Luonnon rauhaa ja moniaistista kaupunkikulttuuria – Kaupunkilaisten voiman paikat selvitettiin kyselyllä

Mikä on sinun voiman paikkasi? Ja mikä siitä tekee sellaisen? Näitä kysymyksiä lähdimme Suomen kaupunkitutkimuksen seuran hankkeessa tutkimaan. Alkusysäyksenä oli seuran hallituksessa vuonna 2019 käymämme keskustelu, jossa silloinen sihteerimme Mikko kertoi omasta voiman paikastaan ja rohkaisi meitä muita pohtimaan omiamme. Innostava keskustelu johti konkreettiseen hankeideaan. Alusta asti oli selvää, että emme lähteneet tutkimaan mielipaikkoja tai lempipaikkoja. Ne tuntuivat yleisemmiltä valinnoilta. Niiden sijaan meitä kiinnostivati voiman paikat; paikat, jotka vaikuttavat meihin yksilöinä voimaannuttaen, eteenpäin elämässä kuljettaen – kuten “voimabiisit” parhaimmillaan.

Loppuvuodesta 2019 lanseerasimme sähköisen kyselyn, joka oli kovin yksinkertainen. Kysyimme vastaajalta, mikä on hänen voiman paikkansa ja pyysimme häntä kuvailemaan tätä paikkaa. Suomenkielisen kyselyn lisäksi jaoimme ruotsin- ja englanninkielisiä kyselyjä. Kaikkiaan saimme tammikuuhun 2020 mennessä 106 vastausta, joista 1 oli ruotsiksi, 4 englanniksi ja loput 101 suomeksi. Vastaajia oli eri-ikäisiä ja eri puolilta Suomea, kuitenkin suuri osa pääkaupunkiseudulta.

Kyselyaineisto on ilahduttavan monipuolinen, ja se tarjoaa aineksia esimerkiksi monitieteisen humanistisen kaupunkitutkimuksen kentälle. Me lähdimme ensimmäiseksi selvittämään sitä, millaisin kielellisin keinoin vastaajat ovat yksilöineet voiman paikkojaan sekä sitä, millaisia tunteita ja affekteja vastaajat paikkoihin kytkevät. Yhdistimme työssämme nimistöntutkimuksen ja kansatieteen näkökulmia.

Vastaajat toivat esiin monenlaisia paikkoja, joista valtaosa oli – ymmärrettävästikin Suomen kaupunkitutkimuksen seuran tekemässä kyselyssä – kaupunkiympäristön paikkoja. Luontoon, veden läheisyyteen ja rauhoittumiseen kytkeytyvät paikat nousivat vahvasti esiin. Useita puistoja, rantoja ja metsäalueita mainittiin. Myös muutamia siltoja tuotiin esiin, ja niidenkin kohdalla hiljentyminen ja veden läsnäolo olivat tärkeitä, toisinaan myös avarat näkymät. Mukana oli urbaaneiksi miellettyjäkin kohteita, kuten kahviloita ja kantakaupunkia. Rauhoittumaan ja elämän solmukohtia ratkaisemaan saatettiin mennä myös esimerkiksi uimahalliin. Yllättäväksi koimme kuitenkin sen, että yhtä ainutta katua ei vastauksissa ollut. Oman ryhmämme keskustelu oli lähtenyt liikkeelle nimenomaan voimaannuttavista kaduista.

Kaikkiaan kyselyssä mainittujen paikkojen kirjo oli suuri, ja se vaihteli kokonaisista kaupungeista yksittäisiin paikkoihin ja esimerkiksi patsaisiin. Useimmat paikat tulivat mainituksi vain kerran. Poikkeuksena tälle oli Helsingin Malmin lentokenttä, joka tuotiin esiin peräti 41 vastauksessa. Alue on ollut pitkään helsinkiläisen ja myös valtakunnallisen poliittisen keskustelun kohteena. Kentän alue on päätetty kaavoittaa, ja sinne on suunniteltu asuinaluetta jopa 25 000 asukkaalle. Näitä suunnitelmia myös laajamittaisesti vastustetaan, ja ilmeisesti kyselymme nähtiin myös kanavana vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun. Ei olekaan harvinaista, että neutraalina pidetyt kyselyt löytävät paikkansa myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen areenoina. Erityisen ymmärrettävää tämä on, kun kyseessä on kaupunkilaisille tärkeät paikat, joihin suhde on vahvasti latautunut.

Voiman paikan ytimessä on tunnelma

Erilaisissa elämäntilanteissa voimaa haettiin erityyppisistä paikoista. Usein voiman paikka löydettiin nimenomaan luonnosta, joko rakennetuilta viheralueilta, kuten puistoista tai vapaammasta luonnosta. Toisinaan nimenomaan urbaani kaupunkiympäristö toimi kaupunkilaisten voimanlähteenä.

Oman erityisen ryhmänsä kyselyssä muodostivat ne vastaukset, joissa ei mainittu yhtä konkreettista paikkaa vaan ylipäänsä tietynlaiset paikat. Tällöin merkityksellistä on paikan tarjoama tunnelma. Tällaisissa vastauksissa voiman paikaksi nostettiin esimerkiksi kirjastot ja metsä. Kyselyn laatijoina nämä vastaukset yllättivät meitä kenties eniten. Odotimme näet, että vastauksissa tuodaan esiin erilaisia konkreettisia ja kartalle selvästi sijoitettavia paikkoja. Kuitenkin peräti 9 vastaajaa mainitsi tällaisen yleisen paikkatyypin.

 

Kahvilan tuoksut ja äänet, arjen luksuksen mielikuvat ja vapaa-ajan assosiaatiot tekevät kahvilassa olemisesta ilahduttavaa, lataavaa ja rauhoittavaa vaikka tekisin töitä.

 

Suurimmassa osassa vastauksia paikka mainittiin konkreettisesti ja havainnollisesti. Tavallisinta oli, että esiin tuotiin paikan virallinen nimi, kuten Lapinlahti tai Hauhonpuisto. Toisinaan paikka yksilöitiin suhteellisen ilmauksen avulla, kuten Silta Kulosaaren ja Herttoniemen välissä.

Kolme vastaajaa esitteli oman voiman paikkansa slangiksi. Tätä voi pitää rohkeanakin valintana, koska käyttämällä jotakin muuta kuin virallista nimeä vastaaja ottaa riskin. Hänhän ei voi olla varma siitä, tunnistavatko kyselyn laatijat epävirallisen nimen. Kyselyymme tulleet slanginimet, kuten Sörkän silta ja Kaivarin ranta, ovat kuitenkin laajalti tunnettuja. Vastaajilla näihin paikkoihin liittyi paljon lapsuuden ja nuoruudenkin muistoja. Vastaaja saattoi käyttää slangia muutenkin, ja tämän myötä hän toi esiin lämmintä ja intiimiäkin suhdettaan paikkaan:

 

Hämeentie 37 on lapsuuden kotini. Sörkän (olen aina sanonut Sörkän en Sörkan) Tuolla sillalla hypättiin narua, siitä näin ratapitskulle, Pääskylänrinteen puistoon, Kurvin kulmaan, melkein kaikkialle, missä lapsena leikittiin ja braijattiin ja alkavassa nuoruudessa vain ‘notkuttiin’ friidut ja kundit kimpassa. Se oli paikka, josta kadut veivät melkein minne vain.  

Rauhoittava ja elvyttävä voiman paikka

Voiman paikat kaupunkiympäristössä ovat moninaisia ja niitä voidaan yksilöidä eri tavoin. Ne vahvistavat, rauhoittavat, elvyttävät ja auttavat ongelmatilanteissa. Kun paikalle on annettu nimi, kertoo se jo osaltaan siitä, että paikka on tavalla tai toisella käyttäjilleen merkityksellinen. Nimet eivät kuitenkaan aina välttämättä paljasta konkreettisesti sitä, millaisia merkityksiä, tunteita ja affekteja paikkaan liitetään.

Kuvaukset voiman paikoista kertovat paikkojen toimijuudesta: siitä, miten ne herättävät kaupunkilaisissa sekä kehollisia että kulttuurisesti sanoitettavia tunnepitoisia kokemuksia. Paikkoja konkreettisesti kosketaan ja ne aistitaan näköhavainnoin, tuoksuin ja mauin. Voiman paikka voi olla osa arjen jokapäiväistä kokemusta, tai se voi olla paikka, johon erityisesti hakeudutaan. Se on esteettistä mielihyvää herättävä, ja tämä estetiikka koetaan kokonaisvaltaisesti ja pitkäkestoisesti. Sen vuoksi onkin hedelmällistä tutkia sitä, millä tavoin paikasta puhutaan ja mitä siitä kerrotaan. Voiman paikat tuovat esiin paikkojen voiman!

 

Lue lisää:

Ainiala, Terhi & Olsson, Pia 2021: Places of power: Naming of affective places. Journal of Nordic Socio-onomastics 1, 9-32. https://kgaa.bokorder.se/sv-SE/article/4327/noso-12021

 

Terhi Ainiala & Pia Olsson

Kirjoittajat ovat Suomen kaupunkitutkimuksen seuran hallituksen jäseniä

 

Kuva © Heinonen, Eino. Helsingin kaupunginmuseo.

Anja Kervanto Nevanlinna 1951–2021

Kaupunkihistorian ja -arkkitehtuurin dosentti Anja Elizabeth Kervanto Nevanlinna kuoli vaikeaan sairauteen 69 vuoden ikäisenä 4. elokuuta 2021. Hän oli syntynyt Helsingissä 23. syyskuuta 1951.

Kapellimestari- ja ammattimuusikkoisän tytär kasvoi kansainvälisyyteen jo lapsena. Kervanto Nevanlinna kävi Englantilaista koulua Helsingissä, jossa hän asui koko ikänsä, lukuun ottamatta opiskelua Tampereella ja tutkijavierailuja Nairobissa ja Pariisissa. Eurooppalaisuus ja kaupunkikulttuuri olivat läpäiseviä elämänasenteita.

Kervanto Nevanlinna valmistui lisensiaatiksi 1982 Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta arkkitehtuurifilosofisella tutkimuksellaan, joka koski arkkitehtien käsityksiä ympäristön laadusta. Hänen englanninkielisessä väitöskirjassaan tarkasteltiin Kenian pääkaupunki Nairobin rakentamishistoriaa 1800-luvun lopulta 1980-luvulle eri kulttuuriryhmien kannalta. Se hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 1996. Saman yliopiston taidehistorian dosentiksi hänet nimitettiin 1997.

Kervanto Nevanlinnasta kehittyi Suomen oloissa poikkeuksellisen osaava kaupunkihistorioitsija. Hän liikkui monipuolisesti tiedekuplien ja oppituolien sekä yliopistojen ja laitosten välissä yhdistellen saamaansa oppia monipuoliseksi ymmärrykseksi kaupunkien kehityksestä. Tutkimusotteen itsenäisyyteen vaikutti se, että Kervanto Nevanlinna arvosti rooliaan itsenäisenä, sanavalmiina intellektuellina.

Tutkijanosaamistaan hän kehitti kaupunkitutkimusprojektien, kansanvälisen yhteistyön ja Suomen Akatemian rahoittamien kaupunkihistoriallisten tutkimushakkeiden puitteissa. Kervanto Nevanlinna toimi taidehistorian professorina Turun yliopistossa 2003–2004.  Kulttuurihistoriallinen osaaminen vahvistui Suomen Kulttuurihistorian (2000–2005, SKS) toimitusneuvostossa.

Afrikka-osaamista syvensi asuminen Keniassa puolison, arkkitehti Arne Nevanlinnan (1925–2016) kanssa ja opetustehtävät Nairobin yliopistossa. Palattuaan Suomeen 1990-luvun lopulla sai Kervanto Nevanlinna johdettavakseen Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen Aasian ja Afrikan taiteen tutkimuksen jatkokoulutusohjelman. Hänen ryhmäänsä kuului niin Kiinan 1000-luvun maalaustaiteen ja eurooppalaisten Afrikka-matkakirjojen kuvitusten kuin renessanssin ajan museoajattelun ja Albert Edelfeltin japanilaisvaikutteiden tutkijoita.

Nairobi-tutkimus sinetöi kiinnostuksen kaupunkikulttuuriin ja urbaanisiin ilmiöihin. Erityisen tärkeäksi tutkimuskohteeksi tuli oma kotikaupunki, Helsinki, eurooppalaisessa kontekstissaan. Kervanto Nevanlinnan fokuksessa oli aina rakennettu kaupunki ja sen aikakerrostumat sekä menneisyyden muutosprosessien syyseuraus -suhteet. Kadonneen kaupungin jäljillä (2002), Oulunkylä. Vanhan huvilakaupungin aikakerrostumat (2014) ja pääteos Voimat, jotka rakensivat Helsinkiä 1945–2010 (2012) avaavat kaupungin dynamiikkaa sankariarkkitehtien sijaan rakennetun ympäristön eri käyttäjien kautta, aikakerrostumina ja merkitysmaailmoina.

Kervanto Nevanlinna nähtiin useissa kansainvälisissä konferensseissa ja hän oli mukana eurooppalaisissa monitieteisissä tutkimushankkeissa, joiden kohteena olivat niin teollisen rakennusperinteen muutos kuin kansallisvaltioiden kaupunkikehitys ja visuaalinen nationalismi. Akatemiatutkijana 1998–2006 hän tutki kaupunkitilan käsitteitä ja käytäntöjä sekä rakennussuojelun ja kaupunkisuunnittelun ristiriitoja.

Laajalle yleisölle Kervanto Nevanlinna tuli tutuksi osallistumisestaan aikalaisdebattiin, jotka koskivat rakennussuojelua ja kulttuuriperinnön vaalimista. Kervanto Nevanlinnaan vahvaa, kriittistä historiaymmärrystä arvostettiin muun muassa Helsinki-Seurassa ja Suomen Kaupunkitutkimuksen Seurassa, jonka perustamiseen hän osallistui 1990-luvun lopussa. Viimeiseksi aikalaispuheenvuoroksi jäi artikkeli kirjassa Kenen kaupunki? (2021)

Yhdessä arkkitehti- ja kirjailijapuoliso Arne Nevanlinnan kanssa Anja muodosti Helsingin oloissa harvinaisen intellektuellipariskunnan, jonka jaettuna kiinnostuksena kohteena olivat kaupunkikulttuurit, erityisesti Pariisissa ja Helsingissä. Yhteistyö poiki yhteisjulkaisun Fasadin henki eli arkkitehtuurisanastoa ujoille (2001). Kervanto Nevanlinna sai yhdessä työtovereittensa kanssa Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2006. Hän oli Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 2012.

Kervanto Nevanlinna oli habitusta myöten aito eurooppalainen urbanisti ja esteetikko. Maaseutu maailmana ja kulttuuripiirinä jäi hänelle melko tuntemattomaksi, eikä hän salannut asiantilaa. Uteliasuus ja avoimuus uutta kohtaan, vahva oikeudenmukaisuuden tunto ja vaikuttamisen eetos leimasivat hänen kantojaan. Historiatutkimus ei ollut pelkkä menneisyyden kaivelua vaan keino tuottaa näkemyksellistä parempaa tulevaisuutta. Hän oli tinkimätön tutkijapersoonallisuus, joka aina seisoi sanojensa takana ja oli aina valmis yhteistyöhön ja reippaaseenkin keskusteluun.

Anjaa jäävät suremaan sisar perheineen sekä laaja ystävä- ja kollegajoukko Suomessa ja Euroopassa.

 

Sari Kervanto-Seppälä

Laura Kolbe

Kirjoittajat ovat Anja Kervanto Nevanlinnan sisar ja työtoveri

Tervetuloa Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran vuosikokoukseen 23.4.2021 klo 15.15

Vuoden 2021 vuosikokous järjestetään etäkokouksena perjantaina 23.4.2021 klo 15.15 alkaen. Kokouksessa käsitellään vuoden 2020 tilinpäätös ja toimintakertomus, vuoden 2021 toimintasuunnitelma ja valitaan hallitus vuodelle 2021.

Kevätkokous järjestetään Covid-19-epidemian jatkumisen ja fyysisten kokousten osallistujarajoitusten takia etäkokouksena Zoom-järjestelmällä. Esityslista, liitteet ja ohjeet kokoukseen osallistumisesta lähetetään sähköpostilla kokoukseen osallistujalle heti ilmoittautumisen jälkeen. Linkki Zoom-järjestelmään toimitetaan esityslistassa.

Ilmoittautumiset 21.4. mennessä

Kokoukseen osallistuminen edellyttää etukäteen ilmoittautumista. Ilmoittautua voi sähköpostilla SKTS:n sihteerille skts(at)kaupunkitutkimuksenseura.fi viimeistään 21.4.2021.

Vuosikokousohjelma: Humanistinen kaupunkitutkimus -kirjan julkistamistilaisuus ja paneelikeskustelu

Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran vuosikokouksen ohjelmana on seuran jäsenten toimittaman kirjan Humanistinen kaupunkitutkimus julkistamistilaisuus ja paneelikeskustelu. Vastapainon kustantama artikkelikokoelma julkaistaan Kaupunkitutkimuksen päivien jatkoilla perjantaina 23.4. klo 14-15.15 (http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net/ohjelma-2020/). Paneelissa keskustelemassa kaupunkien tutkimisesta humanistisin menetelmin ovat mukana dosentti Tiina Männistö-Funk (Turun yliopisto), apulaisprofessori Panu Savolainen (Aalto-yliopisto), FT Väinö Syrjälä (Södertörns högskola) sekä yliopistonlehtori Jani Vuolteenaho (Helsingin yliopisto). Keskustelun vetäjänä toimii kirjan toimittaja, yliopistonlehtori Tanja Vahtikari (Tampereen yliopisto). Vastapainon tervehdys: Tommi Wallenius. Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!

Kaupunkitutkimuksen päivien ja paneelikeskustelun osallistujat saavat Vastapainon verkkokaupasta https://vastapaino.fi/sivu/tuote/humanistinen-kaupunkitutkimus/2790975 Humanistinen kaupunkitutkimus -kirjan 25 % alennuksella aikavälillä 21.4.–26.4. käyttämällä koodia KAUPUNKI. Linkki tapahtumaan: https://tuni.zoom.us/j/62842592414?pwd=MkpSODR2OEY0R2VGMk4wdlM4Vm50UT09

Kevätkokoukseen osallistuminen fyysisessä kokouspaikassa

Väliaikaiset poikkeamislait (290/2020, 677/2020) mahdollistavat yhdistyksen vuosikokouksen järjestämisen etäyhteydellä, mutta eivät mahdollista kokouksen järjestämistä ainoastaan etäkokouksena. Yhdistyksen vuosikokoukselle on siis nimettävä fyysinen kokouspaikka. Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran vuosikokouksen 2021 fyysinen kokouspaikka on seuran nykyisen puheenjohtajan koti, osoite Soraharjuntie 10A, 00950 Helsinki. Kokoukseen saa osallistua fyysisessä kokouspaikassa, jos osallistuja ei pysty perustellusta syystä osallistumaan etäkokoukseen. Tämä tulee ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen seuran puheenjohtajalle. Mahdolliset liikkumisrajoitukset sallivat yksityisen yhteisön toimielimen (hallitus) kokoukseen osallistumisen, mutta niissä ei mainita yhteisön vuosikokousta. Mikäli osallistuja haluaa osallistua kokoukseen puheenjohtajan kotona, tulee kokouspaikassa käyttää kasvomaskia, pitää turvavälit asukkaisiin ja muistaa, ettei kokoukseen voi osallistua, mikäli kokee pieniäkään flunssan oireita. Vastuu mahdollisten liikkumisrajoitusten mahdollisesta rikkomisesta on kokoukseen osallistujalla. Suomen Kaupunkitutkimuksen Seura ei suosittele jäseniään osallistumaan vuosikokoukseen puheenjohtajan kotona.

Lisätietoja kokousjärjestelyistä saa Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran puheenjohtajalta Aura Kivilaaksolta, sähköposti aura.kivilaakso(at)gmail.com, puhelinnumero 040 512 0061.