Kuukauden kaupunkitutkimuskolumni

Silja Laine

Arkistoitu

Osallistavaa kaupunkisuunnittelua eurooppalaisittain

 Silja Laine on Suomen kaupunkitutkimusseuran hallituksen varajäsen ja toimii maisemantutkimuksen yliopistonlehtorina Turun yliopiston Porin yksikössä.

Hankkeiden varassa tapahtuva toiminta saa usein osakseen arvostelua lyhytjänteisyydestään, mutta joskus pyrähdyksetkin uusien asioiden pariin voivat olla antoisia. Olin yliopiston (Turun yliopiston Porin yksikkö) edustajana mukana Euroopan unionin URBACT-ohjelman SURE-hankkeessa, jonka tavoitteena oli kehittää osallistavan kaupunkisuunnittelun työtapoja. Hanketta koordinoi Porin kaupunkisuunnitteluosasto ja se, että olin mukana hankkeessa, kertoo siitä, että Porin kaupunki on ottanut avosylin yliopistokeskuksen mukaan erilaisiin hankkeisiin.

Hankkeeseen osallistui Porin lisäksi seitsemän eurooppalaista kaupunkia (Eger Unkarissa, Komotin Kreikassa, Gerorgheni Romaniassa, Ottignies-Louvain-la-Neuve Belgiassa, Dun Laoghaire Rahtdown Irlannissa, Larnaca Kyproksella ja Albacete Espanjassa). Kaupungit oli valittu niiden koon mukaan (20 000–185 000 asukasta), ja jokaisesta kaupungista oli valittu yksi kehityskohde (target area).

Hankkeen paras anti oli niinkin itsestään selvässä asiassa kuin verkostoitumisessa, sekä toisten kaupunkien kanssa että omissa yhteisöissä. Tällä kertaa verkostoituminen ei tarkoittanut kuitenkaan ainoastaan saman alan ihmisten yhteydenpitoa, vaan nimenomaan sektorirajojen yli ulottuvaa toimintaa ja vuoropuhelua. Jokaisessa kaupungissa muodostettiin tukiryhmä, joka oli mahdollisimman laaja-alainen. Porissa tukiryhmään kuului sekä alueen (Karjarannan kaupunginosa) asukkaita ja yrittäjiä, kunnallispoliitikkoja, kaavoittajia, viherosaston ja liikennesuunnittelun väkeä että kolmannen sektorin ja oppilaitosten edustusta. Eri kaupunkien tukiryhmissä koostumus hieman vaihteli, mutta kyseessä oli taatusti laaja-alaisin hanke, jossa olen kuunaan ollut. Porissa asukkaiden osallistamiseen suhtauduttiin alussa ehkä melko skeptisesti. Alueen ihmiset kuitenkaan saatiin mukaan, mutta merkittävää oli myös, että kaupungin eri hallintokuntien edustajat kokoontuivat saman pöydän ääreen.

Me tukiryhmän jäsenet verkostoiduimme myös kansainvälisten partnereiden kanssa. Itse pääsin osallistumaan opintomatkalle Irlannin Dun Laoghaireen ja Unkariin Egeriin. Itseäni koskettivat erityisesti Irlannin partnereiden opit: ihmisiä täytyy auttaa auttamaan itseään ja pitämään huolta elinympäristöstään, mutta tämä ei ole mahdollista, ellei hallinto joskus jousta. Irlantilaiset kehottivat hallintotyössä toimivia, erityisesti sosiaalityötä tekeviä ihmisiä toimimaan joustavasti, keksimään uudenlaisia ratkaisuja ja kuuntelemaan kaupunkilaisia, silloinkin kun he tulivat etnisistä ryhmistä, joiden toimintatavat eivät istuneet hallinnon näkemyksiin. Esimerkiksi Irlannin niin kutsutut vaeltajat, ”travellers”, tuottavat liikkuvalla elämäntavallaan kaupunginhallinnolle jatkuvaa päänvaivaa.

Yhteisöviljelmät
Yhteisöviljelmät (Community garden) ovat Shaganaghin kaupunginosan ylpeys Dun Laoghairessa.

Irlantilaiset myös korostivat yhteisön merkitystä. Suomessakin on puhuttu paljon yhteisöllisyydestä, mutta suomen kielessä yhteisöllä tarkoitetaan yleensä enemmän sosiaalisia kuin fyysisiä rakenteita. Irlannista puuttuvat monet pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet, joten kaupunginosien yhteisöille oli sälytetty paljon enemmän odotuksia.

Egerin kauniista kaupungista jäi mieleen ystävällisiä muistoja, mutta ehkä myös se, että erilaisten etnisten ryhmien kanssa toimiminen on eurooppalaisen kaupunkikulttuurin kynnyskysymyksiä. Egerin hanke liittyi kaupungin matkailuun kehittämiseen. Kaupungin kupeessa, hieman keskustan ulkopuolella on viinikellareita, joihin kaivattiin enemmän turisteja, mutta joiden sijainti Szalan, köyhän ja ränsistyneen kaupunginosan, jossa asui romaneja, vieressä koettiin ongelmalliseksi. Me suomalaisetkin tiedämme, että Euroopan romaniväestön köyhyys ja valtaväestöstä poikkeavat elämäntavat asettavat kaupunginhallinnon vaikeiden asioiden äärelle, mutta selvää on, että erilaisten etnisten ryhmien kanssa toimiminen on osallistavan kaupunkisuunnittelun ydinkysymyksiä. Tehtävä ei ole helppo, mutta siltä ei voi myöskään sulkea silmiään. Kun puhutaan osallistamisesta, on hyväksyttävä mukaan kaikki asianosaiset ihmiset, myös ne, joiden kanssa ei aina tiedä, mistä keskustelun aloittaisi: Egerissä meidän oli tarkoitus mennä Szalaan, mutta emme koskaan päässeet perille, sillä bussi teki täyskäännöksen juuri kun olimme tulossa alueelle. Syy ei koskaan oikein selvinnyt.

SURE-hanke
SURE-hankkeen väkeä kuuntelemassa matkaoppaan kertomusta Egerin kaupungin historiasta.

Kaupunkisuunnittelun – tai kaupunkisuunnittelijan – jonka tavoitteena on osallistaa ihmisiä, onkin taivuttava siihen, että mitään ei synny vain rakenteista ja toimintamenetelmistä, kun kyse on ihmisistä, vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä. Osallistamisesta on turha puhua silloin kun valta on rakennusliikkeellä, tai kun pykälät jyräävät ja hallinto ylenkatsoo kansalaisia. Osallistava kaupunkisuunnittelu on demokraattinen toimintamuoto, jossa tavallisellakin kaupunkilaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, mutta silloin asiantuntijan täytyy toimia avoimesti, ehkä tarkistaa omaa asennettaan – ja joustaa.


7.3.2013 Silja Laine


http://www.pori.fi/kaupunkisuunnittelu/sure/julkaisutjaesitteet.html

http://urbact.eu/en/projects/disadvantaged-neighbourhoods/sure/homepage/