessa kulttuurissa. Jo aikaisemmassa tutkimuksessa on tuotu esiin tämän kahtiajaon modernin ymmärrystavan soveltumattomuus 1800-lukua edeltävän maailman historialliseksi tulkintakehykseksi. Liian usein tämän kahtiajaon poissaolo, tai vasta muotoutumassa oleva hahmo, on kuitenkin tulkittu siten, että varhaismodernien kaupunkien tilalliset rajapinnat olisivat olleet sumeita tai epäselviä.

Kun tutkimuksen näkökulma hahmotellaan aikalaiskäsitteiden ja -kielenkäytön lähtökohdasta, tämä epäselvä tai sumea kuva kaupunkitilasta osoittautuu kyseenalaiseksi. Itse asiassa 1700-luvun turkulaiset hahmottivat kaupunkinsa tilallisia ja ajallisia rajapintoja hyvinkin selkeästi. Aikalaiskieleen ja -käsitteisiin etsiytyvä lähestymistapa tuo esiin rikkaan kirjon tapauskohtaisia tilallisia luonnehdintoja. Vuoden 1734 laissa ja turkulaisissa teksteissä käsite yleinen tai yhteinen, allmän, oli yleisin tilaan liittyvä käsite, mutta useammin tilallisuuden hahmottamiseen käytettiin toisia käsitteitä sekä tapauskohtaisesti muotoiltuja ilmaisuja. 1700-luvun ihmisten tilakokemus ei ollut sumea, vaikka yksityisen ja julkisen käsitteet olivatkin tilallisessa merkityksessään läsnä vasta hiljaisina signaaleina.

Nimenomaan käsitteet kytkevät tutkimukseni myös nykyhetkeen ja tämän päivän keskusteluihin. 1700-luvun Ruotsin tavanomaisin tilallinen käsite yleinen on vaipunut taka-alalle, ja sen tilalla puhutaan nykyään julkisesta ja puolijulkisesta. Meillä on toki yleisiä käymälöitä ja Ranskassa sanotaan, että viimeinen jäänne yleisestä tilasta on omakotiasujien velvollisuus puhdistaa talonsa edustalla kulkeva jalkakäytävä siellä jokseenkin satunnaisesta lumesta.

Historiantutkimuksen tehtävä on perustutkimuksen itsestään selvän arvon ohella herättää tietoisuus siitä, miten nykyisyytemme on rakentunut. Julkisen tilan intressiristiriidat eivät ole uusi asia. Kaupunkiyhteisöjen erilaisten ryhmien ja julkisen vallan välillä on aina käyty debattia siitä, kenelle julkinen tila kuuluu ja mitä siellä saa tehdä. Lähinnä käsitteet ja niiden merkitykset muuttuvat pitkäkestoisessa ajan virrassa.

29.06.2017

Panu Savolainen

05/2017: Makasiinin rauniot ovat aitoa kaupunkihistoriaa

Kiinteistövirasto on ilmoittanut taas kerran, että Töölön tavara-asemasta jäljellä oleva makasiinikatkelma on hävitettävä tarpeettomana ja haitallisena. Tänä vuonna virasto perusteli kantaansa raunioiden myrkyllisyydellä ja sillä, että makasiinit ”ovat hankaloittaneet Töölönlahden suunnittelua lähes 20 vuotta”. Arkkitehti kertoi luoneensa häneltä tilatun teoksen, tiilisen kuopan, raunion (!) muistomerkiksi.

Helsingin Sanomien jutun (22.4.) mukaan rauniot ”aiotaan raivata pois”, mikä ei vastaa todellisuutta niin kauan kuin rakennusjäänne on suojeltu. Pääkirjoitustoimittaja (HS 23.4.) oletti raunioiden puolustajien unohtaneen, että kyse oli rakennuksissa olleen kansalaistoiminnan puolustamisesta.

Emme ole unohtaneet, mistä Töölön tavara-aseman makasiinin raunioissa on kyse. Rakennukset ovat merkittävä osa Helsingin ja Suomen teollistumisen ja kaupungistumisen historiaa.

Tavara-asema oli keskeinen osa kuljetusketjua Suomen suurimmasta tuontitavaran satamasta, Eteläsatamasta, maan muihin osiin. Tuontitavaroihin kuului niin koneita, instrumentteja kuin ylellisyystavaroitakin.

Tuonti liitti Suomen osaksi Euroopan talouden ja tekniikan historiaa ja kansallisvaltioiden rakentamista. Konttikuljetusten yleistyttyä merirahdissa 1970-luvulla seuraukset näkyivät monissa Euroopan kaupungeissa, joissa entisistä rautatie- ja satama-alueista on luotu uudenlaisia kaupunkimiljöitä. Historian läsnäolo antaa alueelle identiteetin. Ilman makasiinin rauniota Töölönlahden alue voisi olla missä tahansa.

Makasiinin rauniot tulee säilyttää. Kansalaistoiminta oli paikan loppuvaihe. Säilyttäminen on tärkeää rakennusten kaupunkihistoriallisten merkitysten suojelemiseksi. Keksittyjen tarinoiden kuten Helsingin keskustakirjaston sivistykseen epämääräisesti viittaavan Oodi-nimen sijasta on tärkeää kertoa todellisesta menneisyydestä. Makasiinin rauniot ovat aitoa kaupunkihistoriaa.

Makasiinikatkelma vahvistaa kuvaa Suomesta modernina eurooppalaisena maana, joka ei unohda historiaansa vaan arvostaa sitä osana tulevaisuuden rakentamista.

22.5.2017

Anja Kervanto Nevanlinna

 Kirjoitus on hieman tiivistettynä julkaistu Helsingin Sanomien Mielipideosastolla 17.5.2017

04/2017: Ilmoittautuminen Kaupunkitutkimuksen päiville on avattu!

Elämme kaupunkien aikaa. Millaisia ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan kaupunkeihin vaikuttavat voimat ja nämä kaupunkeja muokkaavat ilmiöt?

Kaupunkitutkimuksen päivät järjestetään viidennentoista kerran 27.-28.4.2017 Tieteiden talolla Helsingissä, teemalla ’Kaupunkien aika’.

Päivien työryhmä- ja esityshauissa saimme ennätysmäärän ehdotuksia – kiitos niistä! Laaja ja monipuolinen päivien ohjelma on nyt julkistettu, joten on aika ilmoittautua mukaan!

Osallistumismaksut:
30 euroa järjestävien seurojen jäsenet
45 euroa ei-jäsenet
10 euroa perustutkinto-opiskelijat
+ 5 euroa torstain 27.4. iltavastaanotto

Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla osallistumismaksu Tutuseuran Holvi-nettikaupassa: https://holvi.com/shop/Tutuseura Muistathan mainita ne työryhmäsessiot, joihin haluat osallistua, jotta voimme arvioida osallistujamääriä – kiitos!

Ja huomaathan myös, että torstain iltavastaanotolle on erillinen ilmoittautuminen, mutta voit nettikaupassa kätevästi valita osallistumisen sekä päiville että vastaanotolle.

Huom! Ilmoittautuminen päättyy 24.4. mutta se saatetaan sulkea jo aiemmin jos paikat täyttyvät, joten älä jätä ilmoittautumista viime tippaan..!
Jos ilmoittautumisen kanssa on ongelmia, ole hyvä ja ota yhteyttä: tutuseura@gmail.com.

Nähdään Kaupunkitutkimuksen päivillä!

www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net

03/2017: Mitä katu merkitsee -paneelikeskustelu

Suomen Kaupunkitutkimuksen Seura järjestää yhdessä Helsinki-Seuran kanssa katu-aiheisen paneelikeskustelun Kaupunkisuunnittelumessuilla 12.5.2017 klo 14-16.

Katu, tie, kuja, tori, aukio vai kaupunginosa ?

Kuinka moni kertoo asuvansa Kampissa jos hän asuu Fredan tai Lönkan varrella? Keskikaupungin vanhoissa kaupunginosissa asuva voi olettaa Fredrikinkadun tai Lönnrotinkadun olevan kysyjälle sijainniltaan tuttuja.

Jollei tämäkään auta vaan joutuu lisäkysymyksiin vastaamaan, ei kysyjä todennäköisesti tunne juuri lainkaan kaupunkia. Kamppi kaupunginosana on varmaankin vielä vieraampi, missä kulkee Kampin rajat ?

Ehkä on helpompi vastata kaupunginosan tarkkuudella jos se on uudempi, Munkka tai Kondeka, siis Munkkiniemi tai Kontula. Silloin ei edellytetäkään, että kysyjä tuntee kaupunginosan tiet ja kujat nimeltä.

Kadusta muodostuu tärkeä osa identiteettiä mikäli sen varrella asutaan kauan, koko lapsuus ja nuoruus. Joskus jopa vuosikymmeniä. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, että vanhoja, perinteisiä nimiä muutetaan. Onneksi Helsinki ei olekaan kovin innostunut tällaisista nimenmuutosehdotuksista. Vieläkin joutuu tarkentamaan, ”entinen Kampinkatu”. Kadulla ja sen nimellä on merkitystä.

Mitä katu merkitsee kaupungissa? -panelistit 

Kansatieteen professori Pia Olsson Helsingin yliopistosta on käyttänyt muistitietoja ja muistiin perustuneita kyselyjä kaupunkitutkimuksissaan.  Kaupungissa ja kaupunkilaisissa häntä kiinnostavat paikkoihin ja katuihin liitetyt kokemukset ja merkitykset.

Arkkitehti ja dokumenttielokuvaohjaaja Georg Grotenfelt on ollut Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurihistorian opettajana ja puurakentamisen professorina. Hän on omassa arkkitehtitoimistossaan vuodesta 1980 mm. uudistanut puurakentamisen perinteitä. Elokuvissaan hän on tarkastellut mm. kansallisia mentaalisia maisemia.

Kaupunkimaantieteilijä Heli Ponto väittelee Helsingin yliopistossa elokuussa nuorten paikkakokemuksista kaupungissa. Hän on tutkinut myös tietointensiivisiä tiloja kaupunkisuunnittelun ja talousmaantieteen näkökulmasta. Häntä kiinnostaa henkilökohtaisten merkitysten muodostuminen katutilassa.

Panelin puheenjohtajana on Helsinki-Seuran puheenjohtaja Martti Helminen. Hän on työskennellyt pitkään Kaupunginarkistossa historiantutkijana, ja hän on erityisen kiinnostunut suuriruhtinaskunnan aikaisesta Helsingistä ja toisen maailmansodan ajasta pääkaupungissa. Monet kaupungin historiaa koskevat näyttelyt ovat tukeutuneet hänen tutkimuksiinsa.

***

Kaupunkisuunnittelumessut järjestetään Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston näyttelytila Laiturissa osoitteessa Narinkka 2.

Messut on suunnattu kaikille meille kaupunkilaisille – niin ammattilaisille kuin asukkaille. 27 messuosastolla esitellään erilaisia näkemyksiä ja keskustelun herättäjää. Mukana on niin julkishallinnon, yliopistojen, oppilaitosten, järjestöjen sekä muiden yhteisöjen näkökulmia ja ratkaisumalleja. 

Messuosastot

1. Helsinki 3D+ / Helsingin kaupunki
2. Helsinki Smart Region / Uudenmaan liitto
3. Infratodellisuus / Sito Oy
4. Kadun varret muutoksessa – Raide-Jokeri muokkaa kaupunkikuvaa /
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, aluetoimistot
5. Katu, kaupunkielämän sydän /Aalto Living +
6. Katujen tyylit tutuiksi / Helsingin kaupungin rakennusvirasto, arkkitehtuuriosasto
7. Kaupungin nimet / Nimistötoimikunta, Helsingin kaupunki
8. Kaupunkibulevardit Helsingissä / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
9. Kaupunkipyöräjärjestelmä laajenee / HKL
10. Kohtaamisten kampusaukio – Arabia / Metropolia AMK
11. Kohtaamisten kampusaukio – Myllypuro / Metropolia AMK
12. Kävelykeskustan periaatesuunnitelma / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
13. Laajasalon kaupunkibulevardi / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, itäinen tsto        14. Lähiö vuonna 2100 / Helsingin kaupungin lähiöprojekti
15. Mechelininkadun peruskorjaus / Helsingin kaupungin rakennusvirasto
16. Minne haluaisit pyöräpysäköintiä?  / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
17. Raide-Jokeri – Raiteilla Itäkeskuksesta Keilaniemeen  / Raide-Jokeri -projekti
18. Ratikka Helsingin katukuvassa / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, liikennejärjestelmätoimisto
19. Teollisuuskadun akseli  / Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

20. Teollisuuskadun kehittäminen  / Aalto-yliopiston arkkitehtuuriopiskelijat
21. Teollisuuskadusta Vallilan esplanadi  / Urban Helsinki
22. Tiederatikka 2025  / World Student Capital
23. Unelmoi aukio!  / Helsingin kaupungin rakennusvirasto
24. Vihreä selkäranka / Helsingin ja Uudenmaan arkkitehdit SAFA
25. Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa / Dodo ry
26.  Ääniä hyvän ilman Helsingistä / Helsingin kaupungin ympäristökeskus
27.  3D-projektit osana 3D-Internetiä  / Sova3D Oy

Kaupunkisuunittelumessujen koko ohjelma: http://laituri.hel.fi/nayttelyt/287

02/2017: CFP: Kaupunkien aika – Kaupunkitutkimuksen päivät 2017

Esitelmäkutsu/Call for Papers: Kaupunkitutkimuksen päivät Helsingissä 27.-28.4. 2017

Tieteellisten seurojen (Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Yhdyskuntasuunnittelun seura ja Suomen kaupunkitutkimuksen seura) järjestämien 15. Kaupunkitutkimuksen päivien teemana on Kaupunkien aika. Päivät järjestetään Tieteiden talolla 27.-28.4.2017. Päivät keräävät yhteen laajasti kaupunkitutkimuksen ystäviä ja asiantuntijoita pohtimaan monitieteisesti kaupunkien uusia ilmiöitä ja ongelmanratkaisuja.

Päivien työryhmien esitelmäkutsu/call for papers on avattu. Ehdotuksia voi lähettää 12 eri työryhmään viimeistään 7.3.2017 mennessä. Lisäksi erilliseen case-sessioon on ilmoittautuminen etukäteen, vaikka siihen ei jätetä abstraktia. Esitelmien abstraktit (noin 200 sanaa) pyydetään lähettämään suoraan työryhmien puheenjohtajille. Työryhmiin hyväksytään esityksiä esimerkiksi valmiista tai tekeillä olevista tutkimuksista ja hankkeista, opinnäytetöistä sekä yleisempiä keskustelunavauksia. Järjestävät seurat toivottavat tervetulleiksi nykyisyyttä, historiaa ja tulevaisuutta koskevia esityksiä. Myös tieteen ja taiteen rajoja rikkovat esitykset ovat tervetulleita.

Ilmoitus ehdotuksen hyväksymisestä lähetetään esittäjille 21.03.2017 mennessä. Työryhmäkuvaukset ja lisäinformaatiota on päivien kotisivuilla: http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net/tyoryhmat

The theme of the multidisciplinary Urban Studies Days focuses on the ”Time of Cities”. The two-day event will take place at the House of Sciences and Letters on the 27th-28th April 2017. Abstract proposals (200 words) to the sessions should be sent directly to the session organisers by the 7th of March 2017. The participants will be notified about the acceptance of proposals by 17th March 2017. More information: http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net/english/

Tervetuloa/Welcome!

Kaupunkitutkimuksen päivien 2017 tieteellinen toimikunta

Lisätietoja:

Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
FM Hazel Salminen, pääsihteeri, toimisto@futurasociety.fi
dos. Osmo Kuusi, puheenjohtaja, osmo.kuusi@utu.fi