Suomen itsenäisyyden juhlavuotta 2017 valmisteleva toimikunta kutsuu kansalaisia juhlaan teemalla ”Suomi 100 yhdessä”. Teemaa esitellään pari minuuttia kestävällä elokuvalla, kolmella kielellä, Valtioneuvoston kanslian verkkosivuilla.
Millainen satavuotias Suomi sen mukaan on? Elokuvassa sekoittuvat lyhyet kuvakatkelmat, muutamat väliotsikot ja mekaaninen taustaääni. Kuvissa näkyy eri ikäisiä ihmisiä, tunnusesineitä kanteleesta älypuhelimiin ja maisemaa. Kokonaisuus on mainosmaisen yhdentekevä.
Elokuva ei kerro satavuotiaasta Suomesta kansalaisten yhteisen työn, monien sukupolvien ja aikakerrostumien näkyvinä jälkinä eikä vuosisataisista yhteyksistä eri puolille Eurooppaa.
”Yhdessä” elämme kaupungeissa. Elokuvaan ei ole kuitenkaan mahtunut yhtään kuvaa kaupunkimaisemasta tai elämästä kaupungeissa, vaikka Suomen väestöstä 70% asuu kaupunkimaisesti. Helsingin metropolialueella on 1.2 miljoonaa asukasta. Rakennukset muodostavat suurimman osan, 72%, kansallisvarallisuudestamme.
Kaupungit, niiden korttelit, kadut ja elämäntavat, kantavat meidän historiaamme itsenäisyyttä edeltäneiltä ajoilta nykypäivään saakka. Historian tuntemus on edellytys myös tulevaisuuden rakentamiselle. Juhlavuoden valmistelijoiden satavuotias Suomi on menettänyt muistinsa.
*
Juhlavuoden 2017 teemaa esittelevää elokuvaa on kiinnostavaa verrata äskettäin televisiossa näytettyyn, Ulkoministeriön vuonna 1987 tilaamaan 18 minuutin mainoselokuvaan ”Finland for Adults”. Siinä brittiläinen koomikkopari Mel Smith ja Griff Rhys Jones esittelee Suomea ulkomaalaisille.
Filmi on lähes kolmekymmentävuotta vanha, mutta sen näkökulma on tuoreempi kuin juhlavuoden 2017 valmistelutoimikunnan tuottamalla uudella filmillä.
Ulkoministeriön elokuvassa Jones toistaa toimittajan roolissaan vakiintuneita Suomi-kuvan kliseitä keskiyön auringosta, luonnosta, poroista, hirsimökeista, takaperoisista suomalaisista, saunasta ja vodkasta. Smithin esittämä Joulupukki yrittää koko filmin ajan kumota toimittajaan sitkeästi iskostuneita kuvitelmia. Niiden joukossa on myös toimittajan olettamus Suomen kuulumisesta ”glasnost-maihin”, joissa on kolmen päivän leipäjonot eikä mahdollisuutta ostaa länsimaisia merkkivaatteita.
Joulupukki on filmissä aikaansa seuraava liikemies, joka hyödyntää tottuneesti uusinta teknologiaa: mobiilipuhelinta, helikopteria ja täysautomatisoitua lahjapakettien varastoa. Kuvissa vilahtaa kansainvälisiä Suomi-kuvan viejiä rallitähdistä Finnairiin ja Marimekkoon, mutta kokonaisuutena elokuvan painotus on päähenkilöiden dialogin ja arkisten kuvauspaikkojen puolella. Huumoria ja ironiaa käytetään kaatamaan katsojien ennakkoluuloja. Kliseitä todenmukaisempi mielikuva rakentuu kuin huomaamatta.
Historia on Ulkoministeriön vanhemmassa filmissä läsnä kaupunkimiljöön kerrostuneisuuden kautta. Filmin valmistumisajankohdan uudet innovaatiot sijoittuvat ajalliseen jatkumoon. Senaatintorille kaksikkokin lopulta päätyy, Suomen sydämeen. Filmillä historia luo perustan tulevaisuudelle.
27.4.2015
Anja Kervanto Nevanlinna
Kirjoituksen alkuosa on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla 25.4.2015.