Kuukauden kaupunkitutkimuskolumni

Katri Lento

Arkistoitu

Kaupungit ja terveys

 

Katri Lento valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopiston historian laitoksella kaupunkiluonnon eri rooleista Helsingissä, johon myös kysymys kaupunkitilan terveellisyydestä kuuluu. Katri Lento on myös Suomen kaupunkitutkimuksen seuran hallituksen jäsen.

Yksi 1800-luvun keskeisiä kaupunkeja koskeneita puheenaiheita oli kaupungissa asumisen terveellisyys tai oikeammin epäterveellisyys. Uhkana nähtiin muun muassa kaupunkien ilma, täynnä tieteen tuolloin vastikään löytämiä bakteereita. Kaupunkielämän kiireisyydestä taas puhuttiin jo antiikin aikana, jolloin yläluokka pakeni tasaisin väliajoin maaseudulle rauhoittumaan. Samaan teemaan liittyen saksalainen filosofi Georg Simmel kirjoitti 1900-luvun vaihteessa aistiärsytysten ylitarjonnan kaupungissa aiheuttavan hermosairauksia asukkaissaan.

Suomessa Zacharias Topelius kauhisteli helsinkiläisten surkeita asuinoloja ja asumusten epäterveellisyyttä 1850-luvun ’sosiaalireportaaseissaan’ Helsingfors Tidningarissa. Vuonna 1859 Topelius kirjoitti, että Helsingissä asuttiin ”kalliimmin ja huonommin kuin missään muualla Euroopassa” ja peräänkuulutti parempia ja ennen kaikkea terveellisimpiä asuntoja työväenluokalle. 1900-luvun vaihteen suomalaisissa kaupungeissa haluttiin varmistaa erityisesti työläislasten hyvinvointi, ja kaupunkilaislapsia alettiin eri yleishyödyllisten järjestöjen ja kaupungin taholta kuljettaa maalle kesäkuukausina vahvistumaan ja toipumaan kaupunkielämän huonoista terveysvaikutuksista. Vakavia terveyshuolia ja laajaa keskustelua Suomen kaupungeissa aiheuttivat myös muun muassa rantojen saastuminen ja jätevesiongelmat. Asuinympäristön terveellisyys olikin pitkään kuuma puheenaihe Suomen kaupungeissa.

Nykyisessä kaupunkiasumisesta käytävässä julkisessa keskustelussa terveyskysymykset eivät ole nousseet samalla tavalla puheenaiheeksi kuin aiempina vuosisatoina. Kaupunkiasumisesta puhuttaessa keskitytään useimmiten asuinalueen viihtyisyyden arviointiin, arkkitehtuuriin tai asumisen laadun mittaamiseen (joka ei sisällä terveysnormeja). Tai kaupunkiasumista arvotettaessa painotetaan hyviä kulkuyhteyksiä, ei kaupunkilaisten terveyttä.

Miksi kaupunkiasumisen terveellisyydestä ei keskustella enempää? Kaupungissa asumisessa on omat terveysriskinsä ja niihin on mielekästä kiinnittää huomiota. Tutkijat tuovat säännöllisesti esille tutkimustuloksiaan muun muassa siitä miten korkea melutaso aiheuttaa ihmisillä stressitason nousua, joka taas puolestaan voi altistaa sydänsairauksille. Ilmastomuutos aiheuttaa myös omat erityisongelmansa suurkaupungeille. Jokin aika sitten uutisoitiin australialaisesta tiedekonferenssista, jossa keskusteltiin muun muassa siitä miten Sydneyn odotetaan ilmaston lämpenemisen myötä muuttuvan ihmisasumiselle mahdottomaksi noin runsaan viidenkymmenen vuoden päästä. Keskustelut kaupunkiasumisen terveysvaikutuksista käydäänkin lähinnä tiedeihmisten kesken eikä ongelmia ole erityisemmin käsitelty julkisessa keskustelussa.

Olemmeko me hyväksyneet kaupungissa asumiseen liittyvät riskitekijät itsestäänselvyyksinä, joihin on mahdoton vaikuttaa? Kaupungistuneelle elämäntavalle on vaikeaa kuvitella vaihtoehtoja – paluu agraariseen elämäntapa ei ole mahdollinen, eikä myöskään toivottu vaihtoehto, kuin pienelle vähemmistölle. Kaupunkilaisten asuinympäristön pitäisi kuitenkin olla, ei ainoastaan viihtyisä, korkealuokkainen ja hyvien kulkuyhteyksien varrella, vaan myös terveellinen.

17.6.2009