Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran tarkoituksena on edistää suomalaista monitieteellistä kaupunkitutkimusta, toimia tutkijoiden yhdyssiteenä ja lisätä tietoa kaupunkitutkimuksen merkityksestä. Seura myös osallistuu kaupunkitutkijoiden kansainväliseen yhteistyöhön. Lisäksi seura haluaa herättää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua kaupunki- ja aluepolitiikasta, kaupunkien kehityksestä, ja urbaanista kulttuurista. Seura järjestää tutkijatapaamisia, konferensseja ja keskustelutilaisuuksia. Keskeinen keskustelun foorumi ovat vuosittain järjestettävät Kaupunkitutkimuksen päivät.

Det finländska föreningen för stadsforskning vill befrämja multidisciplinär urban forskning i Finland, utgöra en förenande länk mellan forskare och öka medvetandet om stadsforskningens betydelse. Sällskapet deltar i stadsforskarnas internationella samarbete. Ytterligare vill föreningen bidra till en bredare, samhällelig diskussion om stads- och regionalpolitik, urban utveckling och kultur. Föreningen anordnar forskarmöten, konferenser och diskussionstillfällen. Ett centralt diskussionsforum är de årligen återkommande Stadsforskningsdagarna.

The principal aim of the Finnish Society for Urban Studies is to promote interdisciplinary urban research, function as an academic forum for scholars, increase appreciation of urban studies, and actively co-operate internationally in the field. In addition the Society wishes to generate wider discussions on urban and regional policies, on the development of cities, and on urban culture in Finland. The Society organizes symposia, conferences and public discussions, the most important of which is Kaupunkitutkimuksen päivät (Issues of Urban Research Today) organised yearly.

Anja Kervanto Nevanlinna

In the shadow of Eliel Saarinen / Eliel Saarisen varjo (book review/kirja-arvio)

 

Kuukauden kaupunkitutkimuskolumnissa on luettavissa FT Panu Savolaisen kolumni "Julkisen ja yksityisen rajapinnassa ennen ja nyt". 


Liittyminen Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran jäseneksi kannattaa! Seura tarjoaa jäsenilleen monitieteisen foorumin keskustella kaupunkiin liittyvästä tutkimuksesta sekä mm. alennetun osallistumismaksun jokavuotisille Kaupunkitutkimuksen päiville.


Oletko jo maksanut vuoden 2018 jäsenmaksusi? Jos et, nyt on hyvä hetki!



Kaupungin piirteet / Stadens prägel / Outlining a city, toim. / red. / ed. Juha Ilonen. Stiftelsen Pro Helsingfors, Pro Helsinki -säätiö, 2017, 240 s./p. 

***

In the early 20th century, Helsinki was transforming into a modern European big city, Grossstadt. International trends were closely followed in Finland, which was also visible in the urban plans prepared by leading architects such as Eliel Saarinen, Bertel Jung, Lars Sonck, Birger Brunila and Otto-I. Meurman. In terms of visions, the boldest was Saarinen who, inspired by the results of the Greater Berlin Competition of 1910 and financed by the businessman Julius Tallberg, prepared the Greater Helsinki Plan in collaboration with Jung. The plan was published by the Foundation Pro Helsingfors (“For Helsinki”) established by Tallberg in 1917.

  To celebrate its centennial year, the foundation has published the book “Outlining a city” in which the “city” is Helsinki. Its beautification has been one of the foundation’s objectives from the beginning. Juha Ilonen is the editor, photographer and graphic designer of the book, which includes contributions by 22 authors.

  The book is a collection of articles, historical maps, old and new photographs as well as about twenty vignette-like texts. The combination is unusual. For whom the book is intended is unclear. The imposing visual outlook and large size imply that it is a gift book not meant to be read closely. At the same time, the references used in some of the articles suggest a research-based study. However, scientific criteria are not followed in all of the writings. Or is it an art book? No doubt readers who follow urban planning in Helsinki will find a lot of interesting topics in the work.

  The range of subjects covered in the articles is extensive. Besides Saarinen’s Greater Helsinki Plan, the authors discuss the Suomenlinna Fortress, manors, park plans, seafronts, plans for new tower blocks, the transport network and the Helsinki portrayed in documentary films. Evidently urban features do not include the city center and its changes, commerce, work (except factory work), housing areas, or urban life in general.

  The importance of history to the building of a city is addressed in several articles. A little gem among the texts is Rainer Knapas’ study of 19th-century parks and unrealized park plans. Towards the end of the book, the authors offer personal impressions called “essays” but without developing their ideas or connecting them to the themes of the book. They appear random and, in places, repetitive.

  The illustrations are the strength of the book. The large format is particularly gratifying for the presentations of old maps and drawings. Historical photographs illustrate the huge changes. The photos taken by Juha Ilonen for the book reveal poetic characteristics of present-day Helsinki. Double pages with a single large photograph on one page and texts on the opposite page in a small font size are graphically unbalanced. Could the dominance of the images over texts be more clearly demonstrated?

  The totality has remained fragmentary. The train of thought of the authors is difficult to follow due to recurring breaks, as each page contains texts in three languages. The comprehensive vision of the features of the city is not conveyed to the reader.

  The many parts of the book are not connected by the historically formed city or today’s Helsinki, but by the 100-year-old Greater Helsinki Plan, and even then only weakly. Eliel Saarinen casts a long shadow.


*Published in the Finnish Architectural Review, vol. 114, 4/2017.   

***

Moderni eurooppalainen suurkaupunki oli muotoutumassa 1900-luvun alussa. Kun sadantuhannen asukkaan merkkipaalu ylittyi, tarvittiin perustavasti uudenlaisia keinoja ohjata rakentamista. Kaupunkisuunnittelusta tuli välttämätön osa suurkaupungin muutosten hallintaa.

  Kansainvälisiä virtauksia seurattiin Suomessa tarkasti, mikä näkyi kaavasuunnitelmissa, tekijöinä maan johtavia arkkitehteja kuten Eliel Saarinen, Bertel Jung, Lars Sonck, Birger Brunila ja Otto-I. Meurman. Visioissaan rohkein heistä oli Saarinen, joka Suur-Berliini-kilpailun tulosten (1910) innoittamana ja liikemies Julius Tallbergin rahoittamana laati Suur-Helsinki-suunnitelman yhteistyössä Jungin kanssa. Suunnitelman julkisti Tallbergin 1917 perustama Pro Helsingfors -säätiö.

  Satavuotispäivänsä johdosta säätiö on julkaissut kolmikielisen juhlakirjan ”Kaupungin piirteet”, jonka ”kaupunki” on Helsinki. Sen kaunistaminen on alusta saakka kuulunut säätiön tarkoituksiin. Kirjan toimittaja, valokuvaaja ja graafinen suunnittelija on Juha Ilonen, ja kirjoittajia on kaikkiaan 22.

  Kirjaan on koottu pitempiä kirjoituksia, historiallisia karttoja, vanhoja ja kirjaa varten otettuja uusia valokuvia sekä parikymmentä vinjettimäistä tekstiä kirjoittajien suhteesta Helsinkiin.

Yhdistelmä on epätavallinen. Keitä varten kirja on tehty ei ilmene. Näyttävyys ja suuri koko viittaavat lahjakirjaan, jota ei ole tarkoituskaan lukea tarkasti. Lähdeviitteet osassa kirjoituksia voisivat kertoa tutkimukseen perustuvasta kirjasta, jos niissä kaikissa olisi sovellettu tieteellisiä kriteerejä. Vai onko kyse taidekirjasta? Epäilemättä Helsingin kaupunkisuunnittelua seuraavat lukijat löytävät kirjasta kiinnostavia asioita.

  Pitemmissä kirjoituksissa aiheiden kirjo on laaja. Itsestään selvän Saarisen Suur-Helsinki-suunnitelman lisäksi kirjoittajat käsittelevät muun muassa Suomenlinnaa, kartanoita, puistosuunnitelmia, rantoja, uusia tornisuunnitelmia, liikenneverkkoa ja dokumenttielokuvien Helsinkiä. Kaupungin piirteisiin eivät sitä vastoin näytä kuuluvan keskusta ja sen muutokset, kaupankäynti, työ (paitsi tehdastyö), asuinalueet tai kaupunkielämä yleensä.

  Historian merkitystä kaupungin rakentumiselle on käsitelty monessa kirjoituksessa. Pieni helmi niiden joukossa on Rainer Knapaksen tutkielma 1800-luvun puistoista ja toteuttamattomista puistosuunnitelmista. Loppuosan kirjoittajien henkilökohtaiset tunnelmapalaset, ”esseiksi” nimetyt tekstit kuitenkin ilman ajatusten kehittelyä tai liittämistä kirjan teemoihin, vaikuttavat sattumanvaraisilta ja paikoin toisiaan toistavilta.

  Kuvituksessa on kirjan vahvuus. Suuri sivukoko tuo erityisen hienosti esiin vanhat kartat ja piirrokset. Historialliset valokuvat havainnollistavat valtavia muutoksia. Juha Ilosen kirjaa varten ottamat kuvat näyttävät oman aikamme Helsingin runollisia piirteitä. Graafisesti epäsuhtaisia ovat aukeamat, joista toisen sivun peittää yksi suuri kuva ja viereisen sivun teksteissä on käytetty pientä kirjasinkokoa. Voiko kirjoitusten kuville alistettua asemaa tämän selvemmin osoittaa?

  Kokonaisuus on jäänyt fragmentaariseksi. Kirjoittajien ajatuskulkua on toistuvien katkojen takia vaikea seurata, kun samalla aukeamalla on tekstejä kolmella kielellä. Kokonaisnäkemys kaupungin piirteistä – jos kirjan julkaisija, toimituskunta tai kirjoittajat ovat sitä edes tavoitelleet – ei lukijalle välity.

  Kirjan monia osia ei yhdistä historiallisesti rakentunut kaupunki eikä nykyinen Helsinki, vaan satavuotias Suur-Helsinki-suunnitelma, sekin vain ohuesti. Eliel Saarisen varjo on pitkä.

*Kirjoitus on julkaistu hieman tiivistetyssä muodossa Arkkitehti-lehdessä vol. 114, 4/2017.