Kuukauden kaupunkitutkimuskolumni

Raine Mäntysalo

Arkistoitu

Kaupunkisuunnittelun ja -antropologian kytkentöjä: trading zone

 Raine Mäntysalo 2010

Tekniikan tohtori, arkkitehti Raine Mäntysalo toimii strategisen kaupunkisuunnittelun professorina ja laitosjohtajana Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa (YTK). Hän on Suomen kaupunkitutkimuksen seuran hallituksen varajäsen.

Yhdyskuntasuunnittelun seura, Suomen antropologinen seura ja Suomen Kaupunkitutkimuksen Seura valmistelevat yhteistä symposiumia, joka pidetään 4. toukokuuta 2011 Helsingissä Tieteiden talolla, sopivasti Kaupunkitutkimuksen päiviä edeltävänä päivänä. Otsikkona on Planning for People, mitä lähestytään seuraavien teemojen kautta:

  • arjen ympäristökokemusten ja suunnittelukäytäntöjen välinen suhde
  • suunnitteluinstituutiot vallitsevissa poliittisissa ja kulttuurisissa todellisuuksissa
  • tutkimusvälineet osallistumisen ja paikallisten konfliktien kysymyksiin tarttumiseksi.

(http://ytk.tkk.fi/fi/koulutus/valikoima/seminaarit/planning_for_people/)

Alustajiksi on kutsuttu kolme kansainvälistä ja kolme suomalaista tutkijaa niin, että saadaan dialogisia asetelmia kaupunkisuunnittelun ja kaupunkiantropologian tutkimusnäkökulmien välillä – ja luodataan mahdollisuuksia uusille poikkitieteisille tutkimusteemoille. Tilaisuuden järjestämistä koordinoivat Timo Heikkinen ja Eeva Berglund. Kaupunkitutkimuksen kannalta symposiumi on mitä relevantein.

Omassa tutkimuksessani olen viime aikoina törmännyt antropologiseen näkökulmaan erityisesti Peter Galisonin ’trading zone’ –käsitteen kautta. Tällä käsitteellä Galison pyrkii hahmottamaan, miten eri disipliinien ja tieteen teon alakulttuurien välillä on syntynyt paikallisia ”alustoja” ja ”infrastruktuureja” tiedon ja palvelusten keskinäiselle vaihdolle niin, että tutkijat, jotka pohjimmiltaan ymmärtävät toisiaan huonosti eivätkä jaa paradigmaattisia perusolettamuksia, kuitenkin kykenevät toisiaan hyödyttävään yhteistyöhön ja yhteisiin saavutuksiin.

Trading zone on ikään kuin yksinkertaistettu kieli, jonka avulla omaa toimintaa, joka muutoin on käsitteellisesti eriytynyttä, voidaan sopivasti paketoida toisten osapuolten ymmärrettävään ja hyödynnettävän muotoon. Galison tekee tässä rinnastuksen lingvististen antropologien tutkimuksiin eri kulttuurien kohtaamisista ja yhteiselosta (esim. britit kolonialismin aikaan Rhodesiassa ja Jamaikalla). Näissä kohtaamisissa on syntynyt keskinäisen vaihdon käytäntöjä, vaikka vaihdetut objektit ja ylipäätään vaihto toimintana saavat eri merkityksiä eri kulttuureja edustaville osapuolille. Vaihdon mahdollistamiseksi on luotu eri kulttuurien ja kansojen välille ensin keinotekoisia, rakenteellisesti ja käsitteellisesti yksinkertaisia pidgin-kieliä, jotka joissain tapauksissa ovat myöhemmin kehittyneet ”luonnollistuen” varsinaisiksi äidinkieliksi, kreoleiksi, kuten Rhodesian englanti ja Jamaikan englanti.

Ajatus tällaisesta trading zone –alustasta on kiehtova myös kaupunkisuunnittelun monitoimijaista ja –kulttuurista yhteistyötä ajatellen. Onko mahdollista luoda kaupunkisuunnittelun paikallisille vuorovaikutusareenoille sellaisia trading zoneja, jotka mahdollistavat riittävän koordinaation eri toimijoiden välille – ilman habermasilaista vaatimusta yhteisestä konsensuksesta ja elämismaailmallisesta yhteisten arvojen ja käsitysten perustasta? Christer Gustafsson on soveltanut käsitettä onnistuneesti rakennussuojelun kentällä Hallandin mallissaan, josta hän raportoinut tuoreehkossa väitöskirjassaan (Gustafsson 2009). Gustafsson kuvaa, miten 1990-luvun alun laman kourissa Hallandin alueella museoviranomaiset, paikallishallinto, rakennusalan ammattijärjestöt, rakennusfirmat ja alan kouluttajat saatiin yhteistoimintaan luomalla ’vaihdon vyöhyke’ näiden välille. Lähes sadan rakennuksen kunnostusprojektista tuli yhteinen rakennussuojelua, työllistämistä, koulutuksen kysyntää ja rakennusalan yritystoimintaa tukeva hanke. Se tarkoitti myös, että asioiden aikaansaamiseksi oli eri osapuolten tehtävä myönnytyksiä ja kompromisseja.

Trading zone yhteistoiminnan välineenä sisältääkin vahvasti pragmatistisen ajatuksen koordinoidun yhteistyön mahdollistamisesta arvojen ja prinsiippien erilaisuudesta huolimatta. Sen, joka suunnittelussa ja rakennussuojelussa lähtee eri intressitahojen välille trading zonea rakentamaan, onkin kysyttävä itseltään, haluaako olla oikeassa vai haluaako saada jotakin tärkeää aikaan. Kuulostaa Dr. Phililtä.

Lohjalla, 10.2.2011
Raine Mäntysalo

Lähde: Gustafsson, C.(2009) The Halland model. A trading zone in concert with labour market policy and the construction industry, aiming at regional sustainable development. Göteborg: Chalmers University of Technology.