Teknologia on ympäristömme muokkaamista käyttökelpoiseksi. Se on yhdyskuntarakenteita ja -teknisiä verkostoja; rakennuksia joissa asumme ja työskentelemme; laitteita joita käytämme ruumiimme jatkeina ja joilla siirrymme paikasta toiseen reaalisesti ja virtuaalisesti…
Teknologia vapauttaa. Esimerkiksi henkilöauto on vapauttanut meidät liikkumaan nopeammin ja mukavammin. Se on mahdollistanut pendelöintiin perustuvan elämäntyylin, jossa kohtuullisen työmatka-ajan ja –kustannusten puitteissa voidaan yhdistää työ kaupungissa ja asuminen maalla. Mutta teknologia myös vangitsee. Yksityisautoiluun perustuva elämäntapamme on johtanut yhdyskuntarakenteiden hajautumiseen, missä autolla liikkumisesta on tullut myös välttämättömyys. Alueelliset väestöntiheydet julkisen liikenteen kannattavuudelle jäävät riittämättömiksi, etäisyydet palveluihin kasvavat, ja näin perheet tarvitsevat arkensa järjestämiseen usein vähintään kaksi autoa. TKK:n Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa (YTK) on meneillään tutkimushanke (kumppanina SYKE, Ympäristöklusterin Ekotehokas yhteiskunta –ohjelma) jossa tarkastelemme tällaista kaupunkirakenteen ’autoriippuvaisuutta’ ja kehittelemme vaihtoehtoja sille (ks. .
Auton keksiminen ja kaupunkirakenteen asteittainen mukauttaminen siihen ilmentää, miten uuden teknologian käyttöönotto ja yleistyminen johtaa yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin, joissa teknologia käyttää myös meitä. Teknologian käytettävyys meille merkitsee myös meidän käytettävyyttä teknologialle, kun teknologiset innovaatiot vakiintuvat niitä ylläpitäviksi teknologisiksi kulttuureiksi ja poliittis-taloudellisiksi rakenteiksi. Tässä yhteydessä puhutaan ’juurtuneesta teknologiasta’ (embedded technology) joka määrää paljolti myös tulevien ratkaisujen suunnan.
Iso kysymys innovaatiotoiminnan kannalta on, tyydymmekö innovoimaan nykyisten rakenteiden puitteissa vai tavoittelemmeko innovaatioita, joilla nykyiset rakenteet murretaan ja luodaan uusia. Kun nykyisiä hajautuneita kaupunkirakenteitamme tarkastellaan ilmastonmuutoksen haasteen näkökulmasta, nähdään selkeästi tarve nykyrakenteita murtavalle innovatiivisuudelle. Toisin kuin pääministeri Matti Vanhanen on polemisoinut, nykyisentyyppiseen liikenneinfraan tukeutuva sähköauto ei innovaationa ole riittävä vastaus tähän haasteeseen. Se ei ratkaise, miten sen tarvitsema sähköenergia voitaisiin tuottaa puhtaammin, se ei poista liikenneruuhkia, se ei vähennä autoliikenteen tilavaatimuksia suojavyöhykkeineen ja pysäköintialueineen eikä se lisää liikenneturvallisuutta.
Yhdyskuntien ja niissä eletyn arjen kestävyys ja toimivuus edellyttävät autoriippuvaisuudesta vierottautumista. Tämä on erityisen ajankohtaista Helsingin seudulla, missä Greater Helsinki Vision –kilpailun ohjelman mukaan tulisi varautua väestön kasvuun 700 000:lla vuoteen 2050 mennessä. Millaisia yhdyskuntia rakennamme näille ihmisille ja millaiseen liikkumiseen ja energiankäyttöön ehdollistamme heidät yhdyskuntarakenteillamme?
01.02.2009
Raine Mäntysalo