Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran tarkoituksena on edistää suomalaista monitieteellistä kaupunkitutkimusta, toimia tutkijoiden yhdyssiteenä ja lisätä tietoa kaupunkitutkimuksen merkityksestä. Seura myös osallistuu kaupunkitutkijoiden kansainväliseen yhteistyöhön. Lisäksi seura haluaa herättää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua kaupunki- ja aluepolitiikasta, kaupunkien kehityksestä, ja urbaanista kulttuurista. Seura järjestää tutkijatapaamisia, konferensseja ja keskustelutilaisuuksia. Keskeinen keskustelun foorumi ovat vuosittain järjestettävät Kaupunkitutkimuksen päivät.

Det finländska föreningen för stadsforskning vill befrämja multidisciplinär urban forskning i Finland, utgöra en förenande länk mellan forskare och öka medvetandet om stadsforskningens betydelse. Sällskapet deltar i stadsforskarnas internationella samarbete. Ytterligare vill föreningen bidra till en bredare, samhällelig diskussion om stads- och regionalpolitik, urban utveckling och kultur. Föreningen anordnar forskarmöten, konferenser och diskussionstillfällen. Ett centralt diskussionsforum är de årligen återkommande Stadsforskningsdagarna.

The principal aim of the Finnish Society for Urban Studies is to promote interdisciplinary urban research, function as an academic forum for scholars, increase appreciation of urban studies, and actively co-operate internationally in the field. In addition the Society wishes to generate wider discussions on urban and regional policies, on the development of cities, and on urban culture in Finland. The Society organizes symposia, conferences and public discussions, the most important of which is Kaupunkitutkimuksen päivät (Issues of Urban Research Today) organised yearly.

Anja Kervanto Nevanlinna

Arkistoitu

Omaksi kaupungiksi

 

Mikä tekee kotikaupungista oman kaupungin? Tänä vuonna on 80-vuotista toimintaansa juhlivan Helsinki-Seuran teemana ollut ”Meidän Helsinki”. Toukokuussa Matti Klinge, helsinkiläinen, humanisti ja kaupunkihistorian tutkimuksen edistäjä, puhui Helsinki-Seuran tilaisuudessa omasta Helsingistään. Hän kertoi kortteleista ja taloista, joissa oli eri ikäisenä asunut, ja sijoitti näin omia elämänvaiheitaan Helsingin kartalle.

Tämä toi mieleeni Henrik Tikkasen (1924–1984) osoitetrilogiaksi kutsutun kirjasarjan, joista erityisesti kolmas, ”Mariankatu 26”, käsitteli henkilökohtaisten draamojen lisäksi hieman myös niiden kehyksiä, kaupunginosia. Ennen osoitekirjoja Tikkanen tunnettiin taitavana piirtäjänä, jonka notkeaa tussiviivaa sai ihailla Hufvudstadsbladetin ja Helsingin Sanomien sivuilta. Hänen kuvistaan piirtyivät näkyviin helsinkiläisten arki, miljööt ja kaupunkikulttuuri. Tikkasen omaelämänkerrallisista romaaneista sitä vastoin välittyi tuoreeltaan luettuna raadollisempi, henkilökohtaisempi ja hämmentävästi fiktiota muistuttava urbaanisuus, joka ei rajoittunut Helsinkiin.

Puisto
Luxembourgin puisto Pariisissa 2014. Kuva: AKN.

Toinen kaupunkihistorian näkökulmaan liittyvä elämäkerta, jonka löysin Klingen esityksen jälkeen, on ranskalaisen filosofin ja sosiologin Edgar Morinin (s. 1921) tänä keväänä julkaistu ”Mon Paris, ma mémoire”. Morin kertoi elämästään ja historiallisista muutoksista Pariisin asuntojensa sijaintien kautta. Hänen näkökulmansa ei henkilökohtaisuudestaan huolimatta ollut yksityinen vaan vahvasti yhteiskunnallinen. Morinin pariisilaiskaupunginosat kiinnittyivät hänen intellektuaalisen elämänsä vaiheisiin ja hänen poliittiseen sitoutumiseensa.

Morinin Pariisi on kaikkien hänen yli yhdeksän vuosikymmenensä ajan ollut monta. Isän siirtolaistausta, Morinin sota-ajan toiminta salaisessa vastarintaliikkeessä, sodan jälkeinen poliittinen aktiivisuus ja Algerian sodan merkitys, tutkimusprojektit, kymmenien kirjojen kirjoittaminen, yhteistoiminta monenlaisten ryhmien ja yksilöiden kanssa Ranskassa ja muualla – kaikki kutoutui Morinin Pariisi-kirjassa yhteen hänen henkilökohtaisten valintojensa ja elämänsä kanssa. Morin käsitteli myös omien kaupunginosiensa uusiutumista rinnan ranskalaisen yhteiskunnan rakenteellisten muutosten kanssa. Kokonaiskuva Morinista oli samalla kaleidoskooppimaisen monipuolinen kuva modernin Pariisin historiasta ja nykyisyydestä.

Matti Klingen Helsinki muistutti enemmän Edgar Morinin Pariisia kuin Henrik Tikkasen Helsinkiä. Kotikaupunki ei Klingelle eikä Morinille ollut ensisijassa yksityinen kokemus. Kumpikin kuvasi omaa kaupunkiaan niiden yhteisöjen kautta, joihin oli eri aikoina kuulunut. Kotitalo ja kotikatu olivat kiintopisteitä, joiden ympärille rakentuivat lukuisien muiden paikkojen verkostot, jokaiselle yhteisölle omanlaisensa, lopulta kenties koko kaupunki. Kouluikäisen verkostossa kotikaupunki oli toisenlainen kuin nuoren parin verkostossa myöhemmin, ja molemmat erosivat emeritusprofessorin kotikaupungista. Jotkut paikat olivat silti myös samoja.

Omaksi kaupungiksi kotikaupunki kasvaa, kun eri yhteisöjen kautta muodostuneet verkostot kutoutuvat yhä kiinteämmin yhteen. Alkujaan erillisistä verkostoista rakentuu vähitellen, pitkän ajan kuluessa, oma ainutkertainen kokonaisuus. Edgar Morinin mukaan hänen nykyinen lähiympäristönsä Montparnassen ja Luxembourgin puiston tuntumassa on tiivistymä hänen omasta Pariisistaan, elämänilon ja tulevaisuususkon vahvistus. Oma kaupunki on osa kaupunkilaisen identiteettiä.

22.6.2014

Anja Kervanto Nevanlinna