Kuukauden kaupunkitutkimuskolumni

Matti Hannikainen

Arkistoitu

Kaupunkihistorian merkitys korostui Historiatutkimuksen päivillä

 Matti O. Hannikainen viimeistelee Helsingin yliopistolla väitöstutkimustaan Lontoon
viheralueiden rakentamisesta ja käytöstä 1920-luvulta 1990-luvulle. Hän toimii myös Suomen kaupunkitutkimuksen seuran sihteerinä.

Tieteiden Talolla Helsingissä 25.–27.10.2012 järjestetyt II Historiatutkimuksen päivät eivät valitettavasti ylittäneet kansallista uutiskynnystä. Siitä huolimatta ne tarjosivat erittäin monipuolisen kuvan historiantutkimuksen tulevista suunnista Suomessa. Päivien yhteensä 61 pidettyyn sessioon sisältyi lähes kokonaan tällä hetkellä suomalaisissa yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kirjo. Sessioiden lukumäärä heijastaa myös historian laajuutta, mutta kertoo samalla kentän hajanaisuudesta. Seuraavien päivien kannalta voisi olla luontevaa lisätä eri teemojen ja aikakausien välistä vuoropuhelua esimerkiksi lähdeaineistoista ja historian tutkimuksen mahdollisista kipupisteistä. Sessioiden lukumäärä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikkia esitelmiä ei ollut mitenkään mahdollista kuunnella.

Kaupunkihistorian kannalta merkittävää oli se, että päivillä oli neljä erillistä kaupunkeihin kohdistunutta sessiota joista yhden, Kaupunkihistorian merkitys, järjestäjänä toimi Suomen Kaupunkitutkimuksen Seura. Kolme muuta sessiota olivat Kaksoiskaupungin väestö – Helsingin ja Viaporin asukkaat, 1748–1808, Cities at Turning Point: Re:interpreting urban history and memory sekä Historiatutkimus ja kaupunkisuunnittelu. Seuran järjestämä session koostui kolmesta esitelmästä. Professori Laura Kolbe (Helsingin yliopisto) esitelmöi ensin aiheesta Kaupunkihistoria modernin kaupunki-identiteetin rakentajana, minkä jälkeen Matti O. Hannikainen (Helsingin yliopisto) puhui aiheesta Rakennettua vai suunniteltua? Kaupunkiympäristön rakentuminen Lontoossa 1900-luvulla. Kolmantena puhujana oli Marja Lähteenmäki (Helsingin yliopisto) Tammerkosken historia rakennussuojelun kehittäjänä. Session puheenjohtajana toimi seuran puheenjohtaja Anja Kervanto Nevanlinna.

Lontoo1

Lontoo3

Lontoo2
Matti O. Hannikainen (Helsingin yliopisto) puhui päivillä aiheesta "Rakennettua vai suunniteltua? Kaupunkiympäristön rakentuminen Lontoossa 1900-luvulla." Kuvissa Lontoon Waterlow Park ja Burges Park marraskuussa 2011. Waterlow Park avattiin yleisölle jo 1800-luvun lopulla, kun taas Burgess Park rakennettiin vuosina 1950-1999 Southwarkissa.

Kaupunkihistorian merkitys korostui kaikissa esitelmissä kansalaisyhteiskunnan vaikutuksen merkityksenä. Sama ilmiö ilmeni esitelmien rakenteessa yhdistää kaupunkien hallintohistoria ja poliittisen vallan suhde kaupunkien rakentumiseen kansalaisten mahdollisuuksiin vaikuttaa prosessiin ja suoraan kyseisten tilojen käyttöön. Helsingin historiallisen keskustan muodostuminen ja sen käytöstä päättäminen on osa pitkää prosessia, johon vaikuttavat kaupunki, valtiovalta, ja merkittävät helsinkiläiset. Olennainen kysymys oli, kenen ääni kuului ja ketä kuunneltiin prosessissa. George Orwellia lainaten on aiheellista kysyä, onko keskusteluun osallistuvien ihmisten äänen painoarvo sama, ja jos se ei ole, niin kenen ääni painaa eniten? Toisena yhteisenä teemana korostui historiantutkimuksen kannalta oleellinen ”tutkijan ääni” – miten tutkija näkee menneen ja asettaa sen yhteyteen osana kansallista ja kansainvälistä kehitystä. Havainnollisena esimerkkinä tästä oli Lähteenmäen esitelmään pohjautunut keskustelu rakennussuojelun, yhteiskunnan ja kaupunkien modernisaation ja nykyisen kansalaisyhteiskunnan muotoutumisesta 1960-luvulla Suomessa, Iso-Britanniassa ja muualla Euroopassa. Huolimatta session varsin kehnosta ajankohdasta perjantaina klo 16.30–18.00, sessio keräsi suhteellisen hyvän yleisön, yhteensä 12 henkilöä, verrattuna tutkimuspäivien muihin sessioihin. Huomionarvoista tosin on se, että kaupunkihistoria luonnollisesti vetoaa saman alan tutkijoihin, jotka olivat varsin hyvin edustettuina yleisössä. Kenties juuri tästä syystä esitelmien jälkeen virinnyt keskustelu kehittyi monipuoliseksi ja kiintoisaksi. Esitetyt kysymykset käsittelivät niin Lontoon viheralueiden avoimuutta ja koettua turvattomuuden tunnetta kuin jo mainittua Tampereen keskustan suojelun vaikutusta rakennussuojeluun muissa suomalaisissa kaupungeissa.

Kaiken kaikkiaan sessio osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa vuoropuhelu sekä esitelmien että puhujien ja yleisön välillä muodostui eläväksi ja hedelmälliseksi. Sessio osoitti, että kaupunkihistorian tutkimukselle on huomattavasti tilaa kehittyä Suomessa, ja että tutkimuskohteita on erittäin paljon. Rohkaisenkin kaikkia seuran jäseniä ehdottamaan omia esitelmiään keväällä Turussa järjestettäville Kaupunkitutkimuksen päiville – uusille äänille kaupunkien kehittymistä löytyy tilaa!

8.2.2013

Matti Hannikainen